Kaksinkertainen äitienpäivä ja Kasnäsin ympäristöä

Äitienpäivä oli viime sunnuntaina. Meidän perheemme juhlisti sitä tänään, melkein viikkoa myöhemmin. Juhlan aihe ja kohde on meidän perheessämme tärkeä, ajankohta ajoitetaan sinne, minne saadaan parhaiten koko joukko paikalle. Varsinaisena äitienpäivänä minä vasta toivuin ja lepäsin fantastisen kevätlomamme jälkiä. Juhlimme silloin etänä hieman ja tänään oli varsinainen yhteinen juhlapäivä.

Tykkään mahdottomasti siitä, että elämme perheemme kanssa perinteitä kunnioittaen ja samalla niistä huolimatta. Lapsuudessani oli paljon hampaiden kiristystä perinteiden ja velvoitteiden vuoksi. Sitä perinnettä en ole halunnut jatkaa.

Kiitos siis koko perheelle äitienpäivälounaasta! Ihanaa juhlia samaa juhlaa kahdesti 💖.

Tyttären bongaama ravintola oli mainio. Siellä oli hyvää palvelua ja ennen kaikkea saimme kaikki moniin eri makumieltymyksiimme sopivia ruokia.

Lainaan tähän tyttäreni Noran ottamaa kuvaa onnellisesta äidistä pitsan äärellä. Pitsassa oli munakoisoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa, parmesaania ja rucolaa. Oli todella herkullista!

Sitten palaan vielä Kasnäsin vierailuumme. Tässä muutamia kuvia rakennetusta ympäristöstä.

Kylpylän hotelliasunnot sijaitsevat simpukan muotoisissa rivitaloissa. Melkein kaikista huoneista on näkymä merelle. Kaikissa huoneistoissa on siis oma ulko-ovi ja ihan kivan kokoinen terassi/patio.

Kylpylärakennuksesta en innostunut sitten ottamaan kuvia. Tässä kuitenkin kuva kylpylän lämpimistä ulkoaltaista.

Lisää hotelli huoneita. Osassa on oma minikeittiö. Myös sviittejä on olemassa.

Ihanasti kevät näyttäytyi vihreänä tuolla.

Satama-aluetta löytyy paljon. Suurin osa taitaa olla vierasvenesatamaa. Noin 30 euroa ilmoitettiin satamapaikan hinnaksi. Satamasta löytyi ihan kiitettävästi palveluita.

Alueella on myös kauppa ja ravintola. Niille on juuri rakennettu uusi rakennus, joka oli osin vielä kesken. Toiminnot oli siirretty jo uusiin tiloihin pienistä keskeneräisyyksistä huolimatta. Toukokuun pienemmällä vierailijamäärällä se toimi oikein hyvin.

Kaupan aukioloajat olivat tässä siirtymävaiheessa hieman mysteeri, mutta kauppa oli ihan hyvin varusteltu. Ravintolan puolellakin kaikki opastetiedot puuttuivat vielä, mutta kävimme lounaalla ja aamiaisella siellä. Valikoima ei ollut gourmet-tasoinen, mutta tavalliselle matkailijalle erittäin monipuolinen ja maukas. Harvoin matkailuautolla pääsee tällaisten herkkujen ääreen!

Matkailuautopaikka maksoi noin 30 euroa. Ihanat rivitalohotellihuoneet ovat sitten hinnakkaampia. Igluyö maksoi noin 500 euroa. Tämän hotellihuoneen alle 200 euron yöhinta on reilusti alle sen. Jos haluaa hivenen luksusta, täällä kannattaa käydä.

Kevään ja taiteen iloa 🥰

Kyllä on mahtavaa, kun ulkona riittää valoa aamusta iltaan ja melkein kaikki lumikin on sulanut pois. Tuo jälkimmäinen on aivan erityisen tärkeää, ihan liian kauan lumi möllötteli maassa tänä keväänä. Metsässä on onneksi nyt pääosin sulaa ja siellä pääsee taas kirmailemaan. Tai sitten kävelemään ihan normaalisti. Liikunnan määrä on minulla kohonnut moninkertaiseksi talvipäivistä. Täytyykin ensi talvea varten kehittää jokin strategia, millä pääkoppaa tuulettavaa ja kroppaa hoitavaa liikuntaa saisi pidettyä yllä pimeydestä ja lumesta huolimatta. Mutta juuri nyt aion nauttia vain tästä keväästä!

Kasnäsin kallioiden taide on tällä kertaa esittelyvuorossa. En malttanut enää niiden kanssa 😂. Piti päästä kertaamaan, millaista ihanaa siellä tulikaan nähtyä. Kuvat ovat täsmälleen siinä järjestyksessä kuin ne on otettu. Siinä se piilotettu logiikka.

Käyn harvoin taidenäyttelyissä, mutta minusta tätä voi kyllä kutsua taidenäyttelyksi. Olin aivan ihastuksissani ja innoissani. Kuvaustekniikka tarvitsee tähän hieman hiomista, mutta eiköhän se pienellä mietiskelyllä onnistu 👍

Ihanaa keväistä loppuviikkoa!

Onnellisena raskaankin elämän keskellä

Onnellisuudelle ja hyvälle elämälle asetetaan monesti melkoisen yksiviivaisia ja tasapäistäviä kriteerejä. Onneksi elämä ei ole vain joko tai. Tavalliseen elämään kuuluu niin onnea, tyytyväisyyttä, vaikeuksia kuin pahojakin hetkiä. Jos et ole kokenut näistä vielä kaikkia, ne loputkin saattavat olla vielä edessä. Kyse ei ole vain siitä, mitä koet matkallasi, vaan miten selviät eteenpäin.

Timantit kehittyvät äärimmäisessä paineessa. Mutta kaikesta ei tule paineen alla timantteja. Onnen reseptit ja sekoitukset ovat aina erilaisia. Riippuen henkilöstä, elämäntilanteesta, ajasta, paikasta ja niin edelleen.

Onnellisuus ja elämän rasittavuus eivät sulje toisiaan pois. Ne voivat olla läsnä yhtä aikaa, vuorotellen tai limittäin. Ne eivät myöskään kompensoi toisiaan. Hyvä ei korjaa rikkinäistä, mutta voi auttaa pääsemään eteenpäin. Hyvä puolestaan voi lähteä yhtä hyvin meistä itsestämme kuin ympäristöstäkin. Usein paras tulos muodostuu noista molemmista.

Vaihdettiin 'kuulumisia' porukassa. Päätin jakaa yksityisyyttäni hieman entistä vähemmän (koska olin saanut palautetta siitä, että se kuormittaa muita). Kerroin omalta osaltani vain, että kuuluu sitä samaa, ei mitään erityistä uutta elämässä. Sen sijaan, että olisin päässyt livahtamaan tilanteesta kuin koira veräjästä, sain syvän säälin ilmauksen: "Voi voi sentään" (tai jotain sinne päin) oikein ison säälin sävyllä. Kyllä, pistin pahakseni.

Minun elämäni on minun omaani, enkä toivo kenenkään säälivän minua tai elämääni. Minulla on raskasta, heittäytyminen puoliomaishoitajan rooliin melkein puolituntemattomille vanhemmilleni on ollut raskasta. On vieläkin. Mutta elämäni on suurimmalta osin hyvää, kunhan muistan vain olla itselleni armollinen ja aikaisempaa itsekkäämpi omien tarpeideni suhteen. Minun elämääni ei kannata sääliä. Tämä on minun parasta elämääni juuri nyt 💖.

Onni tai onnellisuus eivät ainakaan minun kohdallani ole staattisia asioita ja tunnetiloja. En herää aamulla perionnellisena, vaan tavallisesti väsyneenä ja monesti hieman pahantuulisenakin. Nukun vähän heikosti eivätkä runsaat ja vilkkaat uneni kerää minuun positiivista energiaa.

Päivän myötä elämän oikeat realiteetit alkavat näkyä ja elämä näyttää sitten taas hyvältä tai erinomaiselta. Onnellisuus tulee siitä hyvästä, mitä minulla on. Vastapainoksi elämän raskaat hetket saattavat ryöpsähtää silmille ihan hetkessä. Siksi olen rakentanut itselleni suojamekanismeja, joilla vältän ikävät ryöpyt suurimmaksi osaksi päivää. Itsekästä, mutta niin hyödyllistä!

Kun elämä ei näytä ihan kaikkein nurjimpia puoliaan eikä tunnemittarini nouse automaatilla hetkessä kaakkoon, yritän löytää sen tunteen, minkä kanssa haluan viettää päivääni. Tavallisesti se on jokin onnellisuuden tai tyytyväisyyden vivahteista. Kun on oikein huono hetki eikä edes mindfulness ja tunteiden valinta auta, lähden kävelemään metsään oloani purkamaan. Se on muuten aika vaikeaa talvella. Siksikin talvi on minulle melkoisen koettelevaa aikaa. Sulan maan aikaan tuska talttuu vähintään parin tunnin reippaalla lenkillä vaihtelevissa maastoissa 👍. Ainakin seuraavaan päivään asti.

Luonto kuvaa hyvin minun omaa sisäistä maailmaani. Tämä kallio voisi kuvastaa hyvin elämääni. Sileä, rosoinen ja kumpuileva yhtä aikaa. Värikäs, vaihteleva ja osin tasainenkin. Upeita kohokohtia, hieman rikki menneitä paikkoja, joita ilman kokonaisuus ei ehkä olisikaan yhtä ainutlaatuinen. Kevyttä ja raskasta - ehdottoman vahvaa, uniikkia ja hurmaavaa!

Onnellisuuden aiheeni ovat ne elämäni tärkeimmät jutut. Perhe, luonto, ihanat ihmiset ja paikatkin, joihin olen päässyt tutustumaan, elämän uudet polut, seikkailut, luottamus. Peruskallioni. Minun elämäni on tällä hetkellä paikoin todella raskasta, mutta pääsääntöisesti olen kovin onnellinen. Minun elämääni ei tarvitse kenenkään sääliä. Päinvastoin. Toki välillä voisi olla helpompaakin 🤭.

Tällainen vuodatus tällä kertaa. Aurinko paistaa yhä ulkona. Elämä on pohjimmiltaan ihanaa. Tuetaan toinen toisiamme tällä matkalla 💖

Kasnäsin geologinen luontopolku

Kasnäs oli ollut vierailulistallani jo pitkään. Nyt oli vihdoin sen aika. En odottanut mitään. Meren läheisyys ja vieressä oleva asumaton kallio olivat jo enemmän kuin riittävästi. Lähempänä saapumistamme olin jo huomannut pienen geologisen luontopolun leirintäalueen lähellä. Se kuulosti vähän hassulta ja näytti pieneltä, mutta päätyi tietenkin myös vierailukohteeksi.

Luontopolku lähti melkoisen vaatimattomin merkein Metsähallituksen punaisen rakennuksen kupeesta. Tämä rakennus lienee ollut se luontokeskus, josta Hitunenkin mainitsi. Nyt siinä on ulkopuolella vielä joitakin kivinäytteitä, mutta muuten ovella on teksti, jonka mukaan rakennus on nykyisin Metsähallituksen muussa omassa käytössä.

Rakennuksen kupeesta nousin rappuset ylös ja siellä reitin alkukohta oli merkitty näin:

Vieressä oli myöskin reitin toinen opastetaulu isohkon kivipaasin vieressä. Kivipaaseja oli enemmänkin, hieman pienempiä vain. Pian kävi selväksi, että ne ovat reitin merkkejä, joita seuraamalla pysyi reitillä ja opasteiden rytmissä.

Alkumatka kulki kallion päällä, loppumatka rannalla kallion juurella.

Kallion kulumat olivat kiinnostavia ja kauniita.

Rannalla oli laikku todella vaaleaa kalliota.

Vaaleuden keskelläkin siinäkin oli raitoja ja kuvioita eri väreillä.

Yksiväristä ja tylsää kohtaa oli turha etsiä 👍.

Käkkyrämännytkin ovat niin ihania.

Ihmettelin tuossa äsken, miksi tämä (alla oleva) kuva on täällä niin monta kertaa. Mutta sitten vertailin niitä, niin hieman eri paikoistahan ne ovat, sen huomaa, kun tarkkailee noita isompia kiviä.

Sileää ja raidallista.

Lisää käkkärämäntyjä reitin varrella.

Täällä on monikin päättänyt pystyttää oman kivipaatensa. Nykyään suositellaan, ettei luonnon kiviä ryhdyttäisi juurikaan siirtelemään ja asettelemaan uusiin paikkoihin. Tämäkin paikka näyttäisi luonnollisemmalta ilman noita kyhäelmiä.

Ensimmäiset raput rannasta ylöspäin. Toiset lähtivät pienen matkan päästä ja niissä riitti kiivettävää ihan mukavasti.

Terveisiä Kasnäsistä! Lisää juttua ympäristöstä myöhemmin.

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille!