Tukkasotkat Hattelmalanjärvellä kesäkuussa

Lomapäivä on ollut upea. Nukuin univelkoja kiinni pitkään ja päivän olen viettänyt laiskotellen, mukavia asioita tehden, nautiskellen ja huomista reissua suunnitellen. Reissun suunnittelussa säätilanne on kaiken a ja o. Säätiedotukset vaihtuvat kovaa vauhtia eikä niihin arvaa luottaa ennen kuin viime tipassa.

Kävin lyhyen auringonpaisteen aikaan pihalla kuvaamassa, muuten olen tyytynyt katselemaan ikkunasta ulos ja lukemaan valokuvausvinkkejä oppiakseni.

Vanhojen kuvien läpikäynti tuotti pari tukkasotkien kuvaa. Ne ovat Hattelmalanjärvellä tavallisesti siellä 'toisella' puolella. Kesäkuun iltana ne kerran tulivat siihen melko lähelle. Nämä kuvat siltä illalta...

Nuolihaukka korentojahdissa

Kurkien lisäksi lintutornilla oli eilen muutakin säpinää. Nuolihaukka syöksähteli vauhdilla tornin ohi useaankin kertaan. Sen kuvaaminen ei ole helppoa terveilläkään käsillä, saati sitten tämän kipsatun pötkylän kanssa, joka ei millään asetu sellaiseen hyvään tukiasentoon. Onneksi nuolis jaksoi kurvailla ohi useamman kerran, joten muutaman kuvan kerran pääsin kömpelönäkin mukaan.

Nuolihaukkahan on pieni haukka, pituus Luontoportin mukaan 29-35 cm. Täsmälleen sama pituus kuin mikä löytyy samalta sivustolta kesykyyhkyn kohdalta. Nuolihaukka on vain vauhdikkaampi :-) Nuolihaukan ravintoa ovat ainakin korennot, joiden perässä se syöksyileekin hurjaa vauhtia. Luontoportin mukaan se syö myös pikkulintuja. Eilen se kuitenkin tyytyi korentoihin.

Korennot eivät liiku kylmässä ja varjoisassa, joten nuolihaukkakin pysyy silloin aloillaan tai vain vaihtaa paikkaa parempaan. Syöksyily alkaa taas kun aurinko alkaa päästä pilven takaa esiin lämmittämään.

Poikaset kasvavat...

Lintutornilla melkein koko Suomen tunteman hirvi-joutsen-Riian kanssa ihailimme kurkien poikasia. Palelimme ja ihailimme. Virkeitä poikasia olivat. Välillä ihan hyppelivät pienet siiventyngät levällään :-)

Ovat kasvaneet viikossa paljon. Toivottavasti säilyvät pedoilta suojassa jatkossakin.

En saisi yhtään itku-potku-raivaria, vaikka kesän lämmin saapuisi jo. Tyytyisin tyynesti kohtalooni ilman mitään isompia protesteja. Vaan viileillä keleillä edetään. Ja tuulisilla... :-(

Kurjenpoikasia

Kurjillakin on poikasia. Siis niillä linnuilla ;-) Fb:ssä kerrottiin jo muutama päivä sitten, että kurkien poikasia on nähty järvellä. Etätyöpäivän vuoksi ehdin kerrankin ajoissa kameran kanssa matkaan. Kolmen tunnin matkustusvajeen vuoksi olin myös hyvissä voimissa ja fiiliksissä kuvausretkeä varten.

Poikaset ovat niin pieniä, että niitä näki vain silloin tällöin kasvuston seasta. Jossain vaiheessa emot alkoivat huutelemaan yhtäaikaisia varoitushuutoja, jostain olivat selvästikin huolissaan. Huutojen jälkeen toinen emoista siirtyi veteen ja tarkkaili kovasti ympärilleen. Tarkkailun jälkeen se lähti kävelemään vedessä eteenpäin - nyt poikanen uimassa siinä rinnalla. Rantautuivat takaisin lyhyen uima-/kävelymatkan jälkeen.

Ensimmäisessä kuvassa kurkiemo on yksin, toisessa sen rinnalla ui pienen pieni kurjenpoikanen. Valtava kasvu-urakka sillä on edessä kesän aikana, kun pitäisi muutamassa kuukaudessa yltää melkein emon mittoihin...

Kurkia taas :-)

Kurjet ovat taas pääosassa. On niin upeaa päästä seuraamaan kurkia näin lähietäisyydeltä. Pian vuoden kestänyt lintujen seuranta alkaa tuottaa hyvää pohjaa. Yksi vuodenkierto on jollain tavalla seurattu ja nyt alkaa toinen. Mikä tahansa matka on ensimmäisellä kerralla osin hidas ja aina arvaamaton. Toisella kerralla matka jäsentyy. Minulla on nyt lintuelämässä toinen matka vuodenkiertoon. Jäsentymistä tapahtuu jo nyt :-)

Huomenna on taas arkea meille säännöllisessä työajassa työskenteleville. Tsemppiä ja iloa siihen :-)

Kevät ja kurjet :-)

Viikko sitten Hattelmalanjärvi oli vielä jäässä - tänään se oli täynnä lintuelämää. Mahdottoman käsittämätön muutos oli tapahtunut viikossa. Keväthuuma oli tapissaan...

Kaikki 'vanhat tutut' olivat järvellä: kurjet, joutsenet, nokikanat, naurulokit, sorsat, telkät, härkälintu, uiveloita ja niin edelleen. Nälkä ajoi minut tornilta takaisin kotiin, mutta kameraan ehti tarttua muutama kuva reissulta. Niiden käsittely on vasta edessä päin. Yksi kurkikuva tähän ihanan illan todisteeksi ja koristeeksi :-)

On luvattu upeaa säätä ainakin lauantaiksi. Nautitaan :-)

Loma alkoi, jospa nyt saisi asioita tehtyä :-)

Syyslomalle pääseminen ei ole helppoa. Niska ruvella tuli töissä viime viikko raadettua, että työpöydän sai siihen vaiheeseen, että kehtasi lomalle lähteä. Mitään isoa ohjelmaa lomalle ei ole tulossa, mutta sekin on ihanaa, että pääsee tekemään niitä pitkään rästissä olleita asioita. Toivon käyväni kampaajalla. Nyt kun kampaajalle pääsee muulloikin kun lauantaina, luulen saavani ajan jostain. Melkein vuosi tässä on kotikonstein kitkuteltu (lähinnä värin kanssa, leikkaaminen on jäänyt otsatukan teurastamiseen). Hiukset näyttävät harventuneelta Mörri-Möykyn tukalta. Jotain pitäisi siis tehdä...

Optikollakin pitäisi käydä. Ilman laseja en näe lukea, mutta käyttämäni lasit ovat arpapelillä ostettuja halpislaseja, joita joutuu jatkuvasti laittamaan päähän ja taas päästä pois... Ei kovin ylpeää elämää sekään ;-)

Huomenna lähden entisen työkaverin kanssa Tallinnaan. Noloa, että lähden isänpäivänä, mutta olen hellinyt lasteni isää jo tänään :-) Osittain siksi olen jättänyt valokuvaamisen sovinnolla poois tämän päivän ohjelmasta.  Tallinnassa on jotkin käsityömarkkinat, joihin ystävän kanssa mennään - hän on käynyt siellä aikaisemmin. Minulle matka on yhtä juhlaa (varsinaista revittelyä!) :-)

Eilen aloitimme miehen kanssa loman mukavalla illanvietolla Pohtiolammella sääksisäätiön ihmisten ja naapureiden kanssa. Tarjoilut ja seura oli mitä mainiointa ja itse henkilökohtaisesti odotin kaikkein eniten kuulevani Kookka- ja Nappula-kurkien elämänvaiheista. Heidän kuulumisense ovat aina niin kiehtovaa kuultavaa :-) Illanvietto häivytti lomallesiirtymisstressin kauas pois, ajoitus oli mitä upein :-)

Aion tottakai lomalla kuvatakin, mutta en aio kiirehtiä minkään kanssa. Muutama ensimmäinen päivä menee tiukasti touhussa ja tohinassa. Mutta toki hemmottelen itseäni kesäisillä kuvilla, jotka ovat kiltisti ja sinnikkäästi odottanneet vuoroaan. Joudutte siis tyytymään kesäisiin kuviin - nyt vuorossa Hattelmalanjärvi.

Varsinaista 'isottelua' :-)

Pari kuvaa vielä haikaroista - ovat ne niin upeita... Edelleen sunnuntaisia kuvia, mutta sehän ei haittaa, sillä kuvia sunnuntailta on paljon, sen jälkeen kuvasaldo onkin jotakuinkin nolla. Homma siis tasaa itseään pitemmällä jänteellä :-)

Isot linnut koukuttavat helposti. Niitä näkee harvemmin - ja niitä on helpompi kuvata kuin pieniä ja vikkeliä lintusia. Niinkuin nämä joutsenet. Joutseniin voisi muuten 'tottua', mutta nämä ovat tuossa lähellä niin harvinaisia vieraita, että ilahdun aina niiden saapumisesta.

Eikä kahta ilman kolmatta - lintulajia siis. Kaikki sunnuntain huippuesiintyjiä :-) Kurki tietenkin vielä tähän joukon jatkoksi. Sen lento on jopa lumoavampaa kuin sen huuto...

Harmaahaikara ja heijastus

Sunnuntaina harmaahaikarat jaksoivat olla esillä. Ihanaa, sillä niiden kanssa en ole päässytkään kovin paljon vielä tutustumaan. Sunnuntaina aurinko paisteli hieman liikaa ja väärästä suunnasta - siis aivan erilainen kuvausongelma kuin juuri nyt, kun taivas vuotaa vettä ammoisenaan.

Järven pinta ei ollut aivan tyyni, mutta kohtalaisia heijastuksia se tarjosi silti, kun haikara lensi matalalla... Nyt kuulemma haikaroita näkee jo kovin monessa paikassa, kannattaa pitää silmät auki :-) (niinkuin aina kuvatessa ;-)) Kannattaa klikata kuvia hieman isommiksi.

Kaksi lensi yli pesän

Yksi härkälintupari ei onnistunut pesinnässään sitten lopulta ollenkaan. Reilut viikko sitten ne vihdoin luovuttivat ja hylkäsivät pesän. Nokikanat valtasivat sen nopeasti ja alkoivat kunnostamaan sitä yöpymispesäkseen. Vasta tästä kuvasta huomasin, että nokikanat olivat pesällä paikalla, kun harmaahaikarat tekivät ensimmäisiä lenkkejään rannalta keskemmälle järveä.

Myöhemmästä kuvasta selvisi, että yksi haikara oli valloittanut pesän itselleen jo aikaisessa vaiheessa iltaa. Toinen haikara tässä vasta lentelee omaa paikkaansa miettien.

Haikara seisoskeli pesällä kauan. Välillä jäykkänä kuin suolapatsas, välillä uutta asentoa hakien. Nokikanat olivat poissa, kunnes pahansisuinen emo palasi illemmalla takaisin pesälle. Se antoi palaa heti ihan täysillä, ei mitään ujostelua mukana matkassa. Ryntäsi kohti niinkuin äkkipikainen nokikana vain voi. Ja niinhän se haikara lentää pölähti ilmoille, ei jäänyt neuvottelemaan.

Vähän myöhemmin nokikanat olivat valloittaneet pesän taas itselleen. Voi tuota itsetunnon määrää :-)

Puukiipijä nopeasti

Töitä ja muuton aputytön tehtäviä. Muuttoprojekti edistyy mukavasti ja tytär pakkaili tänään tavaroitaan parhaan ystävänsä kanssa. Mikäs sen mukavampaa :-)

Lintutornilla sain kuvattua eilen aamupäivällä puukiipijän. Ensimmäinen kuvausosuma, vaan ei vielä mikään superlaadukas. Vatsan valkoisuus paloi puhki, eivätkä mielettömän pitkät kynnet tule tässä edukseen. Mutta tämä kuva merkiksi uudesta lintutornitutusta :-)

Härkälinnut ja telkät loppukesän tunnelmissa

Eilen jaksoin illalla lähteä jo kuvaamaan. Lintutornilla olikin harvinaisen hiljaista. Olin enimmäkseen yksin, vain yksi ennestään tuntematon herrasmies kävi paikalla jutustelemassa.

Vaan hiljaista oli lintunäyttämölläkin. Kurjet hengailivat hetken, kiljuivat vielä pienemmän hetken ja lensivät suorinta reittiä paikalta pois.

Vesilinnut sen sijaan osoittivat kesän olevan jo kääntymässä. Härkälinnut tekivät harjoituslentoja - niin aikuiset kuin samankokoiset poikasetkin. Enpä olekaan nähnyt aikaisemmin härkälinnun lentävän. Lensivät kaukana kaukana, joten kuvat sen mukaisia. Pieni klikkaus isommaksi saattaa kannattaa.

Ylin on aikuinen ja kaksi alinta kuvaa on poikasesta. Pään raidallisuudesta huomaa siis tuon aikuisuuden asteen. Lyhyitä, matalia pyrähdyksiä lensivät vuorotellen kai koko perhe.

Telkkä esitti vesijuoksua - lennoksi sitä ei oikein arvaa väittää ;-)

Harjoittelivat myös muodostelmalentoa. Ihan loppukesän fiilistä siis.

Työpäivän illan kuvauksia ja ajanpuutetta

Tänään meitä oli lintutornilla seitsemän. Tai useampi oikeastaan, mutta kerralla korkeintaan seitsemän. Olin varannut reissulle vajaat kaksi tuntia. Reilut tunti meni kurkien kykkiessä kaukana sivussa. Ja me ihmismoiset höpötimme asiaa ja asian sivusta. Hassua, miten moniin ihmisiin tutustuu niin lyhyessä ajassa. Kurjet eivät välitä jutusteluistamme. Ne tulevat välillä todella lähellekin. Kalasääksi saattaisi arvostaa hiljaisempaa ja näkymättömämpää olemusta. Tulisikohan se lähemmäs saalistamaan, jos olisimme näköesteen takana? Sillä sitä tiiratessamme olemme automaattisesti kovin hiljaa.

Vähän ennen kotiin lähtöä kurjet alkoivat lennellä. Ensin kaksi. Sitten kuusi. Yhteensä siis kahdeksan. Muutamat kuvat, sitten kotiin. Kello on paljon ja vielä arkisia askareita jäljellä.

Aikataulu ei toimi näin. Joko ehdin käydä kuvaamassa tai käsitellä kuvia. En molempia. Tyhjensin illan muutamat kuvat koneelle, vaan niissä ei ollut sitä hienoa superlaukausta. Siispä tyydyn laittamaan kuvan, joka kertoo jotain illan fiiliksistä kuvausmielessä. Se, miten hauskaa ja rentouttavaa muuten oli - siitä en saanut kuvaa ;-) Mutta kaikki tornilla olimme samaa mieltä - luonnosta tulee osata nauttia, vaikkei kuvia saisikaan. Muuten homma ei vain toimi. Ja mehän nautimme :-)

Laulujoutsenperhe pitkästä aikaa

Laulujoutsenet ovat viime aikoina uineet paljon järven toisella puolella. Ne näkyvät sen verran, että poikasten määrän saa aina laskettua, mutta kuvia on turha räpsiä kuin todistusaineistoksi.

Sunnuntaina ne tulivat kuitenkin ihan lähelle. Alunperin kolmesta poikasesta yksi kuoli jossain alkuvaiheessa, mutta kaksi muuta on pärjännyt ja kasvanut hyvin. Melkein ovat jo vanhempiensa kokoisia. Auringonpaiste ei auttanut kuvaamista, mutta en valita. Lintujen näkeminen oli elähdyttävää, kuvaaminen sitten kuitenkin toissijaista näin pitkän kohtaamistauon jälkeen.

Poikaset syövät sotkuisesti, mutta mitä pienistä ;-)

Kylpemistä ja kuivattelua oli ohjelmassa. Minullehan tuo sopi vallan mainiosti :-) Näissä kuvissa näkyy vasemmalla alhaalla tuo paikka, missä liro patsasteli vielä puolisen tuntia aikaisemmin. Tässä vaiheessa oli jo paennut paikalta ;-)