Hengitysharjoituksia / Anne Tyler

Hengitysharjoituksia / Anne Tyler

Otavan kirjasto, 1989. 350 sivua

Alkuteos: Breathing Lessons, 1988

Suomentanut: Saara Villa

Mistä minulle? kirjastolaina

Anne Tylerin Pulitzer-palkittu romaani Hengitysharjoituksia oli lukupiirikirjanamme syyskuussa. Olen lukenut Tylerilta aiemmin kaksi kirjaa, Jää hyvästi sekä Nooan kompassi, ja kumpikin oli varsin keskinkertainen lukuelämys. Niin kävi myös tämän kirjan kanssa, varsin keskinkertainen, mutta silti ihan kelpo luettavaa muutamaksi illaksi.

Maggie ja Ira Moran ovat matkustamassa Maggien vanhan ystävän aviomiehen hautajaisiin. Kirja on yhden päivän romaani, kertoo juurikin tästä hautajaispäivästä. Pääosassa ei kuitenkaan ole itse hautajaiset, tai Maggien vanha ystävä Serena joka on jäänyt leskeksi. Toisaalta seurataan Maggien ja Iran päivän kehitystä, överihautajaisten kautta takaisin kohti kotia. Kotimatkalla mukaan tarttuu aikuisen Jesse-pojan ex-vaimo Fiona ja Jessen ja Fionan tytär Leroy. Toisaalta taas kirja koostuu monista takaumista, joiden avulla selvitetään Moranin perheen taustoja, sitä miten Jesse ja Fiona ovat ajautuneet eroon, miten Maggiesta on tullut kaikkien toisten elämään sekaantuva varsin ärsyttävä nainen.

Juurikin tuo henkilöiden ärsyttävyys sai minut heti alusta ärsyyntymään kirjaan. Maggie oli kirjan alusta loppuun asti raivostuttava nipottaja ja muiden asioihin sotkeutuva tyyppi, jota en kertakaikkiaan voinut sietää. Toisaalta Irakaan ei ollut erityisen täydellinen tai edes kiinnostava tyyppi, ja kirjasta puuttui kokonaan sympaattinen tai mielenkiintoinen henkilö johon olisin voinut edes osittain samaistua. Toisaalta taas Tyleria pitää kehua siitä, että hän on onnistunut kuvailemaan henkilöt uskottavasti ärsyttäviksi...

Kirjan rakenne on kiinnostava, ja tämä on minusta varsin onnistunut romaani yhdestä päivästä. Hautajaishöpinät olivat jollakin tavalla ehkä ylimääräisiä ja turhia, sillä mieluiten luin kuitenkin Moranin perheen tilanteesta, ja tapahtumista joita selvitettiin takaumien kautta. Välillä tuntui miltei rasittavalta, kun siirryttiin nykyhetkeen ja esimerkiksi pitkiin mutkiin kotimatkalla, jotka johtuivat Maggien lapsellisista huijaamisista.

Kieli oli uudempiin Tylerin kirjojen suomennoksiin verrattuna oikein sujuvaa eikä laisinkaan tönkköä kuten olen aiemmissa lukemissani Tylerin kirjoissa kokenut. Tarina eteni varsin jouhevasti, sillä minulla oli aika vähän aikaa tämän lukemiselle ja onnistuin kolmen illan aikana lukemaan tämän loppuun ennen lukupiiritapaamista tyttöjen kanssa. Paikoitellen pääsin tosi hyvinkin kirjan imuun ja luin montakymmentä sivua putkeen, tarinaan uppoutuen. Lukupiirissä saimme ihan hyvin keskustelua aikaan tästä, vaikka lopulta keskustelut menivätkin taas ihan sivuraiteille ;).

Tylerin kirjat eivät ole vielä ainakaan täysin vakuuttaneet minua. Ihan kivoja, keskinkertaisia tarinoita joita kyllä lukee, mutta joista ei jää sen enempää käteen jälkeenpäin. Aion toki jatkossakin lukea Tylerin kirjoja, minulta löytyy 3-4 hänen kirjaansa vielä omasta hyllystäkin. Ehkä se minun suosikki-Tylerini on vielä hyllyssä odottamassa!


★  ★  ★  

Nooan kompassi / Anne Tyler

Nooan kompassi / Anne Tyler

Otavan kirjasto, 2010. 281 sivua.

Alkuteos: Noah's Compass, 2009

Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta

Kannen suunnittelu: Katja Kaskeala

Mistä minulle? kirjakauppaostos

Nooan kompassi on toinen Anne Tylerilta lukemani romaani. Jää hyvästi ei aivan täysin napannut, eikä tämäkään nyt ihan suosikkilistan kärkeen pomppaa, mutta ihan mukavaa ajanvietettä kuitenkin.

Töistään pois joutunut 60 vuotias Liam muuttaa pienempään asuntoon, mutta joutuu heti ensimmäisenä yönä pahoinpidellyksi. Liam ei muista yöstä mitään, ja hän ryhtyy etsimään vastauksia muistiaukkoihinsa. Hän törmää lääkärikäynnillä salaperäiseen Euniceen, jonka toivoo auttavan häntä muistuttamaan dramaattisen yön tapahtumat mieleensä. Mutta kun hän tutustuu Euniceen paremmin, alkaa muitakin muistoja ja tunteita nousta pintaan. Soppaa sotkee vielä Liamin luokse muuttava teinitytär Kitty sekä yllätysvierailuja tekevä ex-vaimo Barbara, pientä tyttärenpoikaa Jonahia unohtamatta.

Nooan kompassi lähtee liikkeelle vauhdikkaasti, kun heti kirjan alussa tulee Liamin ensimmäinen, dramaattinen yö uudessa asunnossa. Tapahtumat lähtevät vauhtiin ja lukijakin pääsee nopeasti imuun mukaan. Valitettavasti jossain kirjan keskivaiheilla kaikki kuitenkin lässähtää, ja kirjan loppuosa on varsin tylsä ja mitäänsanomaton. Oikeastaan minulla jäi tunne, että minulla jäi kirjasta joku pointti tajuamatta tai jotkut Raamattu-viittaukset ehkä ymmärtämättä. Odotin kirjan loppua kohden jotain yllätystä tai käännettä, mutta sitä ei oikein ikinä tullut.

Kirjan henkilöhahmotkaan eivät oikein napanneet. Päähenkilö Liam oli ihan sympaattinen, mutta aika tylsä, elämäänsä kyllästynyt tyyppi. Hänen tyttärensä ja ex-vaimonsa taas koostuivat varsin stereotyyppisistä henkilöistä. Ärsyttävä, tuppautuva ex-vaimo, yksi uskoon tullut nurisija-tytär, yksi isälleen menneistä suuttunut tytär ja nuorin, villi ja rajojaan kokeileva teini. Liam muistuttaa itse asiassa aika paljon En man som heter Ove-kirjan Ovea, mutta Ove osoittautui kuitenkin paljon kiinnostavammaksi ja sympaattisemmaksi henkilöksi. Ehkä tämä kirja vaikuttaa kehnommalta kuin mitä se oikasti on, koska luin sen hienon Ove-kirjan perään?

Keskinkertaiset henkilöt ja hieman tylsä juoni tekivät kokonaisuudestakin keskinkertaisen. Kyllä tämän kirjan luki. Teksti on helppoa ja kirjan luki nopeasti, mutta sitä viimeistä "jotakin" jäin kaipaamaan. En vielä sano, että Anne Tyler ei ole minun kirjailijani. Hyllystä löytyy nimittäin Amerikan lapset, Elämän tikapuilla, Pyhimys sattuman oikusta ja Avioliiton lyhyt oppimäärä jotka aion lukea ennen kuin luovutan kirjailijan suhteen ;).

★★★-

Jää hyvästi / Anne Tyler

Jää hyvästi / Anne Tyler

Otava, 2013. 208 sivua.

Alkuteos: The Beginner's Goodbye, 2012.

Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta

Kannen kuva: Irene Lamprakou

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta 

Anne Tyler on kirjailija joka on kiinnostanut minua jo kauan. En ole kuitenkaan aiemmin lukenut Tylerin kirjoja, vaikka niitä löytyy omastakin hyllystäni useampi. Olen jostain syystä varma, että Tyler on minun kirjailijani, ja että tulen pitämään hänen kirjoistaan kovasti. Jää hyvästi on Tylerin tuorein romaani, ja siis ensimmäinen Tylerilta lukemani teos. Tämä sopii teemaltaan omaan lauantaihini mainiosti, ja onkin ollut sopivaa luettavaa viime viikon aikana.

Keksi-ikää lähestyvä Aaron on juuri menettänyt traagisessa onnettomuudessa Dorothy-vaimonsa. Aaron yrittää jatkaa elämäänsä, työskentelyä perheen kustannusyhtiössä, talon remontoimista ja tietenkin suruaan läpi käyden. Hieman helpotusta suruun tuo edesmennyt Dorothy, joka yllättäen alkaa ilmestymään Aaronin elämään. Hän tapaa Dorothyn kadulla kävellessään, Dorothy vierailee Aaronin työpaikan ulkopuolella, kodin lähettyvillä, tulee vastaan kaupungilla. Miten miehen suruun vaikuttaa kuolleen vaimon uudelleen tapaaminen? Miten kaikkeen reagoi Aaronin määrätietoinen sisko ja Aaronin huolehtivat työtoverit?

Anne Tyler kirjoittaa helpon sujuvasti. Hänen tekstiään on ilo lukea, ei turhia kikkailuja vaan arkista kielenäyttöä. Jää hyvästi -kirjassa on kiinnostava aihe, surullinen ja traaginen kyllä, mutta ehdottomasti kiinnostava. Minä en kuitenkaan ole ihan myyty toteutukselle, vaikka ideasta pidänkin. Aaron oli henkilönä varsin sympaattinen mies, mutta hänen vaimonsa Dorothy ei onnistunut koskettamaan minua millään lailla. Ihmettelin jatkuvasti, mitä Aaron oli naisessa nähnyt, miksi tuhlannut aikaansa Dorothyyn kun aivan selkeästi lähempää olisi löytynyt hänelle paljon sopivampi vaimo. Kuolleen vaimon ilmestyminen kuolemansa jälkeen Aaronin eteen oli myös minun ajatusmaailmastani kovin kaukana, joten en ihan innostunut tästäkään. Surullinen tarina, Aaronin surutyö ja surun keskellä eläminen on kuvailtu lempeän kauniisti, välillä humoristisestikin. Tästä pidin, vaikka välillä huomasinkin ärsyyntyväni kirjan tapahtumien epätodennäköisyyteen.

Jää hyvästi on ohut kirja, sivuja tässä on vain vähän yli 200. Jotenkin koko tarina jäi pintaraapaisuksi, ja kirjan opetus, pointti tai selkeä punainen lanka jäi minulta ymmärtämättä. Mutta onhan tässä hyvääkin. Tyler on ainakin tämän kirjan perusteella taitava kuvailemaan arkisia yksityiskohtia, tavallisten ihmisten tavallista elämää. Myös henkilögalleria on kiinnostava, esimerkiksi Aaronin sisko oli todella mielenkiintoinen henkilönä, kuten myös pienempään rooliin jäävä työkaveri Irene.

Vaikka en kokonaisuutena ihan tästä kirjasta innostunut, luin silti tätä ihan mielelläni. Helpon kielen ja pienen sivumääränsä vuoksi kirja oli varsin nopealukuinen, vaikka tarina ei ihan onniostunutkaan tempaisemaan minua mukaansa. Kiinnostavien henkilöiden ja koskettavan tarinan vuoksi lukukokemus jää kuitenkin plussan puolelle, vaikka rehellisesti sanottuna odotinkin tämän koskettavan minua vielä enemmän. Tulen lukemaan Tyleriä jatkossakin, ja luulen että tämä kirja ei ole hänen parhaimpiansa.

★★★-