Kevään merkkejä etsimässä ja tarkkailemassa

Päivästä luvattiin kaunista ja kaunis siitä myös tuli. Lähdin pellon laidalle ja siitä luontopolulle kevättä tarkkailemaan - ja tietenkin myös kuvaamaan.

Ensin pellon laidalla kuvattuja ylilentäjiä - ja vieressä lentäjiäkin.

Ensin pieni parvi metsähanhia.

Neljä laulujoutsenta lensi yli.

Nokkosperhonen liihotteli lähellä ja laskeutui kuvattavaksi.

Kanadanhanhipariskunta huuteli mennessään.

Ensimmäistä kertaa kuulin tundrahanhien huudon. Ensimmäiset tundrahanhet tälle vuodelle.

Luontopolun varrella käpytikka hakkasi antaumuksella.

Kevään ensimmäinen havaintoni avautuvista silmuista :-)

Kevään ensimmäinen sinivuokko - ja sitten niitä löytyikin aina lisää ja lisää.

Ehdottomasti kevään ensimmäinen leppäkerttuni :-)

Ihana pieni koivutyttöperhonen liihotteli ympärillä. Laskeutui ensin maahan, myöhemmin vaelluskengälleni.

Sepelkyyhkyjä lensi levottomassa parvessa.

Aivan liian kaukana linssin ulottumattomissa ja lämpösäteilyn takana kirmasi neljä valkohäntäkaurista ja niiden luona hermostunut töyhtöhyyppäpari. Töyhtöhyypät olivat kevään ensimmäisiä minulle.

Ja vuoden ensimmäinen merikotka Kanta-Hämeessä. Suotakoon sille peräti kaksi kuvaa ;-)

Askeleita kertyi, vaatetusta piti välillä vähentää ja välillä taas lisätä uudelleen. Kevään merkit ja ihana hiljaisuus lintujen meteliä lukuunottamatta latasivat akkuja toden teolla!

Mitä kevään merkkejä sinä olet löytänyt?

Ihana aurinko näyttäytyi oikein kunnolla!

Päivä oli taas tovin pitempi kuin aikaisemmin ja keli mitä parhain. Luonnon valoterapia on parasta, mitä markkinoilta saa. Ja se tehoaa, vaikkei sitä kuvittelisi tarvitsevankaan ;-)

Hyvä auringonvalo vastaa montaa hymyä. Siksi aurinkoisten päivien kuvia kannattaa tuijotella paljon ja usein.

Ison univajeen keskellä (heräsin liian aikaisin, mutta onneksi onnistuin ottamaan päiväunet) valo ja upea luonto piristivät aivan mahtavasti. Valo pursuaa elämää ja energiaa. Ei aina tarvitse edes olla ulkona. Kunhan näkee ulos ja valoon :-)

Valkohäntäkauriit lepäilivät pellolla. Ihana näky :-)

Reissun jälkeen oli ihanaa ottaa päiväunet vastapainottamaan heikosti nukuttuja öitä. Olipa hyvä päivä!

Matkamessut - osa 2

Sunnuntaiaamupäivänä näytteilleasettajien edustajat olivat enimmäkseen jo häpeilemättömän kyllästyneitä messuiluun. En kehdannut ottaa valokuvia niistä toinen toisensa vieressä omaan kännykkäänsä avoimesti keskittyneistä ihmisistä jopa niin, että asento oli selvästi käpertynyt vierailijoista pois kohti omaa kännykkää. Ei tarvinnut katsekontaktia etsi, ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan ;-)

No, oli joukossa aina positiivisia poikkeuksiakin. Iso hatun nosto vielä sunnuntainakin henkisesti läsnäolleille messuedustajille :-)

Kun huomasi seurata ääntä, löysi aina jotain musiikillista tai tanssillista esitystä. Tommi Läntisen näin ja kuulin ensimmäisen kerran livenä.

Hauska tanssiesitys osastojen välisellä käytävällä. Esitys keräsi kovasti kiinnostuneita katsojia.

Espanjalaista musiikkia upealla kolmen hengen kokoonpanolla yhdellä esiintymislavoista.

Sierra Leonen osaston rytmi- ja lauluryhmä. Vastaavan tyylisiä kokoonpanoja löytyi muutaman muunkin afrikkalaisen maan osastolta.

Viihteellisesti olivat liikkeellä muutkin kuin varsinaiset esiintyjät :-)

Olisikohan tämä ollut messujen suurin osasto. Tässä kuvassa näkyy osastosta vain pieni kulma. Sharjah ei sanonut minulle mitään, mutta osastokin kertoo sen, ettei kyse ole mistään köyhästä maasta. Rantapallossa Sharjahia kuvataan näin: 

"Sharjah on samannimisen emiraatin pääkaupunki. Sharjah sijaitsee aivan Dubain vieressä ja se onkin käytännössä samaa metropolialuetta. Elämä Sharjahissa ei ole yhtä vapaamielistä kuin Dubaissa, mutta toisaalta se tarjoaa matkailijalle mahdollisuuden kurkistaa Dubaita aidompaan arabimaailmaan.

Asukkaita Sharjahissa on noin 1,4 miljoonaa."

Massiivinen oli tämäkin messuosasto, mutta vain murto-osa kimaltelevan ja loistokkaan Sharjahin osaston koosta.

Ihanaa ja tunnelmallista rekvisiittaa löytyi monelta standilta.

Tämän osaston ohi menin useammankin kerran. Etualalla oleva nainen oli jokaisella kerralla palvelemassa yhtä antaumuksella ja keskittyneesti. Tässä oli aitoa positiivista asiakaskohtaamista.

Rantapallon sivuilla kerrotaan Tatarstanista näin:

"Keski-Venäjällä, 800 kilometrin päässä Moskovasta sijaitseva Tatarstan on Venäjän rikkaimpia alueita, ja se näkyy myös matkailijalle: kadut ovat siistejä, kansainvälisten hotelliketjujen majoitusliikkeitä on runsaasti ja valtaosa rakennuksista on joko vasta rakennettuja tai hiljattain restauroituja."

Kotimaisista kohteista nostan vielä muutaman mukavan jutun esiin. Häme-osastolla oli yksi esite yli muiden ja se löytyy myös netistä, joten laitankin tässä linkin uusimpiin Parhaisiin paloihin Riihimäelle, Lopelle, Janakkalaan, Hausjärvelle ja Hattulaan.

Puumalan ja Saimaan osastolla tutustuin Saimaan Geoparkiin (ei siis mitään tekemistä geokätköilyn kanssa) ja Puumalan Norppapolkuun. Puumala napsahti tämän jälkeen reissulistalleni :-) Kävimme Puumalassa lyhyesti viime kesän Saimaan mökkilomamme yhteydessä, mutta nyt on käytössä ihan uusia askelmerkkejä :-)

Oulujärveen täytyy paneutua kunnolla. Mukaan messuilta tarttui pätevän oloinen esite, jonka avulla pääsee hyvään alkuun. Luontoon.fi -sivulta löytyy kuvausta ja ohjeistusta Oulujärven retkeilyalueelle matkustavalle.

Upeaa ja hyväntuulista viikon jatkoa :-)

Kansainvälinen viikonloppu ja ihana kettu :-)

Meillä oli tapahtumarikas ja ruokaisa perheviikonloppu. Käytiin katsastamassa hämeenlinnalaisia ja vähän ei-hämeenlinnalaisiakin näkemisen arvoisia paikkoja :-) Sightseeing-listalla olivat lasten koulujen lisäksi Ahveniston moottorirata, Panssarimuseo (Hattula), Aulangon näkötorni, Muraali, Hämeen linna ja Ahveniston uimaranta eli Appara. Panssarimuseossa oli kansainvälisen kokoonpanomme iloksi esittelytekstit myös englanniksi. Hämeen linnassa esittelytekstit olivat vain suomeksi ja ruotsiksi. Englanti puuttui tyystin. Luulisi englannin kielelle olevan enemmän kysyntää kuin ruotsille. Olisikohan liian iso vaiva tarjota tietoa myös muille kuin skandinaaveille?

Kuvat Hämeen linnasta

Tänään vietin itsekkään illan ja kävin pellon laidalla haistelemassa ja katselemassa luontoa. Ilokseni paikalle saapui kettu saaliinsa kanssa. Se huomasi minut ja jähmettyi seuraamaan minua. Eteni hetken ja pysähtyi jälleen tarkkailemaan minua. Sillä taisi olla suussaan peräti kaksi saalista. Toinen taisi olla myyrä.

Ihanaa heinäkuun alkua ja kesän sydänaikaa :-)

Valkohäntäkauris - ihana häntä ja upeat pomput

Valkohäntäkauriisiin olen 'törmännyt' joinakin kuvausiltoina. Valo on tavallisesti hieman kehno ja kauriit kaukana, mutta elämys on sitäkin lämpimämpi. Tai - ehkä se elämys olisi vieläkin lämpimämpi, jos kauriit olisivat lähempänä ;-)

Tällä kertaa pääsin hiipimään pellon laitaan ilman isoja pelästyttelyjä. Tuijoteltiin tovi toisiamme. Siitä otin monta kuvaa, tähän laitan vain tämän yhden, ettei mene tylsäksi heti alussa ;-)

Sitten se kirmasi näyttävästi valkoinen häntä pystyssä pois päin. Hyppeli korkealle ja näyttävästi. Sillä ei ollut selvästikään mikään kiire mihinkään. Lähellä oli muitakin kauriita, huomasin sen tämän tapahtumasarjan jälkeen. Arvelin sen jälkiviisaasti keräävän huomiota itseensä, jotta muut pääsisivät piiloon / pakenemaan. Puolisen tuntia tämän jälkeen otin yhteispotretin tästä ja rusakoista, varista unohtamatta - muut kauriit eivät mahttuneet kuvaan.

Hämeenlinnassa on satanut tänään poissaollessani, ukkostanutkin. Miten teillä?

Kevät ja linnut ovat täällä!

Jos asiat olisivat toisin, aloittaisin vuorotteluvapaani tällä viikolla. Mutta nyt nautin (kuvaus)päivästä kerrallaan ja upotan niitä kalenteriini kaikilla eettisesti hyväksytyillä keinoilla ;-)

Eilisen ja tämän päivän aikana aurinko on hymyillyt ja lintuja on tavattu. Eilen tapasin elämäni ensimmäisen metson... Stressaantunut urbaanimetso - ei kavereita eikä taistelukumppaneita - mutta rutkasti taistelutahtoa. Sama metso oli hyökännyt lintukaverini Helgen käteen ja osasin varautua sen luonteeseen. Helge ei siis ole lintu, vaan lintukuvausharrastuksen yhteydessä löytynyt tuttavuus ja kaveri ;-)

Eilen näin myös elämäni ensimmäistä kertaa sinisuohaukan, siitä muutama yllättyneenä napattu kuva tämän postauksen lopussa. Tuli nimittäin aika yllärinä tuo sinisuohaukka, vaikka lintukaveri Petri (ei hänkään siis lintu) oli nähnyt ne (kaksi kappaletta) vain hetkeä aikaisemmin. Tykitin kuvia linnusta jo ennen kuin arvasin, mikä se on. Näissä tilanteissa ei passaa jäädä harkitsemaan ;-)

No, lisäksi olen nyt todistettavasti nähnyt ja kuullut kevään ensimmäiset töyhtöhyypät. Muutamaankin kertaan. Tänään näin yhden kurjen, mutta kuulin monta. Ja jonkin haukankin näin, mutten ole tunnistanut sitä vielä. Mokoma lensi korkealla ilmassa suoraan vastavaloon ja takamus minuun päin. Ei siinä kauhean pitävää todistusaineistoa kertynyt...

Mutta kevät on täällä, totta tosiaan! Ihanaa alkanutta viikkoa <3 p="">

Vanajanniemi auringossa ja kuurassa

Hämeenlinnan kaupungilla on Hattulan kunnan puolella Vanajanniemessä oma virkistysalue. Muutaman kerran kesässä käyn siellä ulkoiluttamassa kameraa. Talven aikana kerran tai kaksi korkeintaan.

Vanajavesi virtaa tuossa sen verran, että osa jäästä oli jo sulanut virtaavan veden tieltä. Silti pilkkijöitä oli eilen hyvässä säässä sielläkin paljon.

Edellisellä kerralla tuolla käydessäni kävelin paljon jäällä rannan myötäisesti. Taivas oli silloin paksussa pilvessä, eikä kuvista tullut sellaisia kuin toivoin. Nyt aurinko toi valoa ja taivaan sini antoi väriä kuviin. Puiden oksat olivat tuhdissa jääkuurassa ja toivat oman säväyksensä maisemaan. Jatkoin samalla linjalla rantaa myöten jäällä edeten.

Jäältä sai paikasta sellaisia kuvia, joita kesällä ei vain voi saada...

Sumua, lunta ja se 'pakollinen' jalan kuva ;-)

Kaksi päivää työelämää takana sairausloman jälkeen. Jalka kestää väljän kengän, kunhan se ei ole jalassa liian kauan. Onneksi meillä töissä saa tassutella villasukat jalassa ilman, että kukaan siitä häiriintyy ;-)

Niitä luontokuvia ei ole kertynyt paljon, tähän pari viime sunnuntailta. Ja sitten se 'pakollinen' jalkakuva. Töissä kaikkien, jotka eivät ole heti huomanneet kieltäytyä, on ollut 'mahdollisuus' nähdä jalkani livenä. Sukan poisto käy kuulemma yllättävän nopeasti, väittävät kollegat ;-)

Mutta ensin sumua ja lunta... Paikkana Tenholan linnavuori, Hattula.

Valkohäntäkauriin/-peuran jälki?

Ja sitten se jalka ihan freesinä kuvattu. Jalka ei siis ole ollenkaan ruskettunut, ihan tilapäisiä värejä kaikki ;-) Turvotus on laskenut, mutta vielä sitä riittää...

Upeaa viikon jatkoa!