Kesäkuun alussa Rymättylän mökiltä palatessani piipahdin kotimatkalla Alpo Jaakolan patsaspuistossa Loimaalla. Valitsin kotireitiksi tavallisesta poikkeavan reitin, jottei olisi niin tylsää ja patsaspuisto osui hyvin tälle reitille.
En ole koskaan ollut mikään museo- enkä taideihminen. Vuosien saatossa olen löytänyt niistäkin maisemista itseni oloisia juttuja. Aina kannattaa kokeilla uusia juttuja.
Mennessäni patsaspuistoon kuvittelin puiston olevan ilmainen. Hoksasin maksullisuuden vasta koluttuani melkein koko kierroksen käydessäni alueen infopisteessä. Olipa noloa. Tietenkin maksoin ihan kiitollisuudella alueen sisäänpääsymaksun, se oli noin kymmenen euroa.
En ollut varautunut hyttysiin riittävällä vakavuudella (unohdin hyttyskarkotteen autoon) ja se tiivisti kummasti matkani tekemistä.
Tässä minua puhutelleita teoksia. Miten taiteilijan mieli voikaan kulkea ihan omia teitään...