Susan Fletcher: Noidan rippi

Corrag
Julkaistu 2010, suomennos 2011
400 sivua.

Tämän Susan Fletcherin teoksen valitsin luettavaksi muiden blogien suositusten perusteella. Fletcheriä en ole aiemmin lukenut ja tämäkin hieno tapaus olisi saattanut mennä ihan ohi ilman kirjablogien vinkkejä. Fletcher kertoo romaanissaan todellisista tapahtumista ja ihmisistä 1600-luvun lopun Englannissa ja Skotlannissa. Vilhelm Oranialainen on syrjäyttänyt katoliset Stuartit vallasta ja varsinkin irlantilaiset ja skotlantilaiset jakobiitit haikailevat Stuartteja takaisin.

Noidan ripin päähenkilö Corrag on nuori tyttö vankilassa. Hän kertoo elämästään irlantilaiselle papille, joka jakobiittina hakee todisteita nykyistä kuningasta vastaan. Corrag odottaa kuolemaa, hänet tullaan polttamaan roviolla noitana heti ilmojen sen salliessa, mutta sitä ennen hän haluaa jonkun kuulevan tarinansa ja kirjoittavan sen muistiin. Glencoessa on tapahtunut hirvittävä veriteko, jota Corrag on ollut todistamassa.

Corragin isoäiti on tapettu noitana ja hän elää kaksistaan äitinsä kanssa lähinnä luonnon antimilla. He eivät välitä uskonnoista, politiikasta tai kuninkaista ja erilaisuutensa vuoksi he pistävät silmään kylässään. Lopulta Corragin äiti käskee tyttärensä paeta yksin luoteeseen pelastaaseen tämän hengen ja pitkään matkattuaan Corrag löytää kodin Glencoesta Skotlannista. Hän rakentaa pienen majan itselleen ja ystävystyy McDonaldin klaanin johtohahmojen kanssa. Corrag nauttii hiljaisesta ja yksinäisestä elämästään luonnossa, kasvien ja eläinten parissa, kunnes yksi kaamea yö lopettaa tämän kaiken.

Fletcher kuljettaa tarinaansa alkuun hyvinkin verkkaisesti. Teksti on hyvin erikoista, kertojana on vain Corrag ja papin Charles Leslien kysymykset ja kommentit jäävät pois ja vain Corragin ääni kuuluu. Charlesiin tutustutaan hieman Corragin kertomusten väleissä olevilla kirjeillä, joissa hän kertoo vaimolleen kokemuksistaan matkallaan.

Minulla kesti alkuun aika pitkään päästä kunnolla tarinaan sisälle tuosta hitaasta tahdista ja juonen rakenteesta johtuen. Mutta sinnikäs eteenpäin jatkaminen tuotti tulosta ja pian sitten uppouduinkin tähän jo täysillä mukaan. Corragin tarinat ovat hyvin kuvailevia, runollisia ja yksityiskohtaisia ja hänen maailmaansa on lopulta helppo päästä mukaan. Corrag on ihailtava nuori teini-ikäinen tyttö, hän on hyvin omatoiminen ja osaa pitää huolta itsestään, eläimistään ja satunnaisista hoivattavistaan, jotka hakevat apua vaivoihinsa hänen kasvituntemuksestaan. Hänen elämänsä on ollut hyvin rankkaa, mutta Corrag osaa iloita kaikista hyvin pienistä asioista ja jopa ajattelee, että hänellä on kaikkea yllinkyllin.

Hieno teos kaikenkaikkiaan. Yleensä pidän vauhdikkaamista, mutta tämä kosketti.

Wikipedia: Massacre of Glencoe ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Nenä kirjassa, Kirjamielellä, Naakku ja kirjat, Järjellä ja tunteella, Lumiomena, Leena Lumi ja Tarinauttisen hämärän hetket.

Rosalind Laker: Garlands of Gold

Julkaistu 2008, 215 sivua.

Rosalind Lakerin aiemmasta tuotannosta on suomennettu muutamia suosittuja teoksia, kuten Kuningattaren perintö ja Kuningas kutsuu tanssiin. Laker yleensä kertoo oman tarinansa historiallisessa asetelmassa siten, että päähenkilöt ovat hänen omiaan mutta sivuhenkilöinä vilahtaa myös todellisia historian hahmoja. Kuningattaren perinnössä vahva hahmo on sir Christopher Wren ja hän on mukana tässäkin kirjassa.

Tämä kirja sijoittuu 1600-luvun lopun Hollantiin ja Englantiin. Rotterdamissa päähenkilö Saskia pääsee äitinsä avulla töihin Gibbonsin perheeseen rouvan henkilökohtaiseksi palvelijaksi ja hän tutustuu sitä kautta perheen poikaan Grinling Gibbonsiin ja tämän ystävään Robertiin. Grinling on todellinen historian henkilö ja kuuluisa puunveistäjä ja Laker keskittyy tässä teoksessaan paljon häneen henkilönä ja hänen veistotyöhönsä, joka on kyllä kiinnostava aihe.

Laker usein kertoo tavallisista henkilöistä, jotka ovat harviaisen taitavia jollain käsityö- tai taidealalla ja toinen käsiteltävä aihe onkin Saskian innostus kauneusvoiteisiin ja hajusteisiin, joiden myynnin kautta hän saa lisätuloja ja mainetta. Saskia myös ihastuu päätäpahkaa Grinlingiin eikä huomaa ollenkaan Robertia, joka taas olisi hänestä kiinnostunut, joten romantiikkakin on tarjolla.

Pidän paljon Lakerin kirjoitustyylistä, hänen tarinansa ovat todentuntuisia ja hän osaa kertoa melko tavallisten ihmisten elämästä hyvin elävästi. Muutamia ajan tärkeitä ihmisiä, kuten kuningas Kaarle II ja Christopher Wren, tavataan myös lyhyesti, mutta pääpaino on muualla. Lontoon jälleenrakennus suuren palon jälkeen on mielenkiintoista aikaa kaikkine ongelmineen, asuntopula ja huono rakennuslaatu taitavat olla ikuisia huolenaiheita.

Grinling Gibbons ja sir Christopher Wren wikipediassa ja tämä teos Adlibriksessä.