Kirjeitä kiven alle / Marja Leena Virtanen

Kirjeitä kiven alle / Marja Leena Virtanen. Tammi, 2011. 267 sivua.

"Kun talon valkoinen kammari oli valmis, syntyi Toinen. 

Nimeni annettiin hänelle."

Marja Leena Virtasen toisessa romaanissa Kirjeitä kiven alle puolivuotias sairas ja heikko Marketta kuolee sodan kynnyksellä. Seuraavana päivänä äiti Siviä pesee ja kietoo Marketan lakanaan, perhe pakkaa tavaransa ja lähtee evakkoon. Marketta jää kapalossaan kylmään aittaan, odottamaan että perhe palaa kotiin, että isä palaa sodasta ja rakentaa laudoista arkun jossa hän pääsee oikeaan hautaan.

Marketta seuraa perhettään evakkoon, hän seuraa perheen elämää haamuna. Eräänä päivänä kun perhe on päässyt talvisodan jälkeen takaisin Karjalan-kotiin perheeseen syntyy vauva, Toinen. Toisen  nimeksi annetaan Marketta. Marketta seuraa sisarensa elämää läheltä, pysyy jatkuvasti sisarensa rinnalla. Kun Toinen oppii kirjoittamaan, ryhtyy hän tavaamaan kirjeitä kuolleelle sisarelleen jota ei ole ikinä tavannut. Nämä kirjeet Toinen vie metsään, piilottaa kivien alle jotta kuollut sisar löytäisi ne ja lukisi. 

Toisesta tulee omaperäinen, yksin viihtyvä tyttö. Hän uppoutuu mielikuvitusmaailmaansa, kirjoihin ja omiin ajatuksiinsa. Välit vanhempaan sisareen Riikkaan ovat suhtkoht kunnossa, mutta jokin kuilu on välissä. Syvä kuilu on myös Toisen ja äiti-Siviän välissä. Siviä palvoo kaksospoikiaan ja Kaarlo-miestään, mutta ei osaa olla äiti kahdelle tyttärelleen. Saamme seurata myös Siviän Mar-äidin ajatuksia ja elämää, välillä nykypäivänä mutta paljon myös nuoruudessa, Siviän lapsuudessa.

Kirjan kolmena kertojana toimivat siis kolme sukupolvea - Mar, Siviä sekä Marketta. Kirjassa hypitään hieman ajassa, mutta se tuo vain lisämielenkiintoa ja rikastuttaa kirjan sisältöä. Jokaisesta kertojasta paljastuu yllättäviä asioita ja on mukavaa, ettei kaikkea paljastettu heti.

Marja Leena Virtasen esikoisromaani Aida kosketti ja ihastutti minua aiemmin tänä vuonna, mutta en osaa oikein pukea sanoiksi, kuinka ihastunut ja tykästynyt ja hullaantunut olen tähän Virtasen kakkoskirjaan! Kirja on tyyliltään varsin erilainen kuin Aida, maagista realismia tämä taitaa olla jos luokitella pitää. Heti alusta alkaen mukaansatempaava sisältö ja mielenkiintoiset henkilöt sekä ripaus maagisuutta tekivät kyllä tästä aivan loistavan lukukokemuksen! Lisäksi kieli on tavattoman kaunista ja Karjalan murretta on käytetty aika paljon, mutta todella taidokkaasti. Olisikohan tässä Finlandiaehdokas...?

Kirjeitä kiven alle on myös jollain tavalla erittäin suomalainen teos. Tällä tarkoitan sitä, että tapahtumat asettuvat sota-aikaan, kertovat tästä ajasta uskottavasti ja yhtä uskottavasti kirja kertoo kolmen supisuomalaisen naisen tarinan omassa ajassaan. Vaikka ajassa hyppeleminen ja kertojan jatkuva vaihtuminen voi vaikuttaa hankalalta, minua se ei häirinnyt tässä kirjassa yhtään ja pysyin helposti kirjassa mukana.

Kolmen naisen salaisuudet paljastuvat vähitellen ja kietoutuvat jännittävästi yhteen. Tästä koostuu tämä upea, ehjä kokonaisuus joka imaisi minut täysin mukaansa. Kirjan tunnelma ja tapahtumat tulivat ihon alle ja kirjassa harmitti vain se, että se loppui.

★★★★★


Myös Sara on lukenut tämän kirjan.


Kannen suunnittelu: Mika Kettunen

Aida

Aida / Marja Leena Virtanen. Tammi, 2010. 265 sivua.

 Marja Leena Virtasen esikoisromaani Aida on yhden perheen tarina. Pääosassa on viisikymppinen Irene jolle kirjan alussa syntyy ensimmäinen lapsenlapsi, Aida. Irenen tytär Hanna ja tämän mies Jyrki ovat halunneet lapsen jo kauan mutta Hanna ei tule raskaaksi. Kun Aida sitten syntyy, keskosena, koko perhe on onnessaan.
Irene on "kotiäiti" vaikka kaksi tytärtä on jo aikuista ja asuu muualla. Irenen mies Henrik on lääkäri, jonka asiantuntevuus tulee tarpeeseen muutamaankin otteeseen kirjan sivuilla. Irenen ja Henrikin avioliitto rakoilee ja lisää päänvaivaa Irenelle aiheuttaa iäkäs ja hankala äiti joka asuu hoitokodissa.

Aida on siis toivottu ja tervetullut lapsi, joten kun alkaa näkyä merkkejä siitä, että tytön kehityksessä ei kaikki olekaan kohdallaan koko perhe huolestuu. Henrikin lääkärisuhteilla Aida saadaan nopeasti tutkittavaksi ja diagnoosikin selviää. Perhe on uudessa tilanteessa ja kaikki sen jäsenet joutuvat miettimään omaa suhtautumistaan. Irenellä ja Aidalla pysyy läheinen suhde, vaikuttaa siltä että heillä on läheisempi suhde kuin Irenellä omiin tyttäriinsä Hannaan ja Saritaan. Perheen miehet ovat mukana kuvioissa, mutta kirjan tapahtumissa aika lailla taka-alalla.

Kirjan päähenkilönä on minun mielestäni Irene, joten en ehkä täysin ymmärrä kirjan nimeämistä Aidaksi. Toisaalta taas Aida on kuitenkin mukana suuressa osassa kirjan tapahtumia ja Irenen elämässä "epätäydellisellä" Aidalla on iso rooli.  Irene miettii rooliaan äitinä, vaimona ja isoäitinä, Aidan "Imminä". Irenen vanheneminen, tunteet ja mietteet on pääosassa vaikka Aida on tietenkin koko ajan mukana kuvioissa. Olisin ehkä halunnut tutustua Aidaan vielä paremmin, nyt tyttö jäi hieman vieraaksi.

Aida on nopealukuinen kirja joka tempaisi minut mukaansa alusta saakka. Sinänsä lyhyeen kirjaan (265 sivua) mahtuu paljon tapahtumia ja monta vuotta. Aida kasvaa vauvasta 13-vuotiaaksi ja perheen sisällä on niin lapsettomuutta, uskottomuutta kuin lesbouttakin. Minä pidin Aidan tunnelmasta ja perheen tarinan seuraamisesta mutta jotenkin minua hieman häiritsi se, että kirjassa kaikkia tapahtumia sivuttiin jotenkin ohimennen ja seuraavassa osassa oli kulunut jo monta vuotta edellisistä tapahtumista. Romaani on ehkä jonkunlainen perheen selvitymistarina, mutta nyt tuntui siltä, että mihinkään ei oikein syvennytty, vaan lukijana sai vain pintaraapaisun kaikista tapahtumista. Minä pidin silti tästä kirjasta, se on yhden perheen tarina, tarina ikääntymisestä ja hyväksytyksi tulemisesta kuten kirjan takakansikin kertoo.Päällimmäiseksi jäi tunne hyvästä kirjasta vaikka tässä olikin paljon asioita joista en niinkään pitänyt. Outoa...

Pisteitä ****