| Omituiset olympialaiset / Lasse Erola. Helsinki-kirjat, 2011. 184 sivua. |
Viime syksyn parhaisiin saavutuksiini lasken sen, että sain itsepäisen "en ikinä ole lukenut kokonaista kirjaa, ei se ole minua varten"-isäni lukemaan ihan kokonaisia kirjoja! Raahasin kirjastosta kotiin ensialkuun elämäkertoja ja tietokirjoja joiden aiheet tiesin kiinnostavan isääni. Urheilijoiden elämäkerrat upposivat hyvin ja viime syksynä isäni luki esimerkiksi Wilson Kirwasta kertovan "Juoksijasoturin ihmeellinen elämä" -kirjan, suomalaisten muusikoiden elämäkertoja sekä Johnny Cashista kertovan kirjan. Isäni luokittelee lukemisen hassusti syys- ja talvijutuksi, kesäisin hän lukee vain lehtiä. Älkää kysykö minulta miksi...
Tämä aloitus on siis aasinsiltana tämän postauksen aiheeseen, eli Lasse Erolan kirjoittamaan aiemmin tänä vuonna ilmestyneeseen kirjaan Omituiset olympialaiset. Kirja sisältää lyhyitä, omituisia tarinoita kesäolympialaisista ja tiesin, että tämä on sellainen kirja jonka isäni mielellään lukee. Niinpä annoinkin hänen lukea kirjan ensin, ja urheiluhulluutensa minuun tartuttaneena, minä luin innokkaasti kirjan vasta hänen jälkeensä. Siihen mennessä olin tosin jo kuullut puolet kirjan tarinoista, sillä isäni luki niitä mielellään ääneen :)
Meille urheiluhulluille tämä oli mitä mahtavin kirja. Täynnä pientä, hassua nippelitietoa kesäolympialaisten tapahtumista ihan olympiahistorian alusta tähän päivään saakka. Lasse Virénin "kaatumisesta voittoon" tiedetään jo, mutta kirja sisältää niin paljon tarinoita, että jotain uutta sieltä löytyy ihan varmasti kaikille urheilufaneille.
"Uusi-Seelanti lähetti Lontoon olympiakisoihin 1948 yhden painijan, Charlie Adamsin. Kisojen tulosluettelossa hänen nimeään ei kuitenkaan esiinny. Syy? Ennen kilpailujen alkua Adams jäi kiinni liikennerikkomuksesta. Poliisi pysäytti Adamsin hänen ajettuaan polkupyörällä jalkakäytävällä ja kirjoitti hänelle viiden shillingin sakon. Sen jälkeen Uuden-Seelannin olympiakomitea katsoi, että Adamsista oli tullut rikoksesta tuomittu henkilö ja siten sääntöjen mukaan sopimaton edustamaan maataan. Adams pudotettiin olympiajoukkueesta. " (s. 77)
Isäni piti erityisesti siitä, että kirja koostui lyhyistä tarinoista. Lyhyitä pätkiä pystyi helposti lukemaan muutaman kerralla ja jatkamaan taas seuraavana iltana. Todella sopiva rakenne henkilöille, jotka eivät jaksa lukea pitkiä pätkiä kerralla. Isälläni oli myös yksi toive: samanlainen kirja talviolympialaisista!
Lopuksi vielä yksi lyhyt tarina kirjasta. Kuinka paljon hyötyä onkaan lukemisesta?!
"Neuvostoliiton Viktor Kurentsov oli ennakkosuosikki painonnoston keskisarjassa Tokion kisoissa 1964. Hän kuitenkin hermoili ja jäi toiseksi. Mexicossa neljä vuotta myöhemmin hän oli viisaampi. Hän sulki kilpailun mielestään lukemalla nostovuorojensa välissä Leo Tolstoin kirjoja. Voitto tuli ylivoimaisesti." (s.122)
Isäni ja minun yhteistähdet tälle kirjaselle: ★★★★ ja meiltä molemmilta lämpimät suosittelut kaikille urheilufaneille!