Suosittu viisiosainen kirjasarja on Sarah J. Maasin käsialaa. Se kertoo maailmasta, jossa tavalliset ihmiset sekä haltiat asustavat rintarinnan Prythian valtakunnassa. Vuosikausien kauna, sotiminen ja menetykset puolin ja toisin ovat luoneet ihmisten ja haltioiden välille hauraan rauhan, joka uhkaa mureta hetkenä minä hyvänsä. Feyre on vaatimaton ihmisnainen, joka yrittää pitää huolta perheestään kurjuuden keskellä kunnes eräänä päivänä hän surmaa suuren suden. Se käynnistää tapahtumien sarjan, eikä mikään ole enää niin kuin ennen...
Kirjailijan kotisivut
Kirjat:
1. A Court of Thorns and Roses (Okaruusujen valtakunta, 2019)
2. A Court of Mist and Fury (Usvatuulen valtakunta, 2020)
3. A Court of Wings and Ruin (Siiveniskujen valtakunta, 2021)
4. A Court of Frost and Starlight (Talviyön valtakunta, 2024)
5. A Court of Silver Flames (Hopealiekkien valtakunta, 2024)
6. (untitled) (engl. 10/26)
7. (untitled) (engl. 01/27)
Okaruusujen valtakunta
Kaikki kuolevaiset pelkäävät sitä, mikä pohjoisessa metsän takana vaanii. Ankaran talven keskellä nuori metsästäjätär Feyre uskaltautuu nälän ajamana vaarallisen syvälle metsään. Saalista jahtaa myös suuri susi, ja tapettuaan pedon Feyre oppii, miten kovan hinnan haltiasukuisen olennon hengen riistämisestä joutuu maksamaan. Feyre raahataan Prythianin pahamaineiseen valtakuntaan. Hänet vanginneen pedon kasvoja peittää jalokivikoristeinen naamio, mutta läpitunkevan vihreät silmät kutsuvat häntä puoleensa. Olento on Tamlin, yksi Prythianin korkea-arvoisista, vaarallisista haltioista. Vähitellen Feyren tunteet muuttuvat hyisestä vihasta polttavaksi intohimoksi, joka saa hänet sivuuttamaan kaikki kuulemansa varoitukset. Mutta muinaisen kirouksen varjo heittäytyy haltioiden maiden ylle, ja Feyren täytyy löytää tapa pysäyttää se, tai Tamlin ja tämän maailma tuhoutuvat iäksi.
Sain lukusuosituksen ystävältä tästä kirjasta niin pitihän se viimein saada luetuksi. Luin joskus samalta kirjailijalta toista sarjaa ja se tuntui omaan makuun jotenkin kumman lapselliselta ja tympeältä, pakko myöntää, että tämä tuntui juuri samalta. Ehkä tällä kirjailijalla on jokin omanlainen tyylinsä kirjoittaa mitä en vaan koe omakseni, mutta ei tämä nyt kamalasti riemunkiljahduksia saanut aikaan. Lähtökohdat Prythialle oli minusta vähän oudot ottaen huomioon mitä Feyre teki ja jotenkin koko kirjan maailma oli vain niin outo ja kummallinen. Alku oli vähän hidastempoista ja puolet kirjasta keskityttiin lähinnä Feyren eloon ja oloon Prythiassa kunnes puolivälin jälkeen pistettiin vaihde silmään ja sitten tykitettiinkin tapahtumaa toisensa jälkeen ihan urakalla. Loppupuoli oli ehkä kirjan parasta antia ja tykkäsin jollain tapaa tarinan ja tapahtumien "raakuudesta". Aika näyttää, että saanko tartuttua seuraavaan kirjaan. Hassua sinänsä, mutta kun tämän sai loppuun niin ihan hyvin voisi ajatella, että tämä oli yksinäinen oma kirjansa, joka alkoi ja päättyi eikä jatkoa tule, mutta tätä on luvassa useammankin kirjan verran. Ehkä joku hetki tartun seuraavaan osaan.
Usvatuulen valtakunta
Haltioita uhannut vaara on voitettu, mutta hintana oli Feyren ihmisyys. Kuolemattomuus ei ole lievittänyt Feyren tuskaa. Hän joutui uhraamaan liian paljon pelastaakseen Tamlinin, sydämensä valitun.
Tatuointi Feyren kädessä muistuttaa sopimuksesta, jonka hän teki pelätyn Yön ylivaltiaan kanssa. Hänen on pidettävä lupauksensa, vaikka se repisi hänen sydämensä kahtia. Haltioiden ja ihmisten maailma on kuitenkin tuhon partaalla. Jos Feyre haluaa pelastaa kaikki rakkaansa, hänen on päätettävä, kuka hän todella on – ja otettava haltuunsa voima, joka hänessä piilee.
Häikäisevän Valtakunta-fantasiasarjan toinen osa on täynnä henkeäsalpaavia juonenkäänteitä, kiivasta toimintaa ja maailmoja järisyttävää romantiikkaa.
Ensimmäinen kirja tökki itsellä jonkun verran ja eritoten kirjoitustyyli jotenkin ärsytti. Päätin kuitenkin tarttua seuraavaan osaan ja lukea sen kun tätä sarjaa on niin kovasti hehkutettu ja halusin jotakin uutta romantasiaa hyppysiini. Pakko sanoa, että tämä toinen kirja parantaa ensimmäisestä aika kivasti ja juoni lähtee mielestäni ainakin itselle hyvin mieleiseen suuntaan. Mukaan astuu isompaan rooliin edellisen kirjan synkkä haltia sekä kasa uusia hahmoja, joista kaikki oli jotenkin mielenkiintoisia. Ensimmäisen kirjan jokseenkin tylsät tyypit jäi vähän taka-alalle ja päästiin vähän uusiin kuvioihin. Mielikuvitusta ei tästäkään puutu ja loppusivuilla teki melkein kirkua, että "eiiii". Päähenkilö Feyrestäkin kaivautuu esiin ihan toisenlainen puoli, joka minusta oli ihan tervetulluttakin. Tämän kirjan kanssa aika lensi kyllä "kuin siivillä", kirjan lukeneet tietää ;) Siispä pistinkin kolmannen ja neljännen kirjan varaukseen, pitäähän tämä nyt tietää, että miten tarina oikein jatkuu ja ennen kaikkea loppuu! Siis kirjoja odotellessa!
Siiveniskujen valtakunta
Huhuh, tämä kirja olikin melkoinen tiiliskivi, yli 800 sivua, mutta niin sitä vaan parissa päivässä tämäkin herkku on kahlattu läpi. Feyren, Rhysandin ja heidän ystäviensä kotia ja onnea varjostaa edelleen uhka. Pahamaineinen kuningas uhkaa haltioiden sekä ihmisten maita ja on aika koettaa yhdistää voimat eri valtakuntien välillä ja suojella omaansa. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan. Vaikka kirjassa on sivuja vaikka muille jakaa niin voin taata, että tylsiä hetkiä ei kyllä kirjassa juuri ollut. Kun yhdestä tapahtumasta päästiin, oli jo seuraava tuloillaan. Vaikka ensimmäinen kirja ei vakuuttanut niin pikkuhiljaa alan lämmetä enemmän ja enemmän tälle sarjalle.
Kirjasarja kätkee sisäänsä paljon herkullisia henkiöhahmoja sekä mahtavaa huumoria. Rhysta tuli suosikkini toisessa kirjassa, mutta kuten jossain arvostelussa mainitsinkin, pahoista pojista tulee vähän tylsiä rakastuessaan. Onneksi Rhyssa on hitusen vielä pahan pojan elkeitä, sen tämä kirja kyllä todisti. Romantiikkaa halajavalle tämä jää varmaan hitusen valjuksi vaikka kuumat kohtaukset ovatkin melko hyvää luettavaa, kuitenkin sitäkin enemmän tässä keskityttiin lähestyvään uhkaan ja siihen miten voittaa alati lähenevä pahuus. Kirja oli oikeastaan yhtä tunteiden vuoristorataa ja vaikka kirjat eivät yleensä varsinaisia reaktioita välttämättä aiheuta niin huomasin tämän kirjan loppupuolella tirauttavani jokusen kyyneleen. Tällaisena romantiikan suurena fanina tässä ei sitä ehkä ollut niin paljon kuin voisi haluta, mutta tämä tarina piti kyllä otteessaan alusta saakka aina viimeisille sivuille. Ei tätä meinannut malttaa laskea käsistään. Hassua miten joistakin hahmoista tulee itselle tärkeitä ja haluaisi vaan tietää mitä heille seuraavana tapahtuu. Ei huolta, seuraava kirja on jo pöydällä odottamassa. Ei Maasia turhaan ole kehuttu, vaikka kirjoille ei ensimetreillä lämpenisikään niin kyllä näihin huomaa koukuttuneensa jollain tasolla mitä enemmän lukee. Hyvää fantasiaa, hurjasti tapahtumia ja mahtavia henkilöhahmoja, mitäpä sitä muuta kaipaisikaan?
Talviyön valtakunta
Sota on jättänyt jälkensä valtakuntiin. Feyre ja Rhys ystävineen ovat kädet täynnä työtä ja samalla heidän on käsiteltävä jokainen sodan jälkeisiä tuntemuksiaan. Talvipäivänseisauksen juhla on tuloillaan ja on aika valmistella juhlaa yhdessä ja koettaa jättää sodan jälkeiset ajatukset taakseen, edes hetkeksi. Tämä kirja oli eräänlainen välipala edellisen tiiliskiven jälkeen koska tässä oli hädin tuskin kolmea sataa sivua.
Tässä kirjassa ei niinkään syöksytä kohti uusia seikkailuja vaan se on ikäänkuin päätös edelliselle kirjalle ja pohjustaa samalla tulevaa kirjaa, jossa pääosassa ovatkin Cassian ja Nesta. Tämä oli vähän sellaista kevyttä iltaluettavaa ja tietenkin taattua Maasin käsialaa. Ei tämän nyt saanut omia lukunystyröitä kiljumaan innosta, mutta toisaalta se oli sellainen pieni rauhallinen välilasku kohti seuraavaa tykitystä tarinassa. Mukana oli tietenkin kaikki edellisistä osista tutut päähenkilöt aina Nestasta Moriin sekä Amrenista Lucieniin. Tästä ei oikeastaan mitään syväluotavaa analyysia saa aikaiseksi, mutta viihtyihän tämänkin parissa hetkisen vaikkei se vedäkään vertoja muille sarjan kirjoille. Seuraava osa onkin jo varattu kirjastosta ja sitä jäänkin odottelemaan. Mitä on puheisiin uskomista, päästään taas varsinaisen tykityksen makuun. Vaikka Nesta ja Cassien ei ainakaan tällä hetkellä kuulukaan omiin suosikkihahmoihin niin tilannehan voi eskaloitua hyvinkin nopeasti. Sitä odotellessa siis!
Hopealiekkien valtakunta
Sarjan ainakin tällä erää viimeinen osa kertoo Nestan ja Cassianin tarinan. Traumaattisia kokemuksia kokenut säpäkkä Nesta ei tee omasta eikä Cassianin elämästä helppoa, mutta muiden pakottamana Nesta muuttaa rähjäisestä asunnostaan yhteen Rhysin asunnoista ja joutuu asettelemaan elämäänsä uusiin uomiin. Matkalla hän tutustuu siipensä menettäneeseen Emerieen ja papittareen nimeltä Gwen, ja alkaa kerätä voimiaan kouluttautumalla. Samaan aikaan uusi pahuus luikkii nurkissa.
Tottakai tämä kirja on taattua Maasin laatua ensimmäisiltä sivuilta viimeisille. Cassianista ja Nestasta on tullut lukijoiden keskuudessa yksi suuri fanituksen kohde, etenkin Cassianista. En vaan ymmärrä miksi. Pidän kyllä Cassianista, mutta hän jää itselle jotenkin etäiseksi hahmoksi. Ja Nesta taas on äärimmäisen raivostuttava persoona. Ehkä tämän takia tämä tiiliskiven kokoinen kirja jäi itselle ehkä vähän valjuksi. Kirjassa ei sinänsä tapahtunut mitään suurta mullistavaa ja jännittävää kuin oikeastaan vasta viimeisien sadan tai parin sadan sivun kohdalla. Muuten se eteni hyvin tasaisesti, kertoen lähinnä Nestan ja Cassianinkin tarinaa. Kuten olettaa saattaa, ei kuumilta kohtauksilta vältytty ja liekit leimusi puolin ja toisin, silti tästä kirjasta jäi puuttumaan se jokin mikä olisi saanut sen tuntumaan entistä paremmalta. Ei siinä, kyllä tämän kanssa aika vierähti, mutta se ei mielestäni ollut sarjan paras kirja. Ehkä minut on vaan vaikea lumota, Rhysandin paikkaa minun sydämessäni ei vie kukaan tässä kirjasarjassa.
