Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Kaunis Saara näki hänet ensimmäistä kertaa nyrkkeilykehässä. Vaalea kiharapää sai tytön seuraamaan ottelua koko sielullaan ja kehollaan. Mies liikkui kissamaisen nopeasti päkiöillään härnäten ja suojautuen, harhauttaen ja iskien.   Vaikka veli varoittelee nuorta Saaraa naistennaurattaja-Reinosta, Saara ihastuu, rakastuu, menee naimisiin ja perustaa perheen. Elämä osoittautuu kuitenkin aivan toisenlaiseksi, mitä hän oli kuvitellut. Tulee sota, puutteen ja niukkuuden vuodet, pettymyksiä, mutta välillä onneakin. Viina vie miestä, kuten vei varmaan montaa muutakin sodan henkisesti rikkomaa perheenpäätä. Saara saa monta lasta, joista huolehtiminen vie hänet jaksamisen rajoille. Äitiys – johon jo Eeva Heilalalta lainatussa motossa viitataan – on yksi romaanin punaisista langoista. Kaunis Saara jatkaa Pirkko Mattilan esikoisromaanissa, Perämeren Sofiassa (2009) alkanutta suvun naisten tarinaa. Ajattelen Sofiaa ja Saaraa rinnakkaisteoksina, tarinoina vahvoista pohjoisen ...

Johnny Kniga 2014 300 sivua Suomentanut Otto Lappalainen Kun jokin kirja tai elokuva nousee hypetyksen aallonharjalle, lopahtaa oma mielenkiintoni siihen kuin taikaiskusta. En ole lukenut Dan Brownin Da Vinci -koodia , en yhtään Paulo Coelhon kirjaa (muutaman rivin olen kyllä silmäillyt ja se riitti), en Haruki Murakamia . Viimeksi mainitulle aion antaa kuitenkin mahdollisuuden, koska fiksut työkaverini ovat sitä suositelleet. Annoin mahdollisuuden myös Jonas Gardellin paljon kiitetylle Älä koskaan pyyhi kyyneleitä -romaanitrilogialle. Ja hyvä niin, sillä jo ensimmäinen osa teki vaikutuksen elävine henkilöhahmoineen ja varmalla otteella sommiteltuine episodeineen, joissa käydään läpi sekä fiktiivisiä juonenkäänteitä että historiallista faktaa. Kerronnan keskiössä on tukholmalainen homoystävysten seurue: Paul, Lars-Åke, suomalaistaustainen Seppo, Reine ja loisteliaan näyttelijänuran kynnyksellä oleva Bengt. Lähemmin kuvataan kuitenkin peräkylältä muuttaneen Rasmuksen ja voima...

Like 2013 215 sivua Joka ilta me luettiin yhdessä Levolle lasken Luojani -iltarukous. Kun mutsi oli lähtenyt meidän huoneesta, Aaron ja minä rukoiltiin vielä lisäiltarukous. Aaron kertoi meitä taivaasta katselevalle faijalle omat asiansa, minä rukoilin että minulle kasvaisi yön aikana pippeli. Marja Björkin neljäs romaani perustuu hänen oman poikansa kokemuksiin. Marion syntyy tytöksi, mutta kasvaa pojaksi. Kaunokkien sijaan hän haluaa käyttää hokkareita, ja synttärilahjoista mieluisin on miekka. Murrosiässä Marion teippaa rintansa jeesusteipillä littanoiksi. Marionista tulee ensin Makke, sitten Miro. Miehen ruumiissa olo tuntuu oikealta: tällainen minun kuuluu olla, tämä on ominta itseäni. Poika on ennen kaikkea selviytymistarina, jonka keskiössä on oikeastaan koko perhe. Äidin ja lasten elämää kuvataan raadollisen realistisesti infernaalisine raivokohtauksineen ja välienselvittelyineen. Suhde äitiin eheytyy rinnan sukupuolen korjausprosessin kanssa.   Tarinan ydin liene...

Otava 2012 350 sivua   Totuus on monesti tarua ihmeellisempää. Se käy ilmi myös Asko Jaakonahon (s. 1982) esikoisromaanista, joka matkaa ajassa 1930-luvulle. Kansalaissodan haavat ovat vielä auki ja kansa sen mukaan kahtia. Lapuanliike on vahvimmillaan. Sen radikaaleimmat kannattajat kyydittävät kommunisteiksi tiedettyjä ja ei-toivottuja poliitikkoja Neuvostoliiton rajalle tai suohautaan. Romaanin keskushenkilö on Heinäveden kunnallislautakunnan esimies Onni Happonen . Tapahtumia ei kuvata kuitenkaan hänen näkökulmastaan, vaan ne kerrotaan Happosen vaimon Saimin, lapualaismielisen tilallisen Pelkosen ja renkimies Pakarisen suulla. Samanlaista ristivalotustekniikkaa käyttää esimerkiksi Pekka Jaatinen historiallisissa romaaneissaan. Se toimii. Köyhien puolta pitäneen ja siksi kommunistiksi leimatun Onni Happosen valinta kunnan johtoon ei ole kylän oikeistolaisten isäntien mieleen. Ensimmäiseltä muilutus- ja pieksämisreissulta Happonen selviää pakenemalla, mutta toinen kerta k...