Merenkurkun maailmanperintöalueella 🥰

Raippaluodon sillan jälkeen avautuu yksi lempimaisemistani. Ollaan matkalla Svedjehamnin satamaan Mustasaaren Björköbyhyn. Puhun aina Vaasasta, sillä sehän on ihan siinä iholla. Ja se on tavallaan tuttu paikka minulle. Mutta Mustasaari ei ole Vaasaa.

Valuttelimme matkaamme Mustasaareen ja Svedjehamnin kauniiseen satamaan.

Saltkaretin torni on vaikuttava.

Ollaan maailmanperintöalueella, ihan ainutlaatuisen äärellä.

Merihanhia ohikulkumatkalla.

Merenkurkun maailmanperintökohde ja De Geer

Svedjehamnin sataman kyljessä on Saltkaretin näkötorni, josta on näkymä suoraan Unescon maailmanperintöalueelle Merenkurkkuun. Se oli varsinainen syy, miksi ajoimme juuri tänne.

Näkötorniin oli helppo kiivetä. Sinne ei kiipeilty mitään tikapuiden tapaisia rakennelmia pitkin, vaan ihan kunnon portaita, joiden askelkorkeuskin oli oikein miellyttävä. Lukemani mukaan torni on 20 metriä korkea.

Tähän Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluu Merenkurkun alueen lisäksi Ruotsin Korkea rannikko, jotka yhdessä muodostavat maailmanperintökohteen High Coast – Kvarken archipelago (Korkea rannikko – Merenkurkun saaristo). Merenkurkun alue hyväksyttiin Suomen ensimmäiseksi maailmanperintökohteeksi vuonna 2006.

Alueesta tekee erityisen sen geologiset De Geer -moreenimuodostelmat, joista tiivistelmä tällä lyhyellä videolla. Olemme tänä kesänä taklanneet näitä suomalaisia maailmanperintökohteita  huomaamattamme muutenkin (Vanha Rauma ja Sammalahdenmäen hautaröykkiöalue) ja jo aikaisemmin vierailulistalla on ollut Petäjäveden vanha kirkko. Seitsemästä suomalaisesta maailmanperintäkohteesta meillä oli nyt käsillä neljäs.

Nyt kuvia näkötornista otettuna. De Geer -moreenit näkyvät sieltä paremmin kuin satamasta käsin. Pari kuvaa mukana myös koko satama-alueesta. Maa kohoaa tällä alueella noin metrin sadassa vuodessa, joten maisema muuttuu jatkuvasti.

Nyt ei haittaa, vaikka välillä sataakin. Näissä muistoissa on vielä paljon kerrattavaa :-)

Upeaa alkavaa syysviikonloppua!

Svedjehamnin satamassa

Raippaluodolla suunnistettiin merelle asti. Kohteena oli Svedjehamn Björköbyssä. Venesatama oli kaunis, erityisesti kohteena ollut Saltkaretin näkötorni oli ihan siinä vieressä. Sen näköaloista seuraavassa julkaisussa.

Svedjehamnissa matkailuauton astinlauta jäi jumiin ja aiheutti jatkuvan huutavan hälyytyksen. Tilanteeseen oli siis pakko reagoida. Mies keksi kuin keksikin ratkaisun, jolla astinlauta ei ollut käytettävissä, mutta jonka myötä meidän ei tarvinnut kuunnella ylimääräisiä hälyytyksiä. Helpotus oli suuri. Samaan aikaan oli iso huoli siitä, kuinka kestävä tuo väliaikaisratkaisu olisi ja joutuisimmeko jopa keskeyttämään matkamme sen korjaamiseksi.

Tämän kohteen jälkeen suuntasimme Poriin suunniteltua aikaisemmin ihan varmuuden vuoksi. Mutta muutokset suunnitelmiin ovat matkailun arkea, niitä ei kannata pelästyä tai arastella.

Kuvia Svedjehamnista: