Valtakivien taru

Miia Jaakkolan luomassa maailmassa on jännitystä ja tarunhohtoista menoa. Kuolemattomien valtakunnassa osa alhaissyntyisistä on nousemassa ylhäissyntyisiä vastaan. Heistä yksi on Neffiandra Tulifin, joka palaa kuolevaisten maasta muistinsa menettäneenä kapinallisten keskelle eikä muista omaa itseään saatika tehtäväänsä. Pian hänet kuitenkin kiskaistaan tapahtumien keskipisteeseen, jossa on kapinallisten lisäksi myös tumma ja komea, mutta tuima Mark sekä mystisten valtakivien ennustus. Neffiandan täytyy selvittää ketkä ovat hänen puolellaan ja kuka kannattaa kiertää kaukaa. Sarjalle ei tullut jatkoa.

Kirjat:

1. Valtakivien taru - Valtiatar, 2015

Valtakivien taru - Valtiatar

Kuolemattomien maailmassa on käynnissä kapina. Alhaissyntyiset kyläläiset ovat nousseet ylhäissyntyisiä isäntiään vastaan, vaatien asemansa parantamista. Kapinalliset haluavat syrjäyttää nykyisen tyranni Valtiaan valtaistuimeltaan, ja nostaa Valtiattarekseen Neffiandra Tulifin, ylhäissyntyisen salaisuuden haltijan, ja oman sukunsa valtakivan haltijan. Nykyinen hallitsija ei kuitenkaan aio luopua valtaistuimestaan, vaan on päättänyt nujertaa kapinalliset keinoja kaihtamatta ja saada haltuunsa kaikki neljä voimakasta valtakiveä yhdistääkseen niiden voiman, ja varmistaen näin oman ikuisen valtansa.

Suuren sodan jälkeen lausuttu Ennustus kertoo, että valtakivet saa yhdistää vain ylhäisten vartijan valittu. Myös valitun on kuitenkin käytävä viimeinen taistelu hyvän ja pahan, oikeudenmukaisuuden ja itsekkyyden välillä.

Fantasiaa, seikkailua, ystävyyttä, epäilystä, petosta, rakkautta, tätä kaikkea on Valtakivien taru.

"Minulle lähetettiin tämä kirja jo aikaa sitten luettavaksi ja arvioitavaksi, mutta nyt vasta sain tähän tartuttua ja luettua. Käsittääkseni kirja on omakustanteinen enkä tiedä saako sitä hommattua mistään muualta kuin itse kirjailijalta. Kansi on ehkä vähän sellainen mitäänsanomaton eikä ehkä ensimmäisenä herätä lukuinnostusta. Alkuun minunkin lukeminen oli vähän tahmeahkoa, mutta yhtäkkiä huomasin ahmivani sivuja yksi toisensa jälkeen. Todella hyvää ja vivahteikasta teksiä, joka ei anna heti lukijalleen kaikkea vaan paljastaa asioita sieltä täältä pikkuhiljaa. Minäkin elin muutaman asian suhteen epätietoisuudessa kirjan loppumetreille saakka ja siellä sitten tulikin vastaan muutama yllättävä käänne! Hahmot olivat minusta todella hyvin luotuja ja pidin Neffin itsepäisestä luonteesta. Markia vihasin ja rakastin samaan aikaan ja lisäksi mukana oli myös liuta muita upeita hahmoja tarinaa rikastuttamassa. Kirjaan on luotu mielenkiintoinen ja vauhdikas juoni, joka kantaa loppuun asti hyvin vaivattomasti. Minä jäin kyllä oikeastaan odottamaan jatko-osaa vesi kielellä. Joko sen saisi lukea?"

Toinen todellisuus

(The Otherworld series)

Yasmine Galenornin sähköä rätisevä trilogia kertoo kolmesta sisaruksesta, jotka ovat matkanneet toisesta todellisuudesta tavallisten ihmisten keskuuteen suojellakseen heitä pahoilta voimilta. Camille on kaunis noita, Delilah ihmiskissa ja Menolly on vampyyri. Jokainen kolmesta kirjasta kertoo yhden sisaren tarinan. Ensimmäisessä osassa sisarukset kuulevat kollegansa murhasta ja alkavat tutkia tapausta. Pahuuden voimat ovat nostamassa päätään ja Camillen on löydettävä yksi monista amuleteista, jotka yhdistettyinä toisiinsa voisivat saada maapallon ja toisen todellisuuden sekasorron valtaan. Lisäksi noitakaunottarella on huolenaan komea Trillian ja viekas Morio.

Ilmeisesti ensimmäisen kirjan suosio ei ollut riittävä koska jatko-osia ei ole kuulunut.

Yasmine Galenornin kotisivut

Kirjat: 

1. Witchling (suom. Noitanainen, 2010)

2. Changeling

3. Darkling
4. Dragon Wytch
5. Night Huntress
6. Demon Mistress
7. Bone Magic
8. Harvest Hunting
9. Blood Wyne
10. Courting Darkness
11. Shaded Vision
12. Shadow Rising
13. Haunted Moon
14. Autumn Whispers
15. Crimson Veil
16. Priestess Dreaming
17. Panther Prowling
18. Darkness Raging
19. Queen of Dusk & Shadow
20. Autumn's Daughter
21. Blood Bonds

Noitanainen

"Olemme D’Artigon siskokset: puoliksi ihmisiä, puoliksi yliluonnollisia olentoja. Olemme neuvokkaita ja seksikkäitä Toisen Todellisuuden Tiedustelupalvelun agentteja. Erikoinen verenperintömme saa kuitenkin yliluonnolliset kykymme lamaantumaan aina väärään aikaan. Kun siskoni Delilah on stressaantunut, hän muuttuu juovikkaaksi kissaksi. Siskoni Menolly puolestaan on vampyyri, joka yrittää edelleen päästä jyvälle siitä, miten olla elävä kuollut. Entä minä? Minä olen Camille – kauhean hyvä noita… Taikavoimani ovat valitettavasti yhtä arvaamattomia kuin sää, minkä viholliseni joutuvat pian kokemaan kantapään kautta.

Wayfarer Inn -pubi on ihmisten ja yliluonnollisten olentojen paikallinen kohtaamispaikka sekä portaali toiseen todellisuuteen. Siellä on tapahtunut murha – kollegamme, agentti Jocko on surmattu. Jokainen vihje osoittaa sieluja pyydystävään, maanalaisen maailman häikäilemättömään demonijohtaja Varjosiipeen. Demonin tavoite on tuhota ihmiskunta ja muuttaa maapallo ja toinen todellisuus hänen omiksi, yksityisiksi leikkikentikseen. Meidän tehtävämme on estää Varjosiipeä ja tämän käskyläisiä hiipimästä maan päälle. Nuo paholaiset ajattelevat kaiken onnistuvan hetkessä, ja jos esteenä ovat ainoastaan tunaroivat siskoni ja minä, kuinka he voisivat epäonnistua? Mutta meillä on heille salaisuus: oli taikuutemme kuinka arvaamatonta tahansa, me D’Artigon tytöt olemme todellisia tulisieluja ja taistelemme viimeiseen asti…"

"Noitanainen vie lukijansa täysin erilaiseen fantasiaolentojen maailmaan, jossa ihmiset elävät rinnakkain yliluonnollisten olentojen kanssa. Mielikuvitusta ei ainakaan tämän teoksen kanssa ole puuttunut ja pidin paljon kirjan juonesta ja hiukan sellaisesta salapoliisimaisesta menosta. Päähahmot itsessään tuntuivat aika pinnallisilta, mutta silti minä pidin jokaisesta eikä tästä kirjasta tuntunut tylsää hahmoa löytyvänkään. Kirja sisälsi erikoisuuksia aina keijuista kettudemoneihin sekä lohikäärmeistä gargoileihin. Mitä nyt arvosteluja olen lueskellut niin tämä kirja ei ole kovin monen suosikkilistalle päässyt eikä nyt ehkä omienkaan suosikkien joukkoon, mutta pidin tästä silti. Ihastuin hiukan älyttömään ja höperöön hahmojoukkioon, jotka tykkäävät puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja käydä vähän puuhailemassa pusikossa jos siltä tuntuu. Voisinpa melkein sanoa, että viihtyisin siskosten seurassa ja haluaisin ehdottomasti tavata tunteita kuumentavan Tulisuun. Sääli ettei jatkoa ole luvassa koska tarinan pääjuoni jäi vielä täysin auki."

Kuuden piiri

(The Circle Trilogy) 

Nora Robertsin luoma romanttinen fantasia, jossa esiintyy hahmoja vampyyreista muodonmuuttajiin. Vampyyrikuningatar Lilith aikoo alistaa maailman alleen. Hoyt-velho matkustaa ajassa ja alkaa kerätä armeijaa Lilithiä vastaan. Tiedossa on hurjia taisteluita, romantiikkaa ja suuria tunteita. Fantasiatrilogia julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 2006, ja loppuvuodesta kaikki kolme osaa olivat maan kymmenen myydyimmän kirjan listalla. Trilogiassaan Roberts yhdistää vanhoja legendoja nykymaailman terävään kuvaukseen. Hurjat taistelukohtaukset limittyvät tarinan sankareiden välisten suhteiden kehittelyyn. Lopputuloksena on jännittävä, romanttinen ja aika ajoin hurja aikuisten satu hyvän ja pahan välisestä taistelusta, jota käydään yhtä lailla taistelukentillä kuin ihmisten – ja vampyyrien – sydämissä.

Nora Robertsin kotisivut

Kirjat:

1. Morrigan's Cross (suom. Morriganin risti, 2007)

2. Dance of the Gods (suom. Jumalten tanssi, 2008)

3. Valley of Silence (suom. Hiljaisuuden laakso, 2008)

Morriganin risti 

Hurja vampyyrikuningatar Lilith aikoo alistaa koko maailman ikeensä alle. Jumalatar Morriganin käskystä Hoyt-velho matkustaa 1100-luvun Irlannista nykypäivän New Yorkiin kokoamaan armeijaa Lilithiä vastaan. Wicca-noita Glenna, Hoytin vampyyriveli Cian, vampyyrinmetsästäjä King, prinsessa Moira sekä muodonmuuttaja Larkin valmistautuvat viimeiseen taistoon, mutta miten niin pieni ja eripurainen seurue pystyy päihittämään Lilithin vampyyriarmeijan? Tehtävää vaarantaa myös Glennan ja Hoytin välinen vetovoima, jota väkevinkään magia ei pysty tukahduttamaan. 

"Häpeäkseni täytyy myöntää, että en ole lukenut koskaan Robertsin kirjoja. Tämä sarja kuitenkin herätti mielenkiinnon. Sarjaan on saatu sekaisin vähän uutta ja vanhaa. Sekaan on työnnetty myös räiskyvää romantiikkaa ja historiaa sekä magiaa. Saamme tutustua vanhanaikaiseen Hoytiin, joka matkustaa meidän aikaamme etsimään vampyyriksi muuttunutta veljeään, jonka charmi saa kaikki hämilleen. Seuraan liittyy säpäkkä Glenna. Hänen jälkeensä serkukset Moira ja Larkin. Pisteenä ii:n päälle Blair, jonka nenille ei niin vain hypitä. Tarina tempaa mukaansa vaikka se onkin täysin erilaista käsialaa kuin normaalisti lukemani kirjat. Hahmoilla on upeat persoonat eikä huumoriakaan ole unohdettu. Innolla alan lukemaan seuraavaa osaa!"

Jumalten tanssi 

Kuuden soturin piiri valmistautuu sotaan raivokkaan vampyyrikuningatar Lilithin joukkoja vastaan. Lilithkin oleskelee nykypäivän Irlannissa ja on asettunut vampyyriarmeijoineen mukavasti rannikkoluolien uumeniin. Siellä pitävät majaa myös ikivanha velho Midir, joka tekee kaikkensa Lilithiä miellyttääkseen. 

Hoyt-velhon ja Glenna-noidan yhtynein voimin kuuden piiri yrittää pelastaa vampyyrien nappaamia vankeja luolista. Myös Larkinin muodonmuuttamistaidot ovat tarpeen, kun koettaa ottaa selvää Lilithin suunnitelmista. Uskollisen ystävyyden lisäksi alkaa kuuden piirin väreilee myös jotakin, jonka vain herkkävaistoisimmat pystyvät havaitsemaan. Blair toivoo kuuden piirin ehtivän sotatantereelle ennen Lilithin joukkoja, mutta aika alkaa käydä vähiin. Selviytyykö seurue yhtenäisenä Geallin kaukaiseen maahan? Saako Lilith murrettua kuuden piirin?

 

"Jumalten tanssi jatkaa samaa laatua kuin edellinenkin kirja. Välillä oli tosin niitä tylsiäkin kohtia. Tässä kirjassa Blair ja Larkin ovat tavallaan pääosissa. Blair nousi jo alussa yhdeksi suosikeista. Hän on tiukka nainen, jonka huumori saa hymyn huulille. Piiri lähtee Hoytin ja Cianin kotitalosta kohti Jumalten tanssia, joka vie heidät muinaiseen Geallin maahan. He alkavat valmistautua entistä tarmokkaammin edessä olevaan taisteluun. Tietenkään huumoria ja räiskyvää romantiikkaa ei ole unohdettu. Mieluusti olisin lukenut enemmän Cianista, mutta kyllä hänestäkin löytyi muutama herkullinen kohtaus. Käyn innoissani viimeisen osan kimppuun!"

Hiljaisuuden laakso 

Huoli tulevaisuudesta leijuu raskaana Geallin maan yllä. Jumalatar Morriganin käskystä kuuden soturin piiri kokoaa joukkoja taisteluun vampyyrikuningatar Lilithin verenhimoista armeijaa vastaan, mutta tilanne tuntuu toivottomalta. Glenna-noita ja Hoyt-velho yrittävät murtaa mustan Midirin voiman taikakeinoin sillä aikaa kun vampyyrinmetsästäjä Blair ja muodonmuuttaja Larkin värväävät tukijoukkoja. Hoytin vampyyriveli Cianin ja prinsessa Moiran välille leimahtava intohimo ei anna heille rauhaa. Sokeana hetkenä Moira pyytää Cianilta palvelusta, jollaisesta tämä voi tuskin kieltäytyä. Geallin joukot kärsivät raskaita tappioita jo ennen varsinaisen taistelun alkua, kun Lilithin enkelikasvoinen ottopoika riistäytyy tekemään julmia kolttosiaan. Nujertaako Lilithin ylivoima Geallin soturit? Onko maa tuomittu ikuiseen pimeyteen?

"Ah, rakastin niin paljon tätä kirjaa. Vaihtuvia mielenkiintoisia tapahtumia ja tietenkin Cian, joka nousi jo trilogian ensimmäisessä osassa suosikiksi! Moiran ja Cianin suhteen eteneminen oli herkullista luettavaa ja kirjojen huumori jaksoi tälläkin kerralla naurattaa kovasti. Pienenä miinuksena tässäkin kirjassa joidenkin asioiden pitkäveteisyys. Itse kun pidän kirjoista, joissa ei jäädä "märehtimään" tapahtumia. Kaiken kaikkiaan upea lukukokemus ja tekisi melkein mieli lukea kirja heti uudelleen!"

Kissojen kesken

(Shifters series)

Rachel Vincent (s. 1987) on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka kuusiosainen minipokkarisarja on täynnä kynnenjälkiä. Kirjat kertovat erikoisista muodonmuuttajista, kissaihmisistä. Faythe Sanders on ihmiskissa ja hänellä on tiettyjä velvollisuuksia laumaansa kohtaan. Hänellä on edessään suuria haasteita. Puhumattakaan rakkaudesta. Faythen täytyy voittaa laumansa ja eritoten isänsä luottamus. Matkalla "aikuisuuteen" hän joutuu kuitenkin keskelle karmaisevia mysteerejä. Mysteerejä haastavampaa on kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmat. Haluaako hän jäädä laumaan ja täyttää velvollisuutensa vai elää täysin vapaata elämää jossain muualla?

Rachel Vincentin kotisivu


KIRJAT:

1. Stray (suom. Kissatyttö, 2011)

2. Rogue (suom. Saalistaja, 2011)

3. Pride (suom. Syytetty, 2011)

4. Prey (suom. Kaappaus, 2011)

5. Shift (suom. Myrskylinnut, 2011)

6. Alpha (suom. Uusi Alfa, 2012)

Kissatyttö 

"Näytän periamerikkalaiselta opiskelijatytöltä, mutta olen ihmiskissa, muodonmuuttaja. Elän kahdessa maailmassa. Meitä kissatyttöjä on vähän, ja suvun jatkamisen kannalta me olemme kultaakin kalliimpia. Halusin kuitenkin oman elämän ja pakenin paineita yliopistoon, kunnes eräänä yönä kulkukissa hyökkäsi kimppuuni. Minua oli varoitettu kulkukissoista - ihmiskissoista ilman laumaa - jotka vaanivat jatkuvasti kaltaisiani - viehättäviä, naispuolisia ja hedelmällisiä. Sain torjuttua hänet, mutta sitten sain tietää kahden naaraskissaystäväni kadonneen.

Oman turvallisuuteni vuoksi minut haettiin takaisin laumaan. En ollut enää mikään heikko pentu. Olin valmis uhmaamaa mitä vain ja ketä vain löytääkseni ystäväni ja kostaakseni heitä kiduttaneille. Varokaa, kulkukissat, sillä minulla on kynnet, enkä pelkää käyttää niitä."

"Minulla oli tiettyjä epäluuloja sarjaa kohtaan, mutta päätin kuitenkin ostaa tämän pokkarin... enkä pettynyt ostokseen. Täysin erilainen "Harlequin" - sarja, jossa on pienen romantiikan lisäksi karmaisevia mysteerejä. Kissat päättävät lyödä viisaat päänsä yhteen ja selvittää oudot katoamiset. Plussaa päähenkilölle, Faythelle, joka on säpäkkä nainen. Hän pärjää omillaan ja päättää näyttää sen myös muille. Hahmot olivat ihania ja erilaisia kuin normi-pokkareissa. Pokkarissa oli hieno ripaus kaikkea mitä hyvältä lukukokemukselta vaaditaan. Lisäksi oli mielenkiintoista tutustua ihan erilaiseen maailmaan vampyyrien ja ihmissusien jälkeen - ihmiskissoihin. Suosittelen!"

Saalistaja 

Tunnelma laumassa tiivistyy. Reviirin rajoja rikotaan. Tunkeilijat on saalistettava, mutta salaisuus säilytettävä. Kukaan ei saa tietää, että ihmiskissoja on olemassa. Faythe on palannut kotiin laumansa pariin ja hänen on aika näyttää taitonsa isänsä henkivartijakaartissa. Hän haluaa selvitä kaikkien edessä, etenkin Marcin, kissan, jonka hän viisi vuotta sitten jätti alttarille.

Kissojen kesken -sarjan toisessa osassa jännitys tihenee entisestään kissojen näyttäessä taas kyntensä.

"Jatkaa takuuvarmaa "kissalaatua". Ei ehkä iiiihan yltänyt ensimmäisen kirjan tasolle, mutta eipä paljoa jälkeen jäänytkään. Hahmot ovat edelleen kirjavia, ihastuttavia ja vihastuttavia. Pokkareissa suurena plussana nopeatempoisuus eikä se kuitenkaan haittaa kirjan juonta. Tässä pokkarissa päästiin ratkomaan arvoituksia ihan urakalla, samalla kun Faythen ja Marcin suhde saa erilaisia ulottuvuuksia. En oikein pitänyt Marcista ensimmäisessä kirjassa, mutta nyt alan lämmetä hänelle."

Syytetty 

Faythe Sanders joutuu istumaan päivästä toiseen reviirineuvoston edessä ja kertamaan tapahtumia. Onko hän syyllistynyt murhaan, vai tappanut vain itsepuolustuksekseen? Jos hän ei olisi nainen, olisi hänet jo otettu hengiltä, mutta harvinaisena naaraskissana hän on arvokas, ei vain laumalleen, vaan koko ihmiskissarodulle.

Tuntemattomien kulkukissojen hyökkäys mutkistaa tapahtumia entisestään. Saako Faythe mahdollisuuden näyttää korvaamattomat taitonsa yhteisössä, arvonsa, joka pelastaisi hänen henkensä? 

"Taattua laatua niin kuin aiemmatkin teokset. "Rikokset" tässä kirjasarjassa lisäävät vähän mielenkiintoa. Tosin tuntuu, että kaikki pyörii vain outojen tapahtumien ympärillä ja romantiikka jää vähän toisarvoiseen sijaan. Koko kirjan verran puitiin Faithen syyllistymistä rikoksiin ja reviirien alfat meinasivat saada verenpaineen kohoamaan. Karseaa, miten kirjoissa nainen esineellistetään. Nainen kuuluu laumaan ja hänen kuuluu synnyttää lapsia, muuta arvoa hänellä ei ole. Faithe on kuitenkin ihailtavan pippurinen persoona ja osaa kyllä ilmaista mielipiteensä. Silloinkin kun sitä ei kaivata."

Kaappaus 

Faythe Sanders, keskietelän lauman naaraskissa, oman isänsä ja alfansa mahdollinen seuraaja, elää elämänsä toistaiseksi piinaavinta aikaa.

Kaikki hyvä tuntuu olevan kyseenalaistettu: parisuhde, rauha, elämä. On vain kaappauksia, hyökkäyksiä, verta, sodanuhkaa ja musertavaa surua. Faythe taistelee tiensä päivästä toiseen, kuin surumarssin mollista musertuneet nuotit, eivätkä yllätykset aina luo taukoa ainaiselle taistelulle. Lopuksi on vain yksi tunne – kostonhimo – joka pitää lauman koossa.

"Tämä pokkari taisi herättää tähän mennessä luetuista sarjan pokkareista eniten tunteita. Ärtymystä, harmistusta, surua ja iloa. Näiden kansien välissä tapahtuu hurjasti asioita. Faythe pääsee taas mysteerien keskelle ja alkaa selvittää niitä yhdessä muiden lauman jäsenten kanssa. Pidän enemmän ja enemmän Faythestä, koska se on niin loistava persoona. Osaa olla kettumainen, mutta myös tarvittaessa herkkä. Lauman tulevaisuus on vaakalaudalla monenkin asian takia ja se saa lukijan puremaan huultaan aina loppuun asti. Jäin janoamaan jatkoa."

Myrskylinnut 

Faythe Sanders – kenties laumansa tuleva johtaja ja historian ensimmäinen naaraspuolinen alfaehdokas – ei juurikaan saa levätä ja hoitaa vammojaan ennen uusia taisteluja. Laumassa elää suuri epätoivo ja tappiomieliala. Pelko on muuttanut kutsumattomaksi vieraaksi omille tiluksille ja monta uhria on saatu kaivaa mullan alle. Kaikista synkimmän varjon luovat myrskylinnut, joiden väkivaltaisuus ja peräänantamattomuus tuntuvat olevan ihan omaa luokkaansa. Linnut luulevat Faythen lauman olevan syypää erään linnun murhaan, ja kosto täyttää heidän mielensä. Faythe saa kuitenkin linnuilta yhden mahdollisuuden todistaa syyttömyytensä. Tämä mahdollisuus tuntuu vain mahdottomalta toteuttaa… 

"Taas uusi Kissojen kesken-sarjan tuotos, joka on täynnä arvoituksia ja vaarallisia haasteita. Pääsemme myös tutustumaan uuteen lajiin, Myrskylintuihin. Tämä sarja tosiaan takaa lukijalleen aivan uudenlaisen maailman. Pokkarissa on tuhottoman paljon tapahtumaa heti alusta alkaen eikä se sinänsä haittaa, mutta koska tämä kirja kuuluu Harlequineihin, niin siltä odottaisi enemmän romantiikkaa. Valitettavasti tässä se jäi todellakin muiden tapahtumien varjoon. Kun Faythe kumppaneineen yrittää todistaa laumansa syyttömyyden, hän on keskellä kolmiodraamaa ja vaikeita valintoja. Pidän tästä sarjasta todella paljon, mutta muutamat "moraaliset" asiat ottavat suunnattomasti päähän. Lisäksi tutuksi tullut Marc ei enää kuulu suosikkeihini. Hahmo käy auttamattomasti hermoon. Jännittävän ja täpärän lopun jälkeen jään odottamaan sarjan viimeistä osaa. Saako Faythen lauma kukistettua vihollisen ja pystyykö Faythe tekemään raskaan päätöksen kahden rakkaan ihmisen välillä?"

Uusi Alfa 

Faythe Sanders elää keskellä myrskyä. Heidän laumansa on kärsinyt suuria tappioita ja koko ihmiskissarotu on vaarassa ajautua vilpillisen hallitsijan pauloihin. Faythen lauma jaksaa kuitenkin taistella olemassaoloaan ja oikeutta vastaan. Samaan aikaan Faythen on myös tehtävä henkilökohtaisia valintoja. Hänen on punnittava kumpaa hän enemmän rakastaa: Marcia vai Jakea.

Elämä ei aina ole helppoa, mutta jos kunnon myrskyistä selviää, voi olla mukana toteuttamassa jopa vallankumousta, ja se jos mikä tekee elämästä mielekkään periksiantamattomalle Faythelle.

"Tätä on odotettu! Faythen tarina huipentuu tässä kuudennessa Kissojen kesken - kirjassa. Rachelin tyyli ei herpaannu tässäkään pokkarissa. Tapahtumaa on kaikkien makuun, aina poliittisesta valtataistelusta, suhdedraamaan ja veren roiskumiseen. Kuten olen aiemminkin tainnut mainita niin Marc otti tässäkin kirjassa hermoon ja pahasti. Täytynee nostaa hattua Rachelille, koska on luonut vastenmielisimmän hahmon ikinä - vinkuvan, anelevan ja yltiömustasukkaisen Marcin, jollaista en haluaisi tavata tosielämässä. Lisäksi myös tässä pokkarissa nousi esille tyypillinen seksistisyys. Nainen on vain tarkoitettu lisääntymiseen, ei mihinkään muuhun. Otti myös hermoon Faythen sekoilu kahden miehen välillä. Valitukset sikseen, kirja oli miinuksista huolimatta jännittävä ja hiuksia nostattava lukukokemus, joka nostatti kyyneleitäkin silmiin. Mahtava päätös mahtavalle sarjalle."

 

The Southern Vampire Mysteries

Yhdysvaltalaisen Charlaine Harrisin kirjoittama fantasiasarja, joka kertoo Sookie Stackhousesta. Sookiella on kyky kuulla muiden ajatuksia ja sen takia hänestä ei oikein pidetä. Sookie asuu kuvitteellisessa Bon Temps-nimisessä kaupungissa ja työskentelee Merlotte's - nimisessä baarissa. Vampyyrit ovat vihdoin tulleet "ulos kaapeistaan" ja tavallisilla kuolevaisilla on ongelmia hyväksyä näitä pelottavia pimeyden olentoja. Sookien iloksi eräänä iltana baariin ilmestyy tumma ja komea vampyyri Bill. Heidän välilleen syntyy melkein heti kummallinen side. Billin seurassa Sookie tuntee itsensä normaaliksi, koska hän ei kuule Billin ajatuksia. Siitä alkaa Sookien vivahteikas seikkailu vampyyrien, ihmissusien, keijujen ja muodonmuuttajien maailmaan.

Sarjassa on kolmetoista kirjaa. Mikäli tunnet True Blood-sarjan olevan sinulle liikaa, kannattaa lukea hiukan kiltimmät kirjat ;)

Charlaine Harrisin kotisivut

True Blood tv-sarja wikipediassa 

Kirjasarjan pohjalta on tehty myös tv-sarja True Blood, jonka seitsemäs ja samalla viimeinen kausi esitettiin kesällä 2014. Sarja ei seuraa kirjojen juonikuvioita kuin ehkä hatarasti muutaman ensimmäisen kirjan osalta.

Kirjat:

1. Dead Until Dark (suom. Veren voima, 2010)

2. Living Dead in Dallas (suom. Verenjanoa Dallasissa, 2010)

3. Club Dead (suom. Kylmäveristen klubi, 2010)

4. Dead to the World (suom. Veren imussa, 2011)

5. Dead as a Doornail (suom. Verta Sakeampaa, 2011)

6. Definitely Dead (suom. Veren perintö, 2011)

7. All Together Dead (suom. Pahan veren valtakunta, 2012)

8. From Dead to Worse (suom. Veren sitomat, 2012)

9. Dead and Gone (suom. Pedon veri, 2012)

10. Dead in the Family (suom. Samaa verta, 2013)

11. Death Reckoning (suom. Veren muisti, 2013) 
12. Deadlocked (suom. Veri kielellä, 2013) 
13. Dead Ever After (suom. Sydänverellä, 2014) 

      + A Touch of Dead (suom. Pimeyden olennot) - Sookien maailman sijoittuvia tarinoita.
      + After Dead: What Came Next in the World of Sookie Stackhouse

Veren Voima 

Sookie Stackhousen elämää voisi luulla tylsäksi. Hän työskentelee päivät ja usein myös yöt tarjoilijattarena Merlotten baarissa ja asuu isoäitinsä kanssa suvun vanhassa talossa Bon Tempsin pikkukaupungin laitamilla. Sookiella on kuitenkin salaisuus. Hän osaa lukea ihmisten ajatuksia. Kerta toisensa jälkeen tuo lahja - tai kirous - on katkaissut Sookien orastavat romanssinpoikaset. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun baariin astuu sisään Bill -niminen salaperäinen muukalainen. Bill on tumma, komea ja karismaattinen - eikä Sookie pysty lukemaan ainoatakaan miehen ajatusta. Romanssin tiellä on vain yksi mutta: Bill on vampyyri. Ja mikä pahempaa, tämän ystäväpiiri koostuu toisista epäkuolleista, joiden harrastukset saavat Billin yölliset puuhat vaikuttamaan partiopoikien leikiltä. Kun eräs Sookien työtovereista löydetään kotoaan kuolleena, torahampaanjälkiä ruumiissaan, louisianalaisen pikkukaupungin asukkaiden syyttävät sormet osoittavat kohti Billiä. Myös Sookiella on epäilyksensä. Hänen on päätettävä, uskoako syyttömyyttään vakuuttavaa Billiä vai kääntyä muiden ihmisten tavoin rakastettuaan vastaan.

"Aluksi ei iskenyt yhtään, koska kirja meni niiiiin sarjan mukaan eikä ollut enää mielenkiintoa kyseistä tuotantokautta kohtaan. Loppua kohden kuitenkin parani tämäkin kirja. Kirjasta sai sellaisen mielikuvan, että sen on tosiaan kirjoittanut vähäpää-blondi. Jotkut lauseet ja sanat oli outoja, mikä voi tottakai olla suomentajan vikaakin. Täytyy sanoa, että kyllä ovat valinneet kirjaan ja sarjaan täysin samanlaiset henkilöt. Anna osaa hyvin näytellä "tyhmää blondia" ja tässä kirjassa se oikein tehostui. Jotkut tapahtumat meni kauhean nopeasti, että ei meinannut pysyä perässä. Harmitti, että Tara puuttui tästä. Ei tämä kuitenkaan täysin huono ollut, joten kakkoskirja pitänee lukea."

Verenjanoa Dallasissa 

Sookien ja Billin yhteiselo Bon Tempsin pikkukaupungissa on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Vampyyrin deittailu merkitsee valvottuja öitä ja jatkuvaa verenvähyyttä - puhumattakaan Sookien sympaattisen pomon Samin mustankipeästä kiukuttelusta. Pahempaa on kuitenkin luvassa: ensin Sookie löytää miespuolisen työkaverinsa murhattuna, sitten hänen kimppuunsa hyökkää hirviö, jonka jättämät myrkylliset haavat tietävät varmaa kuolemaa. Sookie pelastuu täpärästi Billin pahamaineisten vampyyriystävien avulla, jotka tarjoutuvat imemään myrkyn pois Sookien verenkierrosta (ja nauttivat joka sekunnista). Vampyyrin avulla on kuitenkin aina hintansa. Pohjoisen Louisianan vampyyrien johtaja Eric vaatii vastahakoista Sookieta matkustamaan Dallasiin, tehtävänään etsiä kadonnutta vampyyriä. Sookie suostuu - sillä ehdolla että vampyyrit eivät rankaise omin hampain katoamiseen mahdollisesti sekaantuneita ihmisiä. Vampyyrien maailmassa lupaus on kuitenkin varsin suhteellinen käsite...

"Ehdottomasti parempi kuin ykköskirja. Ei ollut jotenkin niin tönkkö. Suosittelen ehdottomasti lukemaan ensin kirjat ja sitten katsomaan sarjaa. Hirveän moni juttu oli minusta parempi kuin kirjassa. Eric oli loistava itsensä ja Dallasin meno ihan jotain muuta. Kuvailu oli tuttuun tapaansa "yksinkertaista" eikä yhden asian ympärille jääty pyörimään pitkäksi aikaa (mikä on toisaalta ihan hyvä), vaan asiat menivät tasaisen nopealla tahdilla eteenpäin. Aluksi mietin jatkanko tämän sarjan lukemista, mutta tämän toisen kirjan luettuani päätin, että kyllä se kolmaskin on luettava!" 

Kylmäveristen Klubi 

Sookie Stackhousella on mieshuolia. Vaikka hänen vampyyripoikaystävänsä Bill on niitä harvoja, joiden ajatuksia hän ei pysty lukemaan, on selvää, että viime aikoina mies ei todellakaan ole kertonut Sookielle kaikkea. Kaiken kukkuraksi Bill väittää lähtevänsä liikematkalle ja katoaa reissullaan kuin maan nielemänä. Sydämensä särkenyt Sookie ryhtyy etsimään vampyyrisulhoaan yhdessä Ericin, Billin seksikkään pomon, kanssa. Jäljet näyttäisivät johtavan Mississippin yliluonnollisten olentojen alamaailmaan. Turvakseen ja oppaakseen näiden pahamaineiseen kantakapakkaan Sookie saa ihmissusi Alciden, joka sattuu olemaan paitsi vahva ja teräväpäinen myös syötävän söpö... Kidnappaajien kynsistä pakenemisen, Ericin lähentelyjen torjumisen ja moninaisten lemmekkäiden tunteidensa tukahduttamisen lomassa Sookie yrittää selvittää, mitä petturi-Billille oikein tapahtui. Pitäisikö Sookien yrittää pelastaa Bill pinteestä vai alkaa teroittaa vaarnaa?

"Tämä sarja kyllä paranee mitä pidemmälle sitä lukee. Kirjojen hyvä puoli on se, että ne eivät ole kovin pitkiä. Kirjat ovat helppolukuisia eikä asioita jäädä vatvomaan monen kymmenen sivun verran. Tv-sarjaa seuranneena huomaa, että monet asiat häiritsevät puolin ja toisin, mutta ei kuitenkaan suuresti. Kirjan idea on hyvin keksitty ja kyseinen tuotantokausi kuului kyllä suosikkeihini. Eric jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen, mutta Bill ottaa enemmänkin hermoon. Suureksi suosikiksi on noussut Alcide, joka on suuri ihmissusi ja osaa kyllä sanoa sanottavansa ilman turhaa kiertelyä. Tapahtumasta toiseen siirtyvä nopeatempoinen kirja, joka ei ole missään nimessä tylsä!"

Veren Imussa 

Telepaattitarjoilija-Sookien seikkailuille ei loppua näy. Palatessaan töistä uudenvuodenaattona Sookie ajaa tien laitaa hädissään juoksevan, puolialastoman miehen ohi. Miehellä ei ole hajuakaan siitä, kuka hän on, mutta Sookie tunnistaa hänet kyllä: siinähän on muistinsa menettänyt vampyyri-Eric, ensimmäistä kertaa (kuolemanjälkeisessä) elämässään haavoittuvaisena ja herkkänä... Uudessa, vastustamattomassa Ericissä olisi jo riittämiin päänvaivaa, mutta pian Sookielle selviää, että syypäitä Ericin muistinmenetykseen ovat hämmästyttävän voimakkaat noidat, jotka ovat iskeneet kyntensä Ericiin. Eric tarvitsee Sookien suojelusta, ja ennen pitkää Sookie on pahassa pinteessä keskellä noitien, vampyyrien ja ihmissusien veristä taistoa.

"Harrisin kirjat paranevat kirja kirjalta. Ehdottomasti tähän mennessä paras Sookie-sarjan kirja. True bloodia seuranneena ärsyttää erilaisuudet. Kirjassa noitakuvio on paljon mielenkiintoisempi kuin sarjassa. Ericiin saadaan uutta ihastuttavaa näkökulmaa ja Alcidekin pääsee kuvioihin. Hän ei ole oikein mielissään Ericin ja Sookien väleistä, mutta ei ole moni muukaan. Edelleen täytyy hehkuttaa kirjojen helppolukuisuutta ja yksinkertaisuutta. Lisäksi hahmoihin on tullut enemmän syvällisyyttä kuin aiemmissa kirjoissa. Jos haluat pitkää kerrontaa ja syvällisiä pohdintoja, tämä sarja ei ole sinua varten." 

Verta Sakeampaa 

Sookie Stackhouse ei kaipaisi muuta kuin mukavaa, hiljaista elämää, mutta hän tuntuu ystävineen aina päätyvän keskelle toinen toistaan hurjempia seikkailuja. Nyt Sookien veljeä Jasonia odottaa muodonmuutos ihmispuumaksi. Tämän Sookie vielä kestäisi, mutta sisarellisen huolen sijaan hän alkaa tuntea hyytävää kauhua, kun joku ottaa tähtäimeensä Louisianan muodonmuuttajaväestön. Sookie ei pelkää vain siksi, että Jason saattaa olla seuraava uhri, vaan koska jotkut muodonmuuttajat epäilevät, että Jason saattaa olla konna kaiken takana. Ennen seuraavaa täysikuuta Sookien on saatava todellinen syyllinen nalkkiin - jollei sala-ampuja päätä hoitaa häntä ensin.

"Verta sakeampaa on Sookie-sarjan viides suomennos. Aiempia kirjoja lukiessa taso on noussut koko ajan, mutta tätä lukiessa se nousu ikäänkuin pysähtyi. Tuntui välillä, että tapahtumat olivat sekavia ja niitä oli sen verran, että ei pysynyt mukana siinä, että mihin juttuun mikäkin liittyi. Lisäksi Sookien otsaan iskeytyi tässä kirjassa kevytkenkäisen tytön leima, koska miehiä tuntui olevan joka sormelle ja se ärsytti suunnattomasti. Joka tapauksessa hieno lukukokemus, josta löytyi kuitenkin pääosin vain kaikkea mielenkiintoista ja positiivistakin. Uusi hahmo Quinn herätti mielenkiinnon heti, joten täytynee ostaa hyllyyn seuraava kirja mahdollisimman pian." 

Veren perintö 

Sookie Stackhousella on pieni suku, joten sukulaisen menettäminen on erityisen kurjaa - etenkin kun kyseessä on hänen vampyyriserkkunsa Hadley, joka oli jo teknisesti ottaen kuollut. Hadley jättää Sookielle perinnön, jonka selvittelystä New Orleansissa sukeutuu melkoinen soppa. Joku ei mitä ilmeisimmin halua, että Sookie pääsee liian hyvin perille Hadleyn värikkäästä elämästä, johon kuului muun muassa suhde itsensä vampyyrikuningattaren kanssa.

Apunaan Hadleyn vuokraemäntä, noita Amelia Broadway, Sookie riuhtoo kuitenkin luurangot Hadleyn komeroista ja on jälleen kerran kaulaansa myöten liemessä – ja hengenvaarassa. Epäiltyjen vihamiesten kirjo ulottuu arvaamattomista ihmissusista aina hänen ensirakkauteensa, vampyyri-Billiin.

"Pitihän se sitten hommata seuraava kirja hyllyyn kun edellinen herätti mielenkiinnon uutta hahmoa, Quinnia kohtaan ja täytyy sanoa, että olen rakastunut! Quinn on ehkä parhaita hahmoja tähän mennessä kun taas Bill ja Eric herättivät suurta ärtymystä asenteidensa kanssa. Sookie on teräsnainen, joka joutuu kokemaan kerta toisensa jälkeen itseensä kohdistuvia uhkia. Milloin häntä purraan, milloin hakataan ja yritetään jopa ampua. Tuntui vaan, että tässä kirjassa oli vaan hiukan liikaa tällaista. Pääjuonenahan oli tämä Hailey-kuvio, mutta se tuntui jäävän sivuun ja kirjassa oli sen lisäksi pari muutakin mysteeriä. Bon Tempsissä ja sen lähiympäristössä ei siis nähdä yhtään rauhallista päivää. Joskus jopa tapahtumien paljous ottaa päähän, mutta tämä kirja oli edellistä parempi. Quinnin ja Sookien suhteesta on mielenkiintoista lukea eikä edes Alciden sivuun jääminen haitannut. Mielenkiinnolla odotan, mitä itse tv-sarja onnistuu loihtimaan Quinnista ja Sookiesta. Innolla jään odottamaan seuraavaa kirjaa."

Pahan veren valtakunta

Vampyyrien huippukokoukseen Chicagoon kokoontuu epäkuolleita voimahahmoja ympäri Yhdysvaltoja, ja ilmapiiri on vähintäänkin kireä. Vampyyrivastainen, äärioikeistolainen Auringon seurakunta lietsoo ongelmia, ja Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anne Leclerqia syytetään miehensä, Arkansasin kuninkaan, murhasta.

Hurrikaani Katrina on heikentänyt kuningattaren valta-asemia New Orleansissa, ja jotkut vampyyrit haluaisivat viedä päätökseen sen, minkä luonto aloitti. Sookie Stackhousella on todisteet siitä, että Sophie-Anne on syytön murhaan. Tämä haluaa Sookien liittolaisekseen - ei vähiten siksi, että Sookien telepaattisille kyvyille on käyttöä huippukokouksessa. 

Monen kuuliaisuus joutuu koetukselle järjettömien murhatekojen ja vampyyrien poliittisen valtapelin keskellä. Sookien täytyy tehdä kohtalokas päätös: millä puolella hän itse on? Pähkäiltävää riittää myös yksityiselämässä. Suhde ihmistiikeri Quinnin kanssa roihuaa, mutta olosuhteiden pakosta Sookien on jälleen nautittava vampyyri Ericin verta, mikä viimeistään sitoo hänet mieheen iäksi.

"Tv-sarjaa seuranneena herää kyllä kysymys, että kuinka monta kautta aikovat kirjojen pohjalta tehdä ja mikä niissä on oikeastaan ideana sitten? Tämä kirja pyöri oikeastaan Sophie-Annen kriisin ympärillä, mutta kyseinen vampyyrikunigatarhan on jo sarjassa kuollut. Yleensä näissä kirjoissa tapahtuu sellaista hiljaista kipuamista ylös päin, mutta tämä teos jämähti kyllä juuriinsa. Hurjia tapahtumia ja draamaa oli tuttuun Harrisin tyyliin ja jotkut tapahtumat saivat pyörittelemään päätään huvittuneena ja epäuskoisena. En voi kuin ihailla Anna Paquinin työtä Sookiena, koska kirjoista todella välittyy kuinka idiootti ja jäässä Sookie välillä on ja Paquin kyllä osaa näytellä sellaista. Tarina oli kelvollinen, mutta omat huomioni kiinnittyivät lähinnä hahmoihin. Quinn on tällä hetkellä ehdoton suosikki kun taas Eric ottaa tajuttomasti hermoon. Ehkä eläydyin kirjoihin liikaa ehkä en, mutta meinasin saada pari raivonpuuskaa tätä lukiessa. Mainio kirja ja aion jatko-osatkin lukea pelkästä mielenkiinnosta vaikka en pidäkään siitä mitä tuleman pitää."

Veren sitomat

Hurrikaani Katrinan aiheuttamien tuhojen ja vampyyrien huippukokouksessa tapahtuneen räjähdyksen jälkeen Sookie on pyörällä päästään. Hän toivoisi elämän palaavan normaaliksi, mutta yliluonnollisessa maailmassa kuhisee. Ihmissusien lauman vihanpito johtaa naisten ja lasten murhiin, ja vampyyrit saavat vieraita, jotka yrittävät ottaa haltuunsa heikentyneen valtakunnan. Kaiken lisäksi Sookien ihmistiikeripoikaystävä Quinn on ollut kateissa räjähdyksestä asti.

Koska Sookie on lauman ystävä ja hänellä on veriside Eric Northmaniin, paikallisen vampyyriyhteisön johtajaan, on selvää, että levottomuudet koskettavat myös hänen elämäänsä. Kun kamppailut viimein laantuvat ja kylmä veri lakkaa virtaamasta, hänen maailmansa on peruuttamattomasti toinen.

"Aika samanlaisilla linjoilla mennään mielestäni tässäkin kirjassa kuin aiemmissa. Tässä ei ehkä ollut ihan niin paljon toimintaa ja vaihtuvia tapahtumia kuin joissain aiemmissa kirjoissa, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu. Tarina soljui eteenpäin hiukan rauhallisemmin ja kivuttomammin. Tässäkin tosin oli huomattavissa vaihtuvien tapahtumien paljoutta, jotka alkoivat ja loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen uusi juonikuvio tuli mukaan. Joillekin se varmasti saattaa olla ihan mieluista, mutta itseäni häiritsi kun olen tottunut siihen, että kirja sisältää yhden oleellisen juonen eikä montaa. Hahmot ovat jotenkin todella paljon ärsyttävämpiä kirjoissa kuin tv-sarjassa. Sookiesta tulee sellainen kuva, että hän on tyhmä bimbo ja kaikki miehet pyörivät hänen ympärillään. Eric oli rasittava ja Bill jotenkin limainen. Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin. Ihan luettava vaikka ei mikään loistoteos olekaan, en vain pidä suunnasta johon tarina joiltain osin etenee."

Pedon veri

Kun vampyyrit tulivat arkusta ja paljastivat olemassaolonsa tavalliselle maailmalle, moni ei arvannut, että se oli vasta alkua. Nyt on ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien vuoro. Yliluonnolliset piirit jo läpikotaisin tunteva Sookie Stackhouse ehtii huokaista helpotuksesta, kun suuri paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan kutakuinkin hyvin. Mutta sitten Merlotte’s-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman ristiinnaulittu ruumis.

Sookie päättää selvittää, kuka murhateon teki ja miksi. Hän ei kuitenkaan arvaa, että samaan aikaan vampyyri- ja ihmissusikuntaakin vanhempi, voimakkaampi ja salaisempi yliluonnollisten olentojen joukko valmistautuu sotaan. Ja Sookie on tässä sodassa aivan liian inhimillinen pelinappula.

"Olen vähän pettynyt, että nää viimeisimmät Sookie-kirjat eivät ole edistyneet suuntaan taikka toiseen. Kirjoissa on ollu paljon turhaakin, jotka poistamalla sarjasta olisi saanut lyhyemmän ja ytimekkäämmän. Kaikeksi onneksi tässä uusimassa sentään juonia ei oltu lätkitty montaa yhteen kirjaan vaan oli yksi selkeä juoni ja sitten tapahtumaan sen ympärillä eikä oikeastaan huomannut mitään ylimääräistä säätämistäkään taustalla vaikka olenkin jo ihan sekaisin näiden kanssa kun sarjassa olevat hahmot ovat aivan erilaisia kirjoissa. Eric kävi tässä kirjassa entistä enemmän hermoon juuri tuon "sinä kuulut minulle" - asenteensa kanssa ja sen, että päätti Sookien asioista tämän tietämättä. Kihisin raivosta aina kun vampyyrin nimi vain mainittiinkin tekstissä. Lisäksi Sookie oli tässä kirjassa taas harvinaisen typerä ja yksinkertainen kuten oli ensimmäisessä kirjassa. Ensimmäisen kirjan jälkeen hahmo alkoi "kasvaa", mutta nyt tyyppi näköjään taantui takaisin idiootin tasolle. Edelleen sitä mieltä, että sarja on rutkasti parempi."

Samaa verta

Sookie Stackhousen keijusodassa kärsimän kidutuksen haavat ulottuvat paljon pintaa syvemmälle. Ainoa valopilkku on suhde viikinkivampyyri Eric Northmanin kanssa, mutta Eric joutuu suhteen takia vampyyrikuninkaan silmätikuksi.

Muodonmuuttajien julkisuuteen tulon poliittiset seuraukset vetävät Sookien mukaan vaarallisiin selkkauksiin. Kaiken lisäksi ihmisten maailmaan on jäänyt vielä jokunen keiju, ja yksi heistä on vihainen Sookielle. Hyvin, hyvin vihainen.

"Hohhoijaa, en paremmin sano. En ymmärrä miksi tämä sarja on venytetty näin äärettömän moneen kirjaan kun näissä ei tunnu tapahtuvan mitään. Luvataan vihaisia keijuja, jotka tulevat kuitenkin parhaiten esille vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Tässä kirjassa ei oikeasti tapahtunut yhtään mitään jos ei lasketa kertomuksia Sookien aamukahveista ja töissä käymisestä. En oikeastaan tiedä enää miksi luen näitä koska suosikkihahmot ovat rapisseet pois ja jäljellä on vain naiivi Sookie ja ärsyttävän Edwardmainen Eric, joka on sarjassa hiukan siedettävämpi kuin kirjassa. Tässä kirjassa ainut piristysruiske oli oikeastaan Sookien keijuserkku Claude, joka ei häpeile ilkosillaan hyppelemistä. Noh, tänne asti on päästy joten aion lukea sarjan loppuun vaikka en jatko-osia odotakaan."

Veren muisti

Merlotte’s-baariin tehdään palopommi-isku. Koska nykyään baarin omistajan Sam Merlotten tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilykset kohdistuvat heti Bon Tempsin muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookie Stackhousella on kuitenkin omat epäilyksensä. Hänen rakastajansa Ericin ja tämän jälkeläisen Pamin raivostuttavan salamyhkäiset juonittelut meinaavat kuitenkin viedä Sookien huomion kokonaan toisaalle.

Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei totisesti tyydy sivustakatsojan rooliin. Tultuaan vähitellen vedetyksi mukaan juonitteluihin hän ymmärtää, että tilanne on vielä uhkaavampi – ja kuolettavampi – kuin hän olisi voinut arvatakaan.

"Olen muuten huomannut, että näiden kirjojen takakannet antaa ymmärtää vaikka mitä erikoista ja antaa lupauksen säpäkästä juonesta, mutta kirjan luettuaan tajuaa, että takakansi on suurilta osin täyttä puppua. Tai sitten luvattua toimintaa raapaistaan vain pinnalta. Tämäkin kirja oli yhtä "vetelä" kuin aiemmatkin. En tiedä oliko sittenkään järkevää maksaa paria kymppiä kirjasta, joka kertoilee oikeastaan vaan Sookien ihokarvojen poistosta ja ullakon remppaamisesta. Mielenkiintoista toimintaa oli ehkä hitusen enemmän, mutta jotenkin tämä "haluan saada Sookien hengiltä"-kuvio alkaa olemaan jo melko kulunut. Lisäksi Sookie tuntuu ottavan vähän turhan rennosti sen, että ihmisiä ja yliksiä hänen ympärillään kuolee tiuhaan tahtiin eikä naikkosta näytä haittaavan vaikka hän posauttaa joutessaan haulikolla jonkun tunkeilijan aivot pellolle. Siis nämä kirjat ovat jotenkin aivan päättömiä välillä. Kauniisti sanottuna luonnehtisin kirjaa höntiksi ja naiiviksi. Ainut kiinnostava hahmo tässä kirjassa oli Claude ja sitä oli aivan liian vähän."

Veri kielellä

Sookiella on taas murhatapaus käsissään. Nuori nainen on kuollut vampyyrien juhlissa, ja näyttää siltä, että Eric voisi olla syypää. Eric vannoo viattomuuttaan, mutta Sookie ei tätä purematta niele, sillä hän osui paikalle parahiksi nähdäkseen Ericin nauttimassa uhrin verta, vain hetki ennen kuin tämä tapettiin.

Sookien täytyy selvittää tapaus, mutta se osuu pahimpaan mahdolliseen hetkeen: hänen keijusukulaisillaan on omia huolia, joihin Sookie tulee väistämättä vedetyksi mukaan. Hän saa uuden kavalan vihollisen, ja vampyyrien valtapelit osuvat suoraan hänen sydämeensä. Keijujen taikakalun avulla hän voisi saada yhden toiveensa toteutumaan, mutta ainoa ongelma on se, ettei Sookie tiedä vieläkään, mitä – ja kenet – hän todella haluaa.

"Huh, sainpas lukuprosessin alkuun näin vuoden 2014 kunniaksi. Sookie-kirjat eivät kyllä ole kuuluneet missään vaiheessa niihin lempikirjoihini, mutta utelias kun olen, haluan tietää miten sarja päättyy ja nyt sain koluttua tämän toiseksi viimeisen kirjan vihdoin loppuun. Eipä tässä juurikaan meno muutu edellisiin verrattuna. Hiukan ehkä tuo juoniasettelu oli maltillisempi kuin jossain aiemmissa osissa ja pysyi paremmin kärryillä mitä kaikkea kansien välissä tapahtuu, pisteet siitä. Olihan tässä myös vähän sitä turhaa jaadajaadaatakin, mutta hillitymmin ja juonikuviot olivat ihan mielenkiintoisia. Loppuun oli vielä pudotettu yllättävä pommi, joka ratkesi vieläkin yllättävämmin ja jään nyt melko mielenkiinnolla odottamaan millaisen päätöksen sarja saa ja millainen kohtalo itse Sookiella on. Ihan kelpoa nopeasti luettavaa viihdettä ja pääsi vähän kiinni tuohon lukemisen makuunkin taas."

Sydänverellä

SOOKIE STACKHOUSE -SARJAN PÄÄTÖSOSA

Sookie Stackhousen on helppo sanoa ei, kun Merlotte'sin entinen tarjoilija Arlene kinuaa työtään takaisin. Yrittihän Arlene sentään tapattaa Sookien. Suhdekiemurat Eric Northmanin kanssa eivät puolestaan ole yhtä yksioikoisia. Eric ja hänen vampyyrinsä ovat kovin etäisiä... ja jäätävän vaitonaisia. Kun Sookie saa selville syyn, hän tyrmistyy.

Sitten Bon Tempsia kuohuttaa murhatapaus, ja Sookie pidätetään rikoksesta epäiltynä. Todisteet ovat kuitenkin hataria, ja hän pääsee vapaaksi takuita vastaan. Tutkiessaan murhaa hän tajuaa, että Bon Tempsissa totuudesta käy kätevä valhe, oikeudesta lisäveren vuodattaminen. Eikä se mikä käy rakkaudesta ole koskaan tarpeeksi...

"Niin se tämäkin sarja tuli tiensä päähän vihdoin ja viimein. Minusta tämän olisi saanut tiivistettyä järkevämmäksi kokonaisuudeksi ja se olisi vaatinut hiukan vähemmän kirjoja. Vaikka Sookie-kirjat ovatkin edetessään menneet entistä pahemmaksi puuroksi niin tässä kirjassa juoni oli jonkunlaisessa kasassa toisin kuin jossain aiemmissa kirjoissa kun ei ole edes kunnolla pysynyt mukana kun tapahtuu koko ajan ja eri asioita. Turhaa jaarittelua oli nyt vähemmän. Hiukan yllätti tämä Sookien ja Ericin kuvio, joka oli suuressa osassa aiemmin ja sai vähän laimean leiman tässä kirjassa. Koko systeemi tuntui vähän turhan hutaistulta. Samalla yllätti myös tämä lopun parituskuvio, jota en kyllä osannut odottaa millään. Päätösosa oli suurilta osin melko hyvin koottu tarina, mutta sen lopetus oli laimea ja hiukan pettymyskin itselle. Aivan kuin kirjailijalla olisi ollut kiire päästä sarjasta eroon. No, onpahan nyt luettu ainakin sen kerran. Toista kertaa en usko tarttuvani tähän sarjaan."

Pimeyden olennot 

(Kokoelma Sookien maailmaan sijoittuvia novelleja) 

Charlaine Harris - Tanssiva kuolema. Layla LaRue LeMay on saanut kokea elämässään pahuutta enemmän kuin yhden elämän verran. Työ tanssijana vampyyrin parina ei hänen mittapuussaan aiheuta kauhua laisinkaan. Ja pian hän saa myös huomata, että kolmesataavuotias Sean O´Rourke on sydämellisempi kuin monet kuolevaiset, joita hän elämässään on joutunut kohtaamaan. Kun vanha painajainen muuttuu taas todeksi, on Sean ainoa johon hän voi luottaa.

Maggie Shayne - Iltahämärän valat. Rachel Sullivanilla on lapsesta saakka ollut tunne, että joku tuntematon kulkee hänen rinnallaan aina valmiina pelastamaan hänet. Taikauskoa tai ei, mutta antropologina hän on päättänyt selvittää, jos nyt ei kaikkea yliluonnollista, niin ainakin kotikylänsä linnaan liittyvät kauhukertomukset. Heti kylään saavuttuaan hän tapaakin mystisen ja tutunoloisen miehen, joka sanoo asuvansa linnassa. Donovan O´Roark on ollut vainottu siitä saakka kun hän nousi kuolleista omissa hautajaisissaan. Hänen oma perheensäkin ajoi hänet luotaan. Nyt hänen nuoruudenrakkautensa sukulainen suoraan alenevassa polvessa tunkeutuu hänen elämäänsä ja linnaansa uteliaana ja pelottomana. Onko Rachel vain kyläläisten lähettämä syötti, vai olisiko maailma jo valmis hyväksymään hänet? 

Marilyn Tracy - Aamuyön morsian. Tara Michaelsin koston päivä oli koittanut. Sisarensa muistojuhlissa hänen päämääränään oli antaa paholaisen maistaa omaa lääkettään. Paholainen oli murhannut hänen sisarensa. Yhdessä Charlenen sulhasen kanssa Tara aikoi ajaa Gavin Deveroux`n ansaan. Sen tehdäkseen hän oli valmis mihin vain, jopa pika-avioliittoon Gavinin kanssa, vaikka tämä ei edes ollut mies vaan pimeyden olento. Kiihkeän vuorokauden aikana Taran oli kuitenkin muutettava mielipiteitään hyvästä ja pahasta ja yhdessä Gavinin kanssa opeteltava elämässä tärkein: rakkaus.