Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä

Thanks for the Memories
Julkaistu 2008, suomennos 2009
491 sivua.

Muutamasta aiemmin lukemastani Cecelia Ahernin kirjasta olen pitänyt paljon ja siksi tämä Suoraan sydämestä tarttui mukaan kirjastoreissulta. Ahernin tyyli on mukavan kevyt ja omaperäinen, romanttista kerrontaa pienillä yliluonnollisilla mausteilla, ja siten mitä parhainta kesälukemista.

Joyce Conway on menettänyt vauvansa ja tämän yhteydessä saanut sairaalassa verensiirron. Joycen avioliittokin rakoilee pahasti, mies jopa asuu pääasiassa muualla töidensä takia. Joyce tukeutuukin surussaan isäänsä, joka on jo vanhuudenhöperö ja muutenkin hieman erikoinen tapaus. Amerikkalainen professori Justin Hitchcock on vierailevana luennoitsijana Trinity Collegessa, kun kaunis nainen saa hänet suostuteltua luovuttamaan verta. Justin on eronnut ja hänen entinen vaimonsa ja tyttärensä asuvat Lontoossa, joten hänkin on hieman yksinäinen.

Joyce alkaa käyttäytyä oudosti verensiirron saatuaan. Hän tietää yhtäkkiä paljon taiteesta ja arkkitehtuurista, osaa monia kieliä ja uskoo matkustelleensa paljon. Justinkin haluaa selvittää kenelle hänen verensä meni, mutta niitä tietoja ei suostuta luovuttamaan. Joyce ja Justin tapaavatkin lyhyesti muutamaan kertaan, mutta vetovoimasta huolimatta pikatapaamiset eivät johda mihinkään, vaan he jahtaavat toisiaan ympäri Dublinia ja Lontoota, tietämättä tarkkaan mitä ovat hakemassa.

Aiemmin Ahernin kirjat ovat olleet nokkelia ja hauskaa luettavaa, mutta Suoraan sydämestä ei kyllä uponnut ja piti yrittää kunnolla keskittyä tarinaan, että yleensä jaksoin tämän lukea loppuun asti. Tunnelma on surullinen ja päähenkilöt ovat jokseenkin alakuloisia ja eksyksissä elämissään. Kommelluksia ja yhteensattumia on Joycen ja Justinin matkalla paljon ja niiden on tarkoitus hauskuuttaa, mutta tämäkään puoli ei nyt kohdallani toiminut, vaan nämä hidasteet ja esteet lähinnä ärsyttivät ja kyllästyttivät. En osaa sanoa onko Ahernin tyyli muuttunut vai mikä tässä oikein oli vikana, voi olla tietysti, että Suoraan sydämestä ei nyt vaan sopinut omaan lukufiilikseen.

Henkilöistä Justin ja Joyce ovat kumpikin ihan ok, mutta eivät sen enempää innostaneet. Joycen höperöstä isästä taas en pitänyt ollenkaan, hahmo tuntui liian karikatyyriltä, vaikka tälläisiä vanhuksia varmaan onkin. Ympäristöt kuitenkin ovat hienoja ja sekä Dublinissa että Lontoossa onkin helppo viihtyä Ahernin seurassa. Mukaan on myös saatu paljon hyvää nippelitietoa Justinin ja Joycen innostuessa kertomaan arkkitehtuurista tai taiteesta, mutta se ei missään vaiheessa mene liiallisuuksiin, vaan pysyy mukavana sivujuonteena.

Suosittelen Ahernin ystäville ja Dublinin ja Lontoon faneille. Tarina itsessään ei ole uskottavimmasta päästä, mutta tuon muun hyvän takia voi kannattaa kokeilla.

Cecelia Ahern:

1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

 Suoraan sydämestä Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Humisevalla harjulla, Sananen kirjasta ja Kulttuuri kukoistaa

James Joyce: Dublinilaisia

Dubliners
Julkaistu 1914, suomennos 2012 (Heikki Salojärvi/ Basam Books). Aiempi suomennos 1965 (Pentti Saarikoski/ Tammi).
240 sivua.

Irlantilainen James Joyce kuoli vuonna 1941, joten hänen teostensa tekijänoikeudet vanhenivat vuodenvaihteessa ja siksi uusia painoksia onkin näistä nyt tullut. Basam Books on julkaissut aiemmin tänä vuonna uuden käännöksen Dublinilaisista ja tämän kansikuva on mielestäni todella kaunis. Melkein voisi Dublinissa asuneena hankkia kirjan omaan hyllyyn ihan vaan kannen takia!

Marjis Kirjamielellä-blogista on houkutellut kimppalukijoita Joycen pääteoksen Ulyssesin pariin, mutta minulle miehen ensimmäisessä julkaistussa proosateoksessakin oli ihan tarpeeksi tekemistä. Novellikokoelma Dublinilaisia oli valmistunut jo 1907, mutta teoksen julkaiseminen olikin hyvin vaikeaa ja vei useita vuosia. Ulysseksenkin piti alunperin olla yksi tarina tässä kokoelmassa, mutta se sitten paisui yli novellin mitan.

Sisältö:
Esipuhe/ Jyrki Vainonen: Mielen ja kielen karttoja - James Joycen Dublin (s.7)
Novellit: Sisaret (s.15), Kohtaaminen (s.25), Arabia (s.35), Eveline (s.42), Kilpa-ajojen jälkeen (s.48), Kaksi liehakkoa (s.56), Täysihoitola (s.69), Pieni pilvi (s.78), Vastineet (s.95), Savea (s.108), Surullinen tapaus (s.116), Murattipäivä komitean istuntohuoneessa (s.128), Äiti (s.147), Armo (s.162) ja Kuolleet (s.189).

Novellit kaikki kuvaavat tavallisten ihmisten arkista elämää 1900-luvun alussa. Ensimmäisen tekstin Sisaret luettuani olin ihmeissäni, kun jutussa ei tuntunut olevan mitään kunnollista juonta tai koukkua. Paikallinen pappi on kuollut ja eräässä perheessä vaan keskustellaan siitä - ja mitään ei tapahdu. Tämä oli sen verran hämmentävää, että teki jopa mieli palata alkuun ja lukea novelli uudestaan, että jos minulta meni jotain oleellista ohi juonesta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi eteenpäin ja sama juttu toistui jokaisen tarinan kohdalla tässä kirjassa. Teksteistä puuttuu kaikki oleellinen, mukana ei ole mitään yllättäviä loppuja tai hienoja juonenkäänteitä, nämä ovat vaan yksittäisiä pätkiä tavallisten ihmisten elämästä.

Joyce sai kyllä tuntemaan olon todella tyhmäksi, kun en tajunnut hänen juoniaan ollenkaan. Dublinilaisiinkin olisi siis hyvä saada mukaan jonkunlaisia tulkintaohjeita :) Asiaa kuitenkin auttavat hieman nämä otteet Joycen kommentit Dublinilaisista kustantaja Grant Richardsille:

"Ei ole minun vikani, että kertomuksissani leijuu tuhkapesien ja vanhojen jätteiden löyhkä. Uskon vakavissani, että viivytätte Irlannin sivistymistä, jos estätte irlantilaisia näkemästä itseään kunnolla hienosti kiillottamastani peilistä."

"Tarkoitukseni oli kirjoittaa tutkielma maani moraalisesta historiasta, ja valitsin tapahtumapaikaksi Dublinin, koska se tuntui olevan lamaantuneisuuden keskus. Olen yrittänyt esitellä ynseälle yleisölle kaupungista neljä näkökulmaa: lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja julkisen elämän. Tämä on tarinoiden järjestys. Olen kirjoittanut teoksen suurimmaksi osaksi tunnollisen ilkeästi..."

Nykyään luettuna on aika uskomatonta, että alunprin tarinoita pidettiin liian rohkeina tai epäsiveellisinä julkaistavaksi. Uskonto on kyllä tarinoissa läsnä ja parisuhteitakin käsitellään, mutta tyyli on hyvin hienovarainen ja Joyce aina tarinan alustuksen jälkeen keskittyy lähinnä tavallisten ihmisten keskusteluihin. Kovin mukavia monetkaan päähenkilöistä eivät ole, mutta Joycen kommentit huomioon ottaen se lienee ollut tarkoituskin. Ymmärrän hyvin nyt mistä Joycen maine vaikeana luettavana tulee, vaikka tämä esimerkki ei olekaan sieltä herran tuotannon pahimmasta päästä. Muutaman kerran kävi niin, että aloin juuri päästä sisälle tarinaan kun se jo loppuikin yllättäen. Parasta Dublinilaisissa oli tuttujen tapahtumapaikkojen bongailu teksteistä :)

Dublinilaisia ei siis ollut ollenkaan minulle sopivaa kirjallisuutta, mutta sainpahan sentään tämän luettua läpi. Aikaa se tosin vei kuukauden verran... Useampaan kertaan nimittäin teki mieli jättää juttu kesken vaikka sivuja on vaan vähän yli 200 ja novellit ovat suhteellisen lyhyitä.

James Joyce ja Dublinilaisia Wikipediassa ja Dublinilaisia Adlibriksessä.

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

The Book of Tomorrow
Julkaistu 2009
415 sivua.

Ihmemaan myötä ihastuin Cecelia Ahernin kirjoitustyyliin, joka on hieman romanttinen ja hauska ja sisältää joitain fantasian elementtejä. Chicklittiäkin mukana voisi sanoa olevan ja tällä kertaa jopa hiven goottilaista mysteeriä rauniolinnan myötä.

Mitä huominen tuo tullessaan kertoo 16-vuotiaan Tamara Goowinin tarinan. Tamara on ollut hemmoteltu, varakkaan perheen tytär, joka on perheineen asunut rikkaiden alueella Killineyssä, Dublinin lähistöllä. Perhe on kuitenkin menettänyt rahansa ja Tamara isänsä ja Tamara äiteineen on joutunut muuttamaan enonsa Arthurin ja tämän vaimon Rosaleenin luokse maaseudulle Meathin kreivikunnan alueelle. Arhur ja Rosaleen asuvat ränsistyneen Kilsaneyn linnan portinvartijan talossa ja kuin muita naapureita ei lähistöllä paljoa ole, niin Tamara tylsistyttyään kiinnostuu tutkimaan linnaa.

Kilsaneyn linna vaikuttaa vahvasti Tamaraan ja hän sen myötä kiinnostuu myös Kilsaneyn perheestä, jotka ovat muuttaneet lopullisesti linnasta pois vasta parikymmentä vuotta aiemmin. Lisää viihdykettä tylsyyteen Tamara saa, kun kirjastoauto poikkeaa hänen luonaan, mukana söpö kuski Marcus. Kirjastoautosta Tamara löytää oudon, lukitun kirjan, joka paljastuu tyhjäksi. Kirjan sivuille alkaa kuitenkin ilmestyä Tamaran oma päiväkirjan tekstiä, mutta seuraavalta päivältä aina, joten Tamara saa lukea etukäten päivänsä tapahtumista ja saa mahdollisuuden muuttaa niitä. Samalla paljastuu, että Tamaran omassa perheessä on jotain outoa tekeillä, äidin apaattisuus ja pelkkä sängyssä makaaminen ei ole normaalia ja kaikki liittyy jotenkin Kilsaneyn linnan lopulliseen tuhoon.

Mitä huominen tuo tullessaan oli taas oikein hieno teos Cecelia Ahernilta ja tämän parissa oli kiva viettää aikaa. Minä-muotoinen kertojaääni Tamara on hauska ja itseironinen hahmo, vaikka hän on hemmoteltu, niin pudotus rankkaan todellisuuteen on ollut kova ja se on saanut Tamaran pohtimaan itseään perusteelisesti. Tamara kaipaa huomiota ja rakkautta perheeltään, mutta kun se ei onnistu, niin hän käyttäytyy välillä aika stereotyyppisen teinin tavoin, mutta se sopii hyvin tarinaan ja opin pitämään Tamarasta nopeasti.

Kilsaneyn linnan mysteeri avautuu aika hitaasti, mutta juoni on hyvä kiehtoo alusta asti. Selvää on pitkään, että Tamaraa pidetään vielä lapsena eikä hänelle haluta kertoa juuri mitään, vaikka kaikki muut tietävät asioista ainakin jonkun verran enemmän. Joten Tamara lähinnä itse haluaa selvittää, että mitä häneltä salaillaan, vaikka loppupaljastus onkin sitten kuitenkin isompi juttu. Alun hyvin hitaan editystymisen jälkeen tarina saa vauhtia huomattavasti päiväkirjan löytymisen myötä ja loppu oli jo melkein liiankin vauhdikas.

Kirjan parasta antia oli tuo tulevaisuudesta kertova päiväkirja, joka kuitenkin ensiintyy nimestä huolimatta mukana turhan vähän, kun se tulee kunnolla mukaankin vasta noin sivun 150 paikkeilla. Minulle kun juoni on tärkeämpi kuin vahvat henkilöt, niin tämä kirja sopi hyvin, mutta kovin ikimuistoisia eivät Ahernin hahmot ole.

Cecelia Ahern:

1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

Mitä huominen tuo tullessaan Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Humisevalla harjulla, Yöpöydän kirjat, Kirjakammari, Le Masque Rouge, Sivujen viemää ja Vinttikamarissa.

Colm Tóibín: Brooklyn

Brooklyn
Julkaistu 2009, suomennos 2011
313 sivua.

Irlantilainen Colm Tóibín on kirjallisuuden alan monitaituri ja tuttu kommentaattori ja kriitikko myös Irlannin pankkikriisin osalta. Olen jo jonkun aikaa halunnut tutustua Tóibínin tuotoksiin ja valinta oli nyt sikäli helppo, että romaaneista häneltä on suomennettu vain tämä Brooklyn. Brooklynin tapahtumat sijoittuvat osittain Tóibínin omaan kotikaupunkiin Enniscorthyyn.

1950-luvun Enniscorthyssä Eilis Lacey opiskelee kirjanpitäjän ammattia varten ja elää työttömänä äitinsä ja siskonsa Rosen luona. Työtilanne Irlannissa on huono ja perheen pojat ovat joutuneet muuttamaan meren toiselle puolen Englantiin ja he ja Rose elättävät äitiään ja siskoaan. Eilis saa töitä yhdeksi päiväksi viikosta hyvin tarkan ja luokkatietoisen neiti Kellyn kaupasta, joten pienillä taskurahoillaan Eilisilläkin olisi varaa käydä joskus ulkona ystäviensä kanssa. Sitten Eilisin perhe järjestää papin isä Floodin avustuksella hänelle työpaikan Brooklynistä ja Eilis tietää, että hänen on pakko lähteä, omista toiveistaan huolimatta.

Rankan laivamatkan jälkeen Eilis asettuu Brooklyniin. Hän asuu vuokrahuoneessa vanhemman naisen talossa ja tutustuu talon muihin asukkaisiin, jotka ovat nuoria naimattomia naisia kaikki. Omistaja rouva Kehoe pitää 1950-luvun tyylisesti tiukkaa kuria talossaan. Työhönsä Bartoccin tavaratalossa Eilis on hieman pettynyt, koska hän pääsee vain myyjäksi ja havettaan kirjanpitoa varten pitäisi opiskella pari vuotta. Sinnikkäästi Eilis kuitenkin käyttää vähät vapaa-iltansa kursseilla ja tapaa vähän ajan kuluttua kiinnostavan miehenkin, jonka kanssa asiat menevät hitaasti vakavampaan suuntaan. Kun Eilisin elämä Brooklynissä alkaa olla uomissaan, tulee suru-uutisia kotoa Irlannista. Paluu kotiin pakottaa Eilisin taas valitsemaan, että mitä hän elämältään haluaa.

Yleensä en niin pidä tämän tyyppisistä suhteellisen hitaasti etenevistä kuvauksista, mutta nyt oli kohdallaan sekä lukufiilis että Tóibínin kirjoitustyyli ja Brooklyn oli oikein hyvää ajanvietettä. Tämän kirjan kautta tutustutaan hyvin läheisesti Eilisiin ja tämän elämään ja Tóibín herättää myös hienosti 1950-luvun elämään kirjansa sivuilla. Tapahtumat ovat aika pieniä ja arkisia ja Eilisin elämä soljuu hitaasti eteenpäin lukijan seuratessa näitä kaikkia hänellä eteen tulevia valintoja.

Brooklynissä käsitellään myös isoja asioita kuten siirtolaisuutta, rotusortoa ja ennakkoluuloja, mutta hyvin vähäeleisesti ja pienessä mittakaavassa Eilisin silmin. Eilisin omat tunteet eivät kuitenkaan tule aina kovinkaan selviksi ja siksi monessa kohtaa Eilisin valinnat mietityttävätkin. Muun muassa elämänsä miehistä en vieläkään oikein tiedä, että välittikö Eilis todella kummastakaan. Loppuratkaisuun toivoin pitkään, että Tóibín toisi mukaan jonkun koukun, joka antaisi Eilisille lisää valinnanvaraa. Irlannin katolinen usko kun on vahva taustavaikuttaja ja sitoo suoraan Eilisin kädet, joten loppu on hyvin selvä jo pitkään, jos mukaan ei tuoda sitä yllätyselementtiä. Eilisin tunteettomuus jäi sen verran harmittamaan, että lopulta loppuratkaisu tuntuikin ihan oikeutetulta, itse kun olisin toivonut jutun menevän toisin.

Oli vaihteeksi oikein piristävää lukea tälläinen hiljainen, vähäeleinen ja taidokas tarina, jossa ei turhaan alleviivata asioita, vaan lukijallekin jätetään tilaa. Toinen samantyyppinen ei kuitenkaan menisi nyt ihan heti ja tämäkin tarina pidemmän kaavan mukaan kerrottuna varmasti olisi kääntynyt tylsäksi.

Colm Tóibín (fiktio)

• The South (1990)
• The Heather Blazing (1992)
• The Story of the Night (1996)
• The Blackwater Lightship (1999)
• The Master (2004)
• Mothers and Sons (2006)
• Brooklyn (2009) - Brooklyn (2011)
• The Empty Family (2010)

Colm Tóibín Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Brooklynistä ovat kirjoittaneet myös mm. P. S. Rakastan kirjoja, Kiiltomato, Helsingin Sanomat, Kirjava kammari ja Luetut, lukemattomat

Cecelia Ahern: Ihmemaa

A Place Called Here

Julkaistu 2006, suomennos 2008

Pokkari 455 sivua.

Irlantilaiselta Cecelia Ahernilta luin ensimmäisen kirjan pari kuukautta sitten ja silloin en juuri innostunut kaksi pientä aikuisten satua sisältäneestä Tyttö peilissä -teoksesta. Kiinnostus kirjailijaan kuitenkin jäi ja halusinkin kokeilla häneltä jotain muuta ja tutustua paremmin Ahernin kirjoitustyyliin täyspitkissä romaaneissa. Kirjastossa sitten silmään sattui tämä Ihmemaa, joka kevyine fantasiajuonineen olikin hyvä ja piristävä valinta

Sandy Shorttilta on aina kadonnut paljon tavaroita. Varsinaisen pakkomielteen hävinneiden etsinnästä Sandy saa lapsena, kun hänen luokkakaverinsa ja naapurinsa Jenny-May katoaa. Sen jälkeen hän etsii hukkaamiaan tavaroita niin intensiivisesti, että hänen vanhempansa lähettävät hänet terapeutin Gregory Burtonin juttusille. Terapeuttikaan ei kuitenkaan osaa vastata Sandyä askarruttaviin kysymyksiin, mutta he ystävystyvät ja alkavat Sandyn aikuistuttua viettää aikaa enemmänkin yhdessä.

Aikuisena Sandy on kokeillut ensin poliisin ammattia, mutta siirtynyt sitten yksityisesti etsimään kadonneita ihmisiä. Saatuaan toimeksiannon etsiä Jack Ruttlen kadonnut veli Donal, Sandy itsekin eksyy ja katoaa, päätyen erikoiseen maailmaan, johon monet kahdonneet tavarat ja ihmiset päätyvät. Paikka on osittain Sandyn unelmien täyttymys - ratkaisu asiaan, joka on vaivannut häntä koko iän, mutta muiden tavoin Sandykin on jumissa tässä ihmemaassa. Takaisin todellisuuteen ja omaan elämäänsä ei Sandylle tunnu olevan paluuta. Lisäksi Sandyä huolettaa se, että mahdollisesti vain Jack voisi ymmärtää edes etsiä Sandyä, Gregorykin kun on tottunut Sandyn poissaoloihin.

Ihmemaa oli oikein mukavaa luettavaa ja positiivinen yllätys. Tarina on kevyttä fantasiaa ja mukana on hieman chicklittiä. Romantiikkaa olin odottanut tarinassa olevan myös, mutta se osa jäi hyvin vähälle. Tarina lähtee liikkeelle hieman hitaasti, mutta pääsee kunnolla vauhtiin kun Sandy eksyy satumaailmaansa. Ahernin luoma ihmeellinen kadonneiden maailma on kiinnostava kaikkine erityispiirteineen ja on hauska lukea siitä, kuinka sinne tupsahtelee kaikenlaista sitä mukaa kun ihmiset kadottavat tai unohtavat asioita. Tämä kuulostaa paikalta, jossa olisi mukava päästä piipahtamaan, kunhan vaan poispääsykin olisi taattu.

Pidin Ahernin kirjoitustyylistä paljon ja tähän juoneen oli helppo uppoutua mukaan. Ainoastaan Sandyn pakkomielle kadonneiden sukkien ja muiden tavaroiden etsimisestä koko perheen voimin kävi välillä hieman hermoille, kun samaa aihetta toisteltiin niin monta kertaa, tarkoituksena ilmeisesti kuvata kuinka voimakkaasti kaikki katoamiset Sandyyn vaikuttavat. Monesti tuli jo toivottua, että Sandy luovuttaisi kyseisen yksittäisen asian suhteen, mutta eipä hän niin voinut tehdä. Ahernilla on mukana taustalla ajatuksia itsensä löytämisestä ja siitä, mikä on elämässä oikeasti tärkeää, mutta kovin vakavaksi ei heittäydytä missään vaiheessa, vaan juttu pysyy mukavan kevyenä ja viihteellisenä vaikka vakaviakin asioita käsitellään.

Cecelia Ahern:

1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

Cecelia Ahern Wikipediassa ja Ihmemaa Gummeruksen sivuilla.

Ihmemaassa ovat vierailleet myös Vinttikamarissa, Kirjahyllyn kätköistä, Kuutar ja Luetut.

Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia

Dracula's Guest and Other Weird Stories
Julkaistu 1914, suomennos 2012
201 sivua.

Irlantilaisen Bram (Abraham) Stokerin kuolemasta tulee huhtikuussa kuluneeksi 100 vuotta ja Tammi muistaa Draculan luojaa kokoelmalla, jonka Stokerin vaimo julkaisi englanniksi pari vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Tarinoista Draculan vieras lienee poistettu osio Dracula-romaanin varhaisversiosta ja muut jutut on julkaistu alunperin aikakauslehdissä Stokerin uran alkupuolella. Dracula julkaistiin vuonna 1897, joten nämä muutkin lienevät 1800-luvun puolelta.

Kirja alkaa suomentaja Inkeri Koskisen esipuheella ja vaikka se kiinnostavaa taustatietoa sisältääkin, niin mielestäni analyysit novelleista olisivat sopineet paremmin loppusanoiksi. Jo kokoelman englanninkielinen nimi kertoo, että tiedossa on outoja tarinoita, mutta mukana oli paljon muutakin, hieman yliluonnollisia elementtejä, kauhua, ripaus romantiikkaa ja goottilaista tyyliä.

Nimikkojuttu Draculan vieras oli romaanin katkelmana erilainen valinta, eikä oikein toiminut omillaan yhtä hyvin kuin kirjan muut tekstit. Minulle se toimi lähinnä Draculan mainoksena ja kävinkin sitten samantien lomalta palattuani hakemassa tuon Stokerin pääteoksen itselleni, sopivasti pokkarialesta.

Eniten pidin ehkä Tuomarin talosta.  Siinä nuori matematiikan opiskelija etsii rauhaisaa paikkaa opiskeluilleen ja muuttaa taloon, jota on vuosia aiemmin asuttanut julma tuomari. Alkuun hän keskittyy taloa valtaavien rottien jahtaamiseen, mutta lopulta hänkin huomaa, että talossa on jotain hyvin outoa tapahtumassa. Fiilis on tässä kuiten muissakin tarinoissa kohdallaan ja Stoker pienillä eleillään nostaa jännitystä ja odotuksia. Squaw oli myös hieno, mutta aika raaka. Tarina oli rakennettu niin, että koko ajan alusta asti mielessä pyöri, että ei kai vaan tässä nyt käy niin huonosti kuin vihjaillaan...

Kasvavan kullan salaisuus ja Abel Behannan paluu ovat omanlaisiaan rakkaustarinoita, kumpikin kolmiodraaman merkeissä, joten onnellista loppua ei ole kaikille tiedossa. Mustalaisennustus on jännäri, jossa kuljetaan vääjäämättä kohti kohtalokasta ennustusta, mutta tarina yllättää omaperäisellä lopullaan, joka saa lukijan virnistelemään. Rottien hautajaiset sijoittuu vuoden 1885 Pariisin syrjäiselle lumpunkerääjien alueelle, jossa turisti joutuu huimaavan takaa-ajon kohteeksi.

Stokerin novelleja oli mukava lukea ja yllätin itseni pitämällä suurimmasta osasta tarinoista. Lueskelin näitä aina muutaman jutun kerrallaan muiden kirjojen väleissä, sillä nämä tarinat vaativat hieman sulattelemista, joten koko kirja ei minulla olisi millään kerralla mennytkään. Stoker osaa hienosti luoda sopivan tunnelman lyhyissäkin jutuissa ja hienot lopetukset huipentavat nämä pienet juonet ja varsinaisesti tekevät nämä tarinat siksi mitä ne ovat. Pidän paljon yllättävistä lopuista ja näissä Stoker on mestarillinen, joten siinä yksi hyvä syy lukea tämä kokoelma. Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia on hyvä ja monipuolinen kokoelma, jossa tarinat ovat luonteeltaan tarpeeksi erilaisia, eli Stoker pääsee aina uudestaan yllättämään seuraavan tarinansa kanssa.

Tarinat: Draculan vieras, Tuomarin talo, Squaw, Kasvavan kullan salaisuus, Mustalaisenennustus, Abel Behannan paluu, Rottien hautajaiset, Uni punaisista käsistä, Crookenin hiekkasärkät.

Bram Stoker Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös Morren maailma ja Järjellä ja tunteella ja juttua löytyy myös Hesarista.

Mario Vargas Llosa: Keltin uni

El sueño del celta

Julkaistu 2010, suomennos 2011
518 sivua.

Nobel-palkittu Mario Vargas Llosa kertoo uusimmassa romaanissaan irlantilaisen historiallisen henkilön Roger Casementin värikkään elämäntarinan. Casement syntyi 1860-luvulla lähellä Dublinia perheeseen, jossa samanniminen isä oli vahvasti brittimielinen protestantti ja äiti salaa katolinen. Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla. Vanha Casement on Irlannin Pääsiäiskapinan jälkeen vuonna 1916 kuolemaantuomittuna vankina brittiläisessä vankilassa odottamassa tietoa armonanomuksestaan ja odottelun lomassa kerrotaan hänen elämästään Britannian konsulina ja kuinka hän löysi kutsumuksena Irlannin itsenäisyyden puolustajana

Kaksikymppisenä idealistina Casement lähti Afrikkaan ja 1900-luvun alussa hän sai tehtäväkseen selvittää Ison-Britannian konsulina mitä Belgian kuninkaan Leopold II:n omistamassa Kongossa oikein tapahtuu. Casementin idealismi oli vähitellen karissut hänen Afrikan-vuosiensa aikana ja varsinkin matka kuuluisan löytöretkeilijän ja sankarin Henry Morton Stanleyn seurassa sai hänet huomaamaan kuinka julmasti länsimaiset ryöstivät ja valtasivat maata omiin tarkoituksiinsa oikean uskonnon ja sivistyksen nimissä.

"... Tänne tulee yhtöitä, jotka antavat heille työtä. Kouluja, joissa he oppivat sivistyneitä kieliä ja joissa heidät opetetaan pukeutumaan, rukoilemaan oikeaa Jumalaa ja puhumaan kristillisesti eikä noita apinamurteita, joita he nyt mongertavat. Vähitellen he muuttavat barbaariset tapansa nykyaikaisten ja sivistyneiden ihmisten tavoiksi. Jos he tietäisivät, mitä me heille teemme, he suutelisivat jalkojamme. Mutta heidän henkinen tasonsa on lähempänä krokotiilin ja virtahevon tasoa kuin teidän tai minun tasoani. Siksi me päätämme heidän puolestaan , mikä on heille hyväksi, ja siksi me panemme heidät allekirjoittamaan näitä sopimuksia. Heidän lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat vielä kiittämään meitä, eikä olisi lainkaan ihme, vaikka he jonkin ajan kuluttua alkaisivat jumaloida Leopold II:ta samalla tavalla kuin he nyt jumaloivat taikakalujaan ja mörköjään." (Stanley Casementille, s 45-46)

Casement kiertää Kongoa kuuntelemassa ihmisten kertomuksia väärinkäytöksistä, riistosta, kidutuksesta ja murhista. Lontoossa Casement kirjoittaa pitkän raporttinsa uloministeriölle ja hänestä tulee kuuluisa kun hallitus julkaisee sen. Kokemukset Afrikassa saivat Casementin ajattelemaan Irlannin tilannetta ja huomaamaan kuinka se on vastaavasti brittien vallan alla ja hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä tätä miehittäjävaltaa kohtaan, jonka palveluksessa hän itsekin työskentelee. Brasilian tylsemmän toimeksiannon jälkeen hänet lähetetään Peruun, josta Kongon tilannetta vastaavasti on alkanut kuulua huhuja vakavista väärinkäytöksistä brittiomisteisen kumiyhtiön alueilta. Jos mahdollista, Perun todellisuus on vieläkin raaempi kuin Kongon ja siellä edes paljastetuista julmuuksista ei niin vaan saakaan ketään vastuuseen, edes Iso-Britannian tuella.

Casementin tie johtaa sankaruudesta petturiksi kun hän "radikalisoituu" ja alkaa ajamaan Irlannin itsenäisyyttä. Hänen iso virheensä on hakea ensimmäisen maailmansodan aikaiselta Saksalta tukea, ajatuksena "viholliseni vihollinen on ystäväni ". Lisäksi tarinan edetessä hänen homoseksuaalisuutensa ja himo nuoria, hyvävartaloisia miehiä kohtaan saa yhä enemmän tilaa ja Casementin vangitsemisen jälkeen hänen päiväkirjoistaan julkistetut rivot kirjoitukset tuhoavat hänen maineensa vuosikymmeniksi ja saattavat itseasiassa koko henkilön unohduksiin pitkäksi ajaksi.

Vargas Llosan kirja on kyllä hieno. Keltin uni jakautuu kolmeen osaan (Kongo, Amazonia ja Irlanti) ja 15 kappaleeseen. Kirjoitustyyli on erikoinen siinä mielessä, että kappaleen alussa monesti kerrataan jotain edeltäviä tapahtumia tai vankila-aikana kerrotut lyhyet jutut tulevat uudestaan esille menneisyyden aika-jaksolla, joten tätä voi hyvin lukea pätkittäinkin. Suomenkielinen Wikipedia kutsuu tätä teosta moraliteetiksi ja englanninkielinen historiallisen romaanin ja journalistisen kronikan yhdistelmäksi. Mukana on myös maailmanpolitiikan kiemuroita, paljon todellisia historian hahmoja ja kiinnostavia katsauksia näiden muutamien maiden vaikeaan historiaan.

On karmaisevaa, kuinka eurooppalaiset suhteellisen hyvine tarkoitusperineen saavat aikaan massiivisia kansanmurhia ja tuhoavat heimoja sukupuuton partaalle huolimattomuuttaan ja rikkauksien sokaisemina. Vargas Llosa kuitenkin kuvailee näitä kauheuksia siinä määrin ulkopuolisen silmin, että nenäliinoja ei tarvitse varastoida tätä kirjaa varten. Alkuperäisväestön edustajiin, tapohin tai kulttuureihin ei juuri tutustuta, vaan näkökulma on tarkkailevan haastattelijan koko ajan.

Hieno kirja, tämä kannattaa kyllä lukea! Olen suhtautunut Nobel-voittajiin hieman ennakkoluuloisesti ja ajatellut, että heidän teoksensa tuskin sopivat minulle kun pidän yleensä vauhdikasta toimintaa sisältävistä tarinoista, mutta ehkä tämä tuo hieman muutosta tuohon ajattelutapaan.

Mario Vargas Llosa Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Keltin unen ovat lukeneet mm Kirjaton, Kirjahamsteri, Luettua ja juttua löytyy myös Helsingin Sanomista.

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä

Girl in the Mirror
Julkaistu 2011, suomennos 2012
109 sivua.

Cecelia Ahern on kirjailija, josta olen pitkään ollut tietoinen, mutta hänen teoksiaan ei vaan ikinä ole tullut luettua. Nyt tämän pienen, kahden lyhyen tarinan kokoelman myötä tuli hyvä ja nopeasti luettava tilaisuus tutustua Ahernin kirjoitustyyliin.

Ensimmäinen tarina Tyttö peilissä kertoo Lilasta, jonka isoäidin talossa on kaikki peilit peitettynä mustilla kankailla. Lila ei koskaan tule selvittäneeksi syytä tähän omituisuuteen vaan oppii lapsesta sen luonnollisena osana isoäidin luonnetta. Sitten hääpäivänään Lila haluaa katsella itseään peilistä ja uskaltautuu vihdoin poistamaan yhden mustista kankaista.

Tämä juttu oli ihan kohtalainen ja luin sitä mielelläni. Olisin kuitenkin pitänyt enemmän hieman pidemmästä versiosta, nyt noin 50 pikkusivulla kerrottu juoni eteni alkuun sopivasti kun tarinaa pohjustettiin ja mutta sitten loppu meni liiankin vauhdilla. Loppu oli myös aika outo ja en oikein pitänyt siitä. Muutamia kysymyksiä jäi tarinasta myös pyörimään mieleen. Miksi isoäiti halusi pitää peilit salaisuutena? Mikä sai hänen tekemään valintansa siten kuten ne menivät? Juonta en viitsi kommentoida sen enempää (vaikka mieli tekisi), että en spoilaa tarinaa tätä vielä lukemattomille.

Toinen tarina Muistojentekijä kertoo miehestä, joka on tehnyt laitteen, jolla hän voi luoda uusia muistoja ihmisille. Mies palkkaa uuden avustajan Judithin valikoimaan tarkkaan sopivat asiakkaat hänelle ja Judithin tuoman toivon myötä mies antaa itsellekin uuden mahdollisuuden.

Tähän tarinaan en päässyt mukaan ollenkaan ja en oikein tajunnut sen koko ideaa. Koneella kun voi luoda uusia, keksittyjä muistoja, mutta se ei poista vanhoja muistoja eikä tietenkään oikeita tapahtumia. Kiinnostaisi kuulla jonkun muun Muistojentekijän lukeneen ajatuksia tämän jutun suhteen, koska minusta se oli vain hyvin outo.

Pitänee ehkä lukea Ahernilta jotain muutakin vielä kun nämä taitavat olla hieman hänen normaalista tyylistään poikkeavia satuja.

Cecelia Ahern:

1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

Cecelia Ahern Wikipediassa ja tämä mini-kirja Adlibriksessä.

Tytöstä peilissä ovat kirjoittaneet myös Lukunurkka, Mari A ja Kirjojen keskellä.