Sorgegondolen / Tomas Tranströmer
Bonniers, 2011 (1.painos 1996). 38 sivua.
Kannen suunnittelu: Jan Biberg
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
Nyt liikutaan kyllä todenteolla minun mukavuusalueeni ulkopuolella mitä lukemiseen tulee. Viime vuoden kirjallisuuden Nobelvoittaja Tomas Tranströmerin runokokoelma Sorgegondolen osui silmääni eilisellä kirjastoreissulla ja pääsi lainaustiskin kautta mukaan kotiin. Minä en todellakaan ole runoihmisiä, ensimmäinen kokonainen runokokoelma jonka olen lukenut, oli tammikuussa lukemani Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina.
Tranströmerin runokokoelma Sorgegondolen sisältää hieman yli 20 runoa. Oma suosikkini on ehdottomasti kokoelman ensimmäinen runo, "April och tystnad", joka sopii hyvin tähän vuodenaikaan ja kuukauteen.
Våren ligger öde.
Det sammetsmörka diket
krälar vid min sida
utan spegelbilder.
Det enda som lyser
är gula blommor.
Jag bärs i min skugga
som en fiol
i sin svarta låda.
Det enda jag vill säga
glimmar utom räckhåll
som silvret
hos pantlånaren.
(Sorgegondolen, s. 7)
Luin Tranströmeristä internetissä hieman lisää ja löysin artikkelin, jossa puhuttiin juuri tästä runokokoelmasta. Artikkelin kirjoittaja kertoi ensin, että Sorgegondolenin runot on osittain kirjoitettu ennen Tranströmerin aivohalvausta vuonna 1990. Kirjoittajan mukaan juuri tuo yllä oleva runo, April och tystnad, kertoisi Tranströmerin vaikeudesta kirjoittaa sairastumisen jälkeen. Etenkin runon viimeisen säkeen kerrotaan viittaavan tuohon.
Minä en sen kummemmin osaa runoja arvioida, mutta minusta Tranströmerin runot olivat kauniita joskin varsin surumielisiä. Luin näitä mielelläni, monet jopa useaan kertaan. Lisäksi näin viime syksynä Tranströmerin haastattelun, ja minusta hän oli todella herttainen ja sympaattisen oloinen vanha herrasmies. Kaiken lisäksi Transrömer on kirjailijan lisäksi vielä psykologi ;).
Voisin siis hyvin kuvitella lukevani lisää Tranströmerin runoja, jos vain kokoelmat osuvat jossain silmääni. Suosittelen!
Lukuhaasteet: Nobelhaaste