Melkein keskellä ei-mitään

Mökkiloma on vietetty. Perinteitä on noudatettu ja oli oikein kivaa käydä mökillä 💖

Meillä ei siis ole omaa mökkiä ja olemme vuosikausia viettäneet viikon kesälomastamme vuokramökillä. Koskaan emme ole olleet kahdesti samassa paikassa. Niin kutsuvaa mökki-sijainti -yhdistelmää ei ole löytynyt, että haluaisimme palata kohteeseen uudelleen. Voi olla, että olemme olleet budjetin suhteen liian pihejä. Ehkä isommalla satsauksella olisi löytynyt jokin unelmapaikkakin. Mutta oikein hyvin olemme pärjänneet näinkin.

Nyt mökkeilimme Keski-Suomessa ja hyvin keskelle harvaan asuttua maatamme. Paarmat olivat kesäloman ajan hyvin näyttävässä ja pistävässä roolissa. Isompia ostoksia toteutimme lähiseudun suuremmilla paikkakunnilla: Pihtiputaalla ja Viitasaarella. Mökkimme sijaitsi Kinnulassa, joka on pieni kahden kaupan (Sale ja K-market) kunta.

Kinnulassa asuu noin 1500 asukasta. Kesämökkiläiset lisäävät kunnan asukaslukua kesäisin huomattavasti.

Lähimmissä isoissa kunnissa Pihtiputaalla (n. 40 minuutin ajomatkan päässä) asuu noin 3 700 henkilöä. Niinpä sieltä löytyi jo isompi ruokakauppa (K-Supermarket) ja Tokmanni. Alkosta puhumattakaan.

Viitasaarella on noin 6 400 asukasta. Sieltä löysimme myös pari kirpputoria muiden herkkujen lisäksi.

Koskaan ennen emme ole eläneet niin kaukana kaikesta (siis meidän näkökulmastamme). Reissun aikana tuli mietittyä syntyjä syviä ja elämän monimuotoisuutta. Miltä elämä tuntuisi täällä kaiken tutun ja totutun sijaan?

Se oli hyvää itsekeskustelua. Hämmentyneen alun jälkeen löysimme paljon hyviä kysymyksiä ja ihan kelvollista keskustelua niiden pohjilta 👍

Kinnulan keskustaan mökiltä oli noin viisi kilometriä. Meillä oli yhdet naapurit.

Kuvia mökköseltä:

Yläkerrassa parvella oli nukkumapaikat ja sängyt vielä neljälle, mutta me tulimme mainiosti toimeen alakerran tiloilla, joihin sisältyi yksi (pienehkö) makuuhuone.

Virittelin riippumaton hyttysverkkoineen varjoisaan paikkaan, joka ihan hetken kuluttua olikin taas jo auringossa. Takuuvarmaa varjoa emme mökiltä löytäneet.

Pixie-koira oli rantaa kiinnostuneempi mökin takapihasta ja sieltä avautuvasta mahdollisuudesta päästä mökkitielle. Valvottavaa riitti. Mutta Pixie oli kovasti tyytyväinen samoilumahdollisuuksiinsa.

Vesi oli rannassa ihon lämpöistä. Kauempana tuli vastaan myös viileitä/kylmiä vyöhykkeitä. Uin mökkeilyn aikana melkein kymmenen kertaa. Kovin ennätys moneen, moneen vuoteen.

Olen jäätelön syöjä vain kesäisin. Lapsena en innostunut jäätelöstä edes kesällä. Kaikki maito aiheuttaa minulle melkein aina ikäviä vatsaoireita. Olenkin siirtynyt hylkimään / välttämään maitoa. Jäätelön kohdalla (en tykkää mehujäistä) maidottomuus korreloi usein vegaanisuuden kanssa. 

Olenko ihan ainoa olento maan päällä, jonka vatsaa maito korventaa niin, ettei edes laktoosittomuus auta? Jotenkin voisi kuvitella, että nykyisellä osaamisella maidoton menu (ja jopa vegaani menu) voisi olla aika helppo ja vakiokin juttu. Mutta onhan se välillä todella haastavaa löytää jäätelövalikoimasta edes yhtä vegaanista vaihtoehtoa 😲. Olemmeko me Suomessa edelleenkin niin vannoutuneita maidon kannattajia, ettei vaihtoehtoja juurikaan tarjota?

Kolmella kaveruksella on useampikin vegaani jäätelövaihtoehto. Magnumilla oli ainakin viime kesänä vielä mainio vegaani vaihtoehto - tänä kesänä en ole löytänyt sitä mistään.

Tänään mies toi minulle kaupasta jälkiruoaksi vegaanin jäätelön - olin aivan taivaissa ja himmeissä himmeleissä. Ihanaa, että noita herkkuja löytyy 💖

Rutajoen koski

Yritän muistaa olla talvella kiitollinen siitä, että on riittävän kylmää villapuserolle ja -sukille :-) Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että helteiden on luvattu toistaiseksi loppuvan. Ehdottoman ihanaa siirtyä normaalien säiden pariin :-)

Ampiaiset ovat vilkkaina. Myönnän kokeilleeni useampaakin ampiaisansaa. Tai siis mieheni ne on viritellyt minun käskystäni pyynnöstäni.

Odotan innolla viikonloppuja, jolloin voi lähteä ihan huoletta liikkeelle kameran kanssa - juuri silloin kun haluaa. Alkava viikonloppu kuluu paikallisilla Elomessuilla muutama tunti kumpanakin päivänä. Seuraava viikonloppu näyttää olevan ihan ilman minkäänlaisia varauksia. Nyt täytyy sitten vain odotella säätiedotuksia.

Mökkiloman aikana kävin kuvaamassa myös pienellä koskella. Ihan kosken tuntumassa oli hieman vilvoittavaa, mutta heti kauemmas siirtyessä tyyni kuumuus iski kosteasti ja vähemmän virkistävästi. Koski oli metsäisessä maastossa, joten valokin oli hieman niukassa. Mutta ainakin yksi koskireissu on siis tänäkin kesänä korkattu :-)

Vettä oli paikallisten kesäasukkaiden mukaan vain murto-osa kevään ja syksyn korkean veden ajoista. Silti näkymä ja äänimaailma oli rauhoittava. Ihmeen vähän tuolla oli ihmisiä liikkeellä, vaikka merkitty polkureitti kulki ihan vieressä.

Lomani kesti noin kolme viikkoa. Pituus tuntui oikein sopivalta. Tuntuu mukavalta, että osa lomaa odottelee vielä tämänkin jälkeen. Luontokohteissa on kesälomakauden ulkopuolella paljon rauhallisempaa ja idyllisempää. Ihanaa päästä kuvausreissuille pitkin vuotta :-)

Mahtavaa kesäloman jälkeistä aikaa kaikille! Nyt on taas hyvä tilaisuus uudistaa omaa elämäänsä uusiin, jännittäviin suuntiin.

Kauneutta pellosta

Harvemmin jaksan iloitella peltomaisemilla. Tämän kesän aikana olen oppinut näkemään kauneutta myös pelloissa. Keskisuomalaisessa peltomaisemassa on sitä mäkisyyttä ja maiseman vaihtelevuutta, mikä kuuluu muutenkin keskisuomalaiseen maisemaan.

Taitaa vaatia maiseman vaihdosta, että löytää tutuista elementeistä jotain uutta ja ihailtavaa. 'Tylsistä' pelloista tuli minulle mielenkiintoisia kohteita hieman mutkien kautta. Peltojen katseleminen hieman korkeammalta näyttää kiehtovan palapelin, joka muuttaa muotoaan koko kesän ajan.

Ehkä samanlaista kiehtovuuden löytämistä vanhoista tutuista asioista voisi löytää vaikka kuinka paljon, kun muistaisi katsoa oikealla silmällä. Kauneus on tässä ihan lähellä :-)

Keski-Suomen hiekkateitä ja nuorten parisuhdemietintää

Jos deittailu on ollut omaa tiedettänsä minun nuoruudessani, on se sitä vieläkin enemmän nykyään. Ennen ihmiset tavattiin kasvotusten ja jo ensikohtaamisella pystyi toisesta päättelemään paljon. Yhteydenpito jatkui mahdollisten lisätreffien myötä ja silloin seuralaisesta paljastui taas lisää niitä todellisia piirteitä.

Mutta nykyään yhteydenpito alkaa usein netin välityksellä. Tämä tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia kirjallisen ilmaisun taitajille. Lyhyen viestittelyajan verran melkein kaikki kirjoitustaidon osaavat jaksavat esittää unelmien kumppania. Ja monet pystyvät samaan vielä ensimmäisten tapaamistenkin ajan. Kun todella positiivinen mielikuva on jo valmis ennen ensimmäistä tapaamista, myötätuuli puhaltaa suotuisasti myös ensimmäisillä tapaamisilla.

Vastaavasti luin juuri nuoresta miehestä, joka ei löydä kumppania millään. Eikä ole varmasti ainoa. Miksi hyvät tyypit jäävät yksin ja verbaalisesti lahjakkaat seikkailijat syrjäyttävät heidät?

Tässäkin suhteessa haluaisin muuttaa maailmaa, mutta enhän minä siihen pysty.

Kaikki on kuin keskisuomalaista maisemaa: ylä- ja alamäkiä, kurveja ja lyhyttä hiekkasuoraa ;-) Terveisiä siis keskisen Suomen mäkisistä ja järvisistä maisemista :-)