Kuikkia ja marraskuuta

Jos ( ja kun ) on monta vuotta kulunut syksyisten suurväsymysten parissa, niin tämä vuosi on ollut huomattavan erilainen. En uskalla selittää tapahtunutta mitenkään, sillä elämä on minun selityksiäni suurempi. Minähän vain arvailen, elämä toteuttaa.

Syksyn harmauden sivuuttaminen on sujunut siirtymällä sovinnolla ja innostuksella sisäelämän projekteihin runsaan valaistuksen saattelemana :-) Elämässä on paljon asioita, joita ei halua tehdä sisätiloissa lämpöiseen ja valoisaan aikaan. Niitä juttuja voi tehdä ihan puoli-innollakin juuri nyt!

Olen raivannut vaatekaappeja ja varastoja ja päässyt eroon isosta kasasta tarpeetonta tavaraa. Se on aina yhtä vapauttavaa :-) Olen putsannut ja siistinyt siitä paikkoja, jotka ovat silmieni tielle sopivasti osuneet. Tunnollisesti ja ilman minkäänlaisia tavoitteita. Puhdistavaa :-)

Kesäisiin kuviin palaaminen tyydyttää sen verran, ettei syksyllä olekaan tarvetta lentomatkalomalle. Vietän vain lomaa ilman lentoja. hiilijalanjälkeni tykkää siitä :-)

Ja nyt sitten muutamia sekalaisia muistoja menneiltä ajoilta. Ihanaa marraskuuta - tämä on ihan ehdottomasti paras aika vuodesta tavaran karsimiseen ja muuhun siivoamiseen :-)

Vanhoja kuvia

Hämeenlinnan yksi pitkäaikaisimpia perinteitä on Elomessut. Ennen Hämeensaaressa järjestetyt ilmaiset yleismessut olivat nyt toista (?) vuotta Verkatehtaan hieman ahtaassa ympäristössä. Messut ovat uudistuneet, mutta minun silmäni eivät ehtineet tavoittaa uudistuksia pikaisen melkeinläpikävelyn aikana.

Huomenna rahtaan jalkani ortopedille ja hänellä (ortopedillä) on toivottavasti hyviä uutisia ja ohjeita jalan kuntoutumisesta. Jospa vihdoin jalka suostuisi lähteä kanssani luontoon telttailemaan ja piilokojuilemaan...

Sillä aikaa käydään läpi vanhoja kuvia ;-)

Nuori västäräkki Kermajärven rannalla.

Kuikat kalaretkellä :-)

Ja kaunis heinäkuun auringonlasku...