Simone de Beauvoir: Murtunut nainen

de Beauvoir, Simone: Murtunut nainen
Kirjayhtymä 1978 (Arena-sarja), 192 sivua
Suomennos Mirja Bolgar
(La Femme Rompue 1968)

Kirjalla on myös yksinkertaisen kaunis kansi.

Olen maininnut ennenkin, että Simone de Beauvoir on lempikirjailijani ja että ihailen häntä niin kirjailijana kuin ihmisenäkin. Kaikkien aikojen lempikirjani on Mandariinit ja olen rakastanut lähes* kaikkia muitakin hänen kaunokirjallisia teoksiaan, jotka olen lukenut. Suurimman osan olen. Tämä siis alustuksena ilmoitukselle, että rakastin Murtunutta naista.

Murtunut nainen on kahden pitkän novellin teos. Niminovelli sekä kirjan avaava Hienotunteisuuden vuodet käsittelevät molemmat naisia ja heidän sisäistä elämäänsä. Hienotunteisuuden vuosissa kuusissakymmenissä oleva päähenkilö arvioi elettyä sekä tulevaa elämäänsä miehensä rinnalla, sekä rooliaan poikansa elämässä. Murtuneessa naisessa taas päähenkilö kipuilee vaihtoehtojensa kanssa, kun paljastuu, että aviomiehellä on rakastajatar. Novelleissa ei varsinaisesti tapahdu paljoa, mutta olennaisempaa on kuinka de Beauvoir kuvaa päähenkilöidensä ajatusten juoksua ja henkisiä umpikujia, joihin nämä päätyvät.

Kirja oli minulle kutakuinkin täydellinen tällaisenaan, enkä usko, että kummastakaan pitkästä novellista olisi ollut täysimittaiseksi romaaniksi. Mutta novellipituutensa tarinat kantoivat hyvin.

Lainaan harvemmin takakansia, mutta tällä kertaa mielestäni takakansitekstiä laadittaessa on osuttu niin oikeaan, että en malta olla jakamatta tekstiä osittain. "Simone de Beauvoir, näennäisiä elämänarvoja vastustava leppymätön taistelija, käsittelee tässä kahden laajan novellin teoksessa ranskalaisen kepeästi, mutta silti terävästi tuotantonsa keskeistä aihetta, naisen asemaa, itsensä löytämistä, suhdetta elämän nykyhetkeen."

Ah, "näennäisiä elämänarvoja vastustava leppymätön taistelija"! Tätä juuri Simone de Beauvoirin kirjoissa rakastan. Harmillista, että de Beauvoirin kaunokirjallinen tuotanto saa vähemmän huomiota kuin se ansaitsisi. Esimerkiksi tätäkään parisataasivuista helmeä en ole edes kohdannut (enää) kirjastossa. Lukemani painos on vuodelta 1978 ja sain sen käsiini nettiantikvariaatin kautta. Viime vuosina uusintapainoksia de Beauvoirin kirjoista on (tietääkseni) tullut vain Toisesta sukupuolesta sekä Mandariineista.


*'Lähes'-sana viittaa vain yhteen kirjaan, Tous les hommes sont mortels, jota ei käsittääkseni ole suomennettu. Minulta löytyy englanninkielinen käännös All Men Are Mortal. Tämä pitkästyttävä kirja on poikkeus de Beauvoirin loistavassa kaunokirjallisessa tuotannossa. Kuten aina, tämäkin tietysti vain minun mielipiteeni.

Antikvariaattilöytönä lempparikirjailijaa

Niin kirjastossa kuin antikvariaateissakin tapanani on vilkuilla hyllyjä samojen aakkosten kohdalta. Tässä päivänä eräänä yllätyin iloisesti, kun löysin peräti kaksi ennenlukematonta teosta lempparikirjailijaltani Simone de Beauvoirilta. Turhia miettimättä opukset lähtivät mukaani. Kirjat Loppujen lopuksi ja Ajan haasteet päätyivät täydentämään Simone de Beauvoirin muistelmateosten kokoelmaani. Aiemmin keväällä tuli hankittua teokset Murtunut nainen (ei kuulu muistelmien sarjaan) sekä Pariisi 1939-44. Lisäksi minulla on olemassa ja olen lukenut Perhetytön muistelmat, joka kuitenkin puuttuu kuvasta.

Loppujen lopuksi -kirjan kansilieve väittää, että muistelmateosten sarjaan kuuluvat seuraavat teokset:

• Perhetytön muistelmat
• Voiman vuodet
• Pariisi 1939-44
• Ajan haasteet
• Ei yksin hengestä (EDIT kommenttiketjussa käy ilmi, että kyse ei ole muistelmasarjaan kuuluvasta teoksesta, jostain syystä kuitenkin mainittu kansiliepeessä sellaiseksi) 
• Maailman meno
• Asioiden laita
• Loppujen lopuksi

Olen lukenut Perhetytön muistelmien lisäksi tästä listasta Ei yksin hengestä. Lukemisesta on jo joitain vuosia, mutta muistelisin lukeneeni kirjaa romaanina, en muistelmateoksena. Mene ja tiedä, ehkä kyseessä oli teos, joka perustui tosielämään, mutta joka oli naamioitu romaanin muotoon. En jaksa enää muistaa kirjan tapahtumia kovinkaan tarkasti, sillä olen lukenut kirjailijan tuotantoa melko tiiviiseen tahtiin ja osa kirjoista sekoittuu päässäni keskenään. Ehdoton suosikkini Simone de Beauvoirin kirjoista on kuitenkin hänen ehkä tunnetuin kaunokirjallinen teoksena Mandariinit (1 ja 2), joka käsittääkseni sekin perustuu kirjailijan omaan elämään, mutta on kirjoitettu romaanimuotoon.

Olen totta puhuen hitusen yllättynyt kuinka vähän Simone de Beauvoir näkyy kirjablogeissa. Olen jotenkin kuvitellut, että de Beauvoir on akateemisten naisten suosikki, ja täysin mutuhuttu-tuntumalla heitettynä veikkaisin, että kirjabloggaajista iso osa edustaa akateemisen koulutuksen hankkineita naisia.;) En lähde arvailemaan vähäisen blogihuomion syitä, mutta joka tapauksessa olen äärimmäisen iloinen löydöistäni ja kirjahyllyni sisällön kartuttamisesta näillä aarteilla.

Simone de Beauvoir: Kutsuvieras

Simone de Beauvoir: Kutsuvieras 1985 (L'invitée 1943), suom. Mirja Bolgár. Kirjayhtymän Arena-sarja.

Taas ranskalaista! Tällä kertaa noin seitsemänkymmentä vuotta vanhempaa tosin. Huikeinta Kutsuvieraassa onkin sen rohkea aihe, polyamorinen suhde, aikaansa, 1940-lukuun nähden. Kirja kuvaa sitä mitä tapahtuu, kun nuori Xavière astuu ensin Francoisen elämään, mutta päätyy suhteeseen myös Francoisen miesystävän Pierren kanssa. Syntyy kolmiosuhde, jonka vaatimuksiin kertojana toimiva Francoise yrittää parhaansa mukaan vastata. (Francoise hännällisellä c-kirjaimella, en vain kertakaikkiaan tiedä miten sellainen tehdään suomalaisella näppäimistöllä...)

Kutsuvieras on Simone de Beauvoirin ensimmäinen julkaistu teos. Takakansitekstin mukaan kirja on "eksistentialismin varhaisimpia toteutuksia Ranskan nykykirjallisuudessa", ja teoksessa hahmottuvat "kaikki hänen myöhemmän tuotantonsa tärkeät teemat".

Minua kiinnostaa ensisijaisesti Simone de Beauvoirin kaunokirjallinen tuotanto, vaikka kirjailija tunnetaan myös filosofina. Olen lukenut lähes kaikki hänen suomennetut proosateoksensa, jonkun suomentamattomankin. Kuten olen jo maininnut toisaalla, Mandariinit kuuluu kaikkien aikojen lempikirjoihini, joten arvotan kirjailijan korkealle. Ehkäpä juuri siksi Kutsuvieras olikin minulle jonkinasteinen pettymys. Kirja keskittyy päähenkilö Francoisen mielenliikkeisiin ja sisäiseen maailmaan, ulkoiset tapahtumat jäävät vähäisiksi. Kyllä, kirja käsittelee muun muassa yksilön olemassaolon ongelmia, ja näyttäytyy siten varsin filosofisena teoksena. Henkilöiden väliset jännitteet ja heidän toimintojensa motiivit ovat perusteltuja ja hyvin kuvattuja, ja siksi jaksoinkin kirjan loppuun vaikka välillä olisi tehnyt mieli jättää kesken. 460 sivua on paljon, jos ei tavoita täysin lukemisen vaatimaa mielentilaa. Koska luulen, että siitä lopulta on kyse: elämäntilanteessa, jossa kirjan luin, olisin kaivannut kirjalta edes vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ei ole kirjan vika, jos valitsen sen väärään mielentilaan. Onneksi loppuratkaisu pääsi yllättämään minut, enkä lopulta katunut pätkääkään, että annoin teokselle aikaa loppuun asti.

Kiinnostaisi tietää, millaisen vastaanoton Kutsuvieras on saanut ilmestymisaikanaan, 1940-luvulla. Ihailen suunnattomasti de Beauvoiria edelläkävijänä ja naisten aseman puolestapuhujana. Toinen sukupuoli, Simone de Beauvoirin pääteos, nostatti ilmestyessään 1949 jonkinasteista polemiikkia (esimerkiksi katolinen kirkko tuomitsi kirjan kiellettyjen kirjojen listalle). Polyamorinen suhde, Kutsuvieraan aihe, on käsittääkseni melko vähän puhuttu asia vielä 2010-luvullakin, joten en voi kuin ihailla de Beauvoiria rohkeudesta kirjoittaa valitsemistaan aiheista. Itse kirjassa ei ole mitään sensaationhakuista. Se on humaani teos, joka kuvaa hahmojaan rehellisesti kaikkine vikoineen ja puutteineen. Polyamorisuus sinällään ei nouse teoksessa keskeisimmäksi ajatukseksi, vaikka polyamorinen suhde teoksen keskeisenä tilanteena näyttäytyykin. Keskeiseksi nousee sen sijaan, kuinka ihmisen oma identiteetti heijastuu suhteessa toisiin, ja mistä kaikesta oma olemassaolo on riippuvaista. Ihailtavaa teoksessa on, miten de Beauvoir kuvaa tavanomaisesta poikkeavaa suhdetta yhtenä tilanteena tai järjestelynä muiden joukossa, ei jonain huutomerkin arvoisena kummallisuutena.

Lukijaesittely

Itsensä esittely on yllättävän vaikeaa, mutta siitä pitänee lähteä, jos tämän blogin haluaa päräyttää käyntiin.

Ajattelin sanoa, että olen lukijana melko kaikkiruokainen, mutta tarkemmin ajateltuna se ei pidä pätkääkään paikkansa. Useimmiten jätän sikseen kirjat, joiden kannet viittaavat millään muotoa sci-fiin, fantasiaan tai mihinkään yliluonnolliseen. Maaginen realismi on asia erikseen, mutta lopulta sitäkin tulee luettua harvoin. "Harvoin luettavien" kategoriaan kuuluu myös elämäkerrat. Ei sillä etteikö elämäkerrat voisi olla kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja, mutta useammin tulee tartuttua puolueettomaan fiktioon. En ylpeile asialla (toisaalta en erityisemmin häpeilekään), mutta toistaiseksi on vielä lukematta sellaiset suomalaiset klassikot kuin Seitsemän veljestä, Tuntematon, Sinuhe ja Pohjantähti-trilogia. Mistään kapinasta ei ole kyse, kaikki edellä mainitut löytyvät loputtomasta TBR-pinostani. (No, rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, että yksikään ei aivan pinon kärkisijoille yllä.)

Iso lista kaikkea, mitä en lue tai luen harvoin. Mitä jää jäljelle? Ulkomainen fiktio, kotimainenkin välillä. Lisäksi tietokirjat, lähinnä historiaa käsittelevät. Näytelmiä luen melko usein, osittain myös opiskelujeni puolesta. Toisin kuin Anna, minä luen myös dekkareita - aika tarkkaan rajaten kumminkin, lähinnä iki-ihanaa Agathaa, sekä joitain sellaisia, joita joku jonka makuun luotan, suosittelee. (Edellisen lauseen pilkutus on varmasti väärin, mutta olkoon. Blogia tässä tehdään eikä gradua.)

Lempikirjaa kysyttäessä mainitsen useimmin Simone de Beauvoirin Mandariinit. Pidän muutenkin ranskalaisesta kirjallisuudesta. Itse asiassa mainittakoon, että ensimmäinen kirja, jonka tässä blogissa aion ottaa esille, on ranskalaista nykykirjallisuutta.

Kuten mainitsen jo lyhyessä esittelyssäni, rakastan kirjoista keskustelemista lähes yhtä paljon kuin lukemista. Harmillisesti en pääse kuitenkaan vaihtamaan kovinkaan usein mielipiteitä luetuista kirjoista. Suorastaan odotan tilanteita, joissa toinen meistä, Anna tai minä, kirjoittaa kirjasta jonka toinenkin on lukenut. Ekstrahauskaa koko blogista tekee se, että meillä on Annan kanssa tekstiemme perusteella melko erilainen maku kirjojen suhteen. Can't wait to begin!