Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

WSOY 2015 269 sivua En paheksu enkä soimaa. Olen käynyt läpi helvetin, mutta niin on moni muukin. Olenko katkera? Varmaankin olen. Mutta mihin lähettäisin valituskirjelmän? Olenko puhdistunut käydessäni läpi kärsimysten? Olenko jalostunut? Enpä usko. Kyllä minä tiedän, että olen vaarassa kirjoittaessani tätä. Tiedän, että voitte pilkata minua kitinästä ja itsesäälistä. On kaverilla otsaa kirjoittaa kokonainen kirja omasta naamastaan. Maailmassa on miljardi vammaista, ja tämä keskittyy omaan kuontaloonsa. Oikeassa olette. Juuri niin teen. Pistin merkille WSOY:n uutuuskatalogista erikoisen muistelmateoksen, jonka kannessa poseeraa pahoin palaneen näköinen mies. Mitä hänelle on tapahtunut? Millaisen tarinan hän on elämästään rakentanut? Miksi hän sen kertoo? Kirja kiehtoi minua kovin ja ryhdyin lukemaan sitä heti, kun sain sen käsiini. Kaikki alkaa kutiavasta silmäkulmasta. Vain muutamassa päivässä riehaantunut herpesvirus ja bakteeri ajavat Hesarin toimittajana työskentelevän Ki...

Schildts & Söderströms 2013 159 sivua Mitä köyhyys on? Millaista on köyhän elämä? Se on laskemista, sinnittelyä, kieltäytymisiä, epävarmuutta ja valintoja: tämän laskun pystyn maksamaan, näitä en. Pelkoa, että jokin kodinkoneista simahtaa tai jotain muuta yllättävää tapahtuu, jolloin talous heittää häränpyllyä. Se on syyllisyyttä kaikesta ei-pakollisesta: kampaamosta, kahviloista, elokuvista, ravintolassa syömisestä. Suhteellinen köyhyys ei näy välttämättä ulospäin, eikä se tapa nälkään, mutta se stigmatisoi ja rajoittaa. Vaskivuorentie 20 on omaelämäkerrallinen monologi siitä, millaista on elämä köyhänä nyky-Suomessa pätkätöiden ja erilaisten tukien varassa. Mathias Rosenlund (s. 1981) on välillä hanttihommissa, välillä hän yrittää edistää kirjallisuuden opintojaan yliopistossa. Iso osa ajasta ja voimista menee lapsista ja syvästi masentuneesta vaimosta huolehtimiseen. Aika ajoin sivutaan myös Mathiaksen lapsuutta tukholmalaisessa lähiössä, mikä nostaa mieleen Susanna Alak...

Oulun yliopisto 2012 185 sivua Emeritusprofessori Olavi Heikkinen on tehnyt todellisen kulttuuriteon kirjoittaessaan elämäkerran legendaarisesta ortotopologian dosentista Aapo Heikkilästä (1931–1993). Haapavedeltä kotoisin ollut Heikkilä ilmaantui 60-luvun alussa Oulun yliopiston matematiikan ja fysiikan luennoille. Tätä ennen hän oli ehtinyt toimia kansakoulunopettajana ja psykologina – tosin tekaistuilla papereilla. Jälkimmäinen pesti vei hänet jopa kaltereiden taakse. Aikansa luentoja kuunneltuaan ja omaksuttuaan tieteellisen diskurssin ja kielen, Heikkilä kehitti oman tieteenalansa, ortotopologian, joka tarkastelee para-avaruuden ja kosmisen säteilyn ulottuvuuksia. Heikkilän ultrafilttereihin, dimensioihin ja para-avaruuden ilmiöihin paneutuneet luennot keräsivät yliopiston isoimmat luentosalit täpötäyteen, vaikka tämä omatekoinen dosentti ei missään vaiheessa ollut virallisesti töissä yliopistolla. Hänen työhuoneensakin oli oikeasti fysiikan laitoksen siivouskomero...