Claire Castillon
2010 suom. 2012
167 s./Gummerus
Pidin aikoinaan Claire Castillonin novellikokoelmasta Äidin pikku pyöveli, joka keskittyi kuvaamaan äidin ja tyttären suhteita. Myös hänen toinen suomennettu kokoelmansa Pieni sydän jaksaa rakastaa oli mielestäni varsin oivaltava mitä tulee rakkausasioihin. Halusin totta kai lukea myös tämän uutukaisen.
Niinhän siinä sitten kävi, että petyin hieman. Kirjailija on kyllä onnistunut kyhäämään kasaan sekopäisen ihmisjoukon, joiden suhdesopat viihdyttävät lukijaa. Heikompaa saattaa jopa hieman hirvittää, mutta toisaalta Kuplissa ei sisällä mitään, mitä ei olisi jo nähty aikaisemmissa kokoelmissa. Castillon alkoikin tämän kirjan perusteella vaikuttaa kirjoitustyylinsä vangilta, joka ei osaa uudistua. Huono homma sikäli, että minä en ainakaan jaksa roikkua mukana, jos tarinat toistavat itseään.
Pisteet kuitenkin Castillonille siitä, että hänen kirjoitustyylinsä on joka tapauksessa melko ainutlaatuinen. En muista ainakaan itse törmänneeni ihan samanlaisiin vinksahtaneisiin henkilöhahmoihin tai tilanteisiin, mutta toki jos samankaltaisuutta etsisin, niin uskoisin sen löytyvän ranskalaisen kirjallisuuden piiristä. Joka tapauksessa, tämän tyyppisestä ihmissuhdehöntyilystä ei tunne enää olevan mistä ammentaa uutta materiaalia. Nyt on nähty taas narsistiset, naiivit ja lähes hulluutta hipovat henkilöhahmot. Olen nöyrän kiitollinen siitä, että omaan elämänpiirini ei tuollaisia tyyppejä juuri kuulu.
Castillonin novellit ovat jotain, johon on itse kunkin tutustuttava itse, niistä ei oikein toisen tekstin kautta saa oikeaa kuvaa. Sen verran kuitenkin voin paljastaa, että novelleissa tutustutaan mm. Madeleineen, joka jaksaa lapsenomaisella uskolla toivoa elämän olevan täynnä yllätyksiä hänen varalleen. Sitten on Claude, jonka elämän täyttää raivoisa kilpailu kaikesta hänen rakkaan vaimonsa kanssa. Siinä jää lapset ja muut taka-alalle, kun mietitään seuraavaa jäynää toiselle. Lisäksi on Aimée, jonka on pakko alkaa kohtelemaan aviomiestään huonosti - tämä nimittäin rakastaa häntä vain silloin, kun Aimée on välinpitämätön, epäkohtelias ja huiskenteleva. Jokainen novelli on Castillonin tapaan oivaltavan kamala.
Kuinkas moni on lukenut Castillonin tuotantoa? Pidin häntä aikoinaan melko tuntemattomana kirjailijana, jota hän siis varmaan on vieläkin tavalllisen lukijan silmin, mutta blogimaailmassa hänet varmaankin tunnetaan paremmin? Tyttökaverini ovat ainakin häntä lukeneet, sillä korkkasimme aikoinaan lukupiirissä Pieni sydän jaksaa rakastaa -kirjan.
Valloitan Kuplissa -kirjalla Ranskan sekä Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa että Kirjallinen maailmanvalloitus -haasteessa.