Eduard Uspenski
1989
112 s./Otava
Lastenkirjallisuusviikon päättää klassikkoteos Uspenskilta. Tämä taisi olla kaikista kirjastosta raahaamistani kirjoista vähiten minua kiinnostava kirja. Otin tämän ihan sillä mielellä, että saanpahan taas ruksia yhden klassikon pois listoilta kuljeksimasta. Tarina päätyikin olemaan todellinen yllättäjä, sillä pidin siitä valtavasti. Kuvitus tosin on niin luontaantyöntävää, ettei sanat riitä. Tarina oli kuitenkin hupsu, sympaattinen, mielenkiintoisia ja yllättäviä tapahtumia pursuava ja kaikin puolin positiivinen. Tätä lukisin todella mielelläni lapselle iltasaduksi.
Ennakkoluulot johtuivat kirjan nimessä olevasta Fedja-sedästä, jonka luulin olevan joku papparainen kissoineen ja koirineen. Fedja-setä onkin tosiaan pikkupoika, joka on sen verran vakavaluontoinen, että on ansainnut nimensä perään setä-tittelin. Kuvitus ei ole edes uusimmassa painoksessa herättänyt mielenkiintoani ja tässä kymmeniä vuosia vanhassa painoksessa kuvitus on vielä vastenmielisempää. Onneksi uskalsin tarttua kirjaan kaikista ennakkoluuloistani huolimatta. Muuten olisi jäänyt hyvä kirja lukematta.
Muillekin epätietoisille tiedoksi: kirjassa seikkailee pikkupoika Fedja-setä, joka päättää lähteä pois kotoa, kun vanhemmat tekevät selväksi etteivät halua pojan omistavan lemmikkejä. Pian Fedja-setä asusteleekin vallan mukavasti pienessä kylässä kissoineen ja koirineen ja eläinväki senkun lisääntyy.