Lightlark-sarjan luoja Alex Aster on luonut romantasiaa myös aikuisempaan makuun. Satoja vuosia sitten sota jakoi maailman kahtia. Starside on taikuuden ja kuolemattomien valtakunta, Stormside on paikka, jossa kuolevaiset taistelevat taian rippeistä. Joka viideskymmenes vuosi maailmojen välinen portti aukeaa ja kaikista vahvimmat pääsevät matkustamaan Starsiden halki päästäkseen käsiksi taika-altaaseen, joka voi parantaa, antaa vaurautta tai pidentää elämää. Jokaisella on omat syynsä tavoitella taikaa, mutta tarinan päähenkilöllä Arisilla on vain yksi päämäärä: Kosto. Sarja on englanninkielinen. Sarja on kasvattanut suosiotaan eritoten tiktokin puolella, aika näyttää saammeko tästä myös suomennoksen.
Kirjat:
1. Starside
2. Stormside (julk. 11/2026)
Starside
Kun Aris oli nuori, jumala tappoi julmasti hänen perheensä ja siitä asti hän on vannonut kostoa kyseistä jumalaa kohtaan. Hän päättää aloittaa haastavan ja vaarallisen matkansa kohti Starsidea, mutta mukana on muitakin voiman tavoittelijoita sekä kasvonsa peittänyt paholaisen ilmentymä, kuninkaan kaartin komentaja Harlan Raker, jota Aris halveksii kaikin mahdollisin tavoin. Matkallaan hän joutuu kokemaan ennenkokemattomia haasteita, yliluonnollisia olentoja, ystävyyttä ja petoksia. Onko hänestä toteuttamaan suunnitelmansa?

Kuuntelin tämän äänikirjana koska kröhm, Anthony Palmini! Mut siis... mitä tämä kirja oikein oli? Jos kirjalla olisi paha mania, niin se olisi tämä kirja. Siis tapahtumat alkoivat HETI ensi sivuilta lähtien ja olin ihan puulla päähän lyöty kun tapahtumaa toisen jälkeen syöstiin eetteriin kuola poskilla roiskuen. Jos hetkeksikin huomio kiinnittyi johonkin toisaalle, saattoi kirjan tapahtumapaikka oli eri, ja aivan uusia hahmoja saattoi ilmestyä out of nowhere. Minun piti ihan tarkistaa, että onko tämä kirja julkaistu jotenkin kahdessa osassa ja olen vahingossa aloittanut toisesta osasta, mutta ei, kyllä se tosiaan alkoi suoralla tykityksellä. Siis tässä oli niiiiin paljon tapahtumia ja paikkoja ja henkilöitä, ja tilanteet vaihtui niin vauhdilla, että ei meinannut kyydissä pysyä. Tarinan grumpy Harlan kävi välillä murahtelemassa jotain ja muuna aikana Aris taisteli taisteluitaan yksi toisensa jälkeen. Tämän kuuntelu alkoi välillä olemaan vähän tuskaista ja nopeutin kuunteluvauhtia, että tämä loppuisi nopeammin. Mutta eipä mitään, loppumetreillä tarina alkaa mennä vähän mielenkiintoisemmaksi ja juonen vauhdikkuus ehkä hiukan hidastuu, tai sitten minä vaan totuin siihen, en tiedä. Tämä oli outo, psykoottinen ja täysin unhinged tämän tahtinsa vuoksi. Tähtensä tämä saa oikeastaan loppuvaiheen tapahtumista ja hyvin viihdyttävästä hatesex-kohtauksesta, joka antoi odottaa itseään. Mutta jotta ei mentäisi liian lällyyn niin loppu pudottaa vielä sellaisen yllättävän pommin, että oksat pois. En tiedän vihaanko tätä kirjaa vai en, mutta pakko tietää mitä jatkossa oikein tapahtuu.
