Vuosisadan rakkaustarina / Märta Tikkanen

Vuosisadan rakkaustarina / Märta Tikkanen

Tammi, 2010. 173 sivua.

Alkuteos: Århundradets kärlekssaga, 1978

Suomentaja: Eila Pennanen

Kannen piirrokset: Henrik Tikkanen

Mistä minulle? Akateemisen kirja-alesta

Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on ensimmäinen runokokoelma jonka minä saan luetuksi. Kaiken lisäksi pidin tästä todella paljon, joten ehkä runot eivät jääkään minun osaltani tähän. Tikkanen kirjoitti Vuosisadan rakkaustarinan vastineena kirjailijapuolisonsa Henrikin romaanille Mariankatu 26. Vuosisadan rakkaustarina on rehellinen ja koskettava runoelma miehen alkoholiongelmista jotka vaikeuttavat koko perheen elämää.

Tikkanen kuvailee omaa elämää miehensä rinnalla. Perhe-elämää pienten lasten kanssa, elämää jota isän juomiskaudet johtavat. Tikkanen kuvailee niitä tunteita, joita miehen juominen hänessä herättää, avuttomuutta, vihaa, katkeruutta, kapinaa, mutta myös rakkautta joka pitää kaiken kasassa. Kokoelman ensimmäisessä runossa Tikkanen kysyy "Miksi et lähde?". Kysymys on vaikea, kuten lähteminenkin.

Kokoelma on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen kuvailee alkoholismia, toinen perhettä ja rakkautta ja kolmas naisen omia ajatuksia, naisen omaa asemaa. Kaikkein rakinta luettavaa oli Tikkasen kuvaukset pienten lasten asemasta, heidän kysymyksistään ja äitiinsä turvautumisesta kun isä oli pelistä poissa. Tikkanen kuvailee todella hyvin myös kahden taiteilijan yhteiselon vaikeuksia, sitä kuinka miestaiteilijan työt aina menevät naistaiteilijan työn edelle.

Pidä ruususi

raivaa sen sijaan

ruokapöytä

pidä ruususi

valehtele sen sijaan

hiukan vähemmän

pidä ruususi

kuuntele sen sijaan

mitä minä sanon

rakasta minua vähemmän

usko minua enemmän

Pidä ruususi!

Runokokoelma on kokonaisuutena hurjan ahdistava, mutta vaikuttava. Aihe on rankka, ja jokainen pieni tarina, jokainen runo, kertoo aiheesta jotakin tärkeää. Runot koskettavat, ärsyttävät, vihastuttavat. Kokoelman nimi on ironisuudessaan todella sopiva, ja kertoo lukijalle paljon. Vuosisadan rakkaustarina on tietysti kokonaan Märta Tikkasen näkökulmasta kirjoitettu, rehellinen kuvaus alkoholismista, joten minä lukisin nyt mielelläni myös asioiden toisesta puolesta.

Runoista en tiedä mitään, mutta Tikkasen kirjoittamista runoista pidin. Minä ymmärsin mistä tässä puhuttiin, ja runot olivat kuin pieniä, lyhyitä tarinoita. Kohtauksia elämästä. Tämä kirja jää ehdottomasti kirjahyllyyni, ja palaan tähän varmasti uudelleen vielä monta kertaa.


★★★★+

Emma ja Uno - Rakkautta tottakai

Emma ja Uno -Rakkautta tottakai / Märta Tikkanen

Tammi, 2010.
Alkuteos: Visst var det kärlek, 2012.

Märta Tikkasen todellisuuspohjainen romaani Emma ja Uno - Rakkautta tottakai kertoo Tikkasen äidinpuoleisista isovanhemmista, Emmasta ja Unosta, heidän suhteestaan, elämästään, rakkaudestaan.

Emma on 18 vuotias kun hän tapaa lähes kymmenen vuotta vanhemman, komean Uno Stadiuksen. He rakastuvat ja menevät naimisiin vuotta myöhemmin. Emman perhe omistaa Överbyn kartanon Kirkkonummella ja Uno on jo heti suhteen alussa hyvin kiinnostunut tuoreen vaimonsa omaisuudesta. Uno lähettää kirjeen äidilleen Julialle, jossa kehuu Emmaa terveeksi naiseksi mutta puhuu eniten tulevasta perinnöstä jonka hän Emman kautta tulee saamaan.

Vuosi naimisiinmenon jälkeen syntyy esikoinen, Margit. Margit saa pikkusisaruksen vuoden välein kunnes lapsia on kuusi ja Emma päättää, että nyt saa riittää. Emma kasvattaa pieniä lapsia yksin Suomessa kun taas Uno reissaa Ruotsissa, luennoi ja etsii vakituista työpaikkaa. Uno piipahtaakin monessa eri työpaikassa, mutta pysyvää paikkaa hän ei saa, vaan säntää jatkuvasti paikasta toiseen. Emma ja Uno pitävät yhteyttä kirjeitse, Emma kertoo lasten tekemisistä, kuinka he kasvavat, mistä he pitävät ja mitä heille kuuluu. Uno kertoo itsestään, kuinka hänestä kirjoitetaan ruotsalaisissa lehdissä, kuinka paljon kuulijoita hänen luennoilla käy, kuka häntä tällä kertaa kehuu. Unon rahatilanne ei kuitenkaan missään vaiheessa ole kovinkaan hyvä, aina välillä hän lähettää toki rahaa kotiin Emmalle ja kuudelle lapselle, mutta aina ei ole mistä lähettää. Emma muistaa aina kirjeissään kirjoittaa rakkaudestaan Unoon, siitä kuinka paljon miestä kaipaa ja toivoo, että kohta he voisivat kaikki olla ihan oikea perhe, asua saman katon alla, Överbyn kartanossa johon Emma lapsineen on muuttanut takaisin.

Saman katon alla ei kuitenkaan enää asuta. Uno ei voi olla hetkeäkään paikallaan, hän matkustaa kaupungista toiseen ja kun hän viimein muuttaa takaisin Suomeen, Emma ja lapset ovat joutuneet jättämään Överbyn jo taakseen, eikä Emman ja kuuden aikuistuvan lapsen Helsinginkaksiossa ole Unolle tilaa. Rahat on sota-aikaan tiukalla kaikilla, ja Emma onkin välillä todella vaikeuksissa kuuden opiskelevan lapsen kanssa. Hän pitää muutaman vuoden ajan päiväkotia kotonaan ja saa työstään hieman rahaa jotta saa ruuan pöydälle kaikille lapsille. Emman ja lasten kanssa asuu Unon äiti Julia, joka on Emmalle läheinen tuki ja turva.

Romaani pohjautuu kirjeisiin joita Emma ja Uno ovat kirjoittaneet toisilleen, myöhemmin mukana on myös kirjeitä Unolta lapsille. Tikkanen on onnistunut keräämään paljon hienoa tietoa isovanhemmistaan, kaikki tapahtumat on kuvailtu niin tarkasti. Tikkanen oli 17-vuotias kun hänen isoäitinsä Emma kuoli, isoisäänsä Unoa hän ei koskaan ehtinyt edes nähdä. Emma ja Uno on mukaansatempaava ja tarkasti kirjoitettu tarina, ja siitä tekee entistä kiehtovamman se, että tarina on todellisuuspohjainen. Minä pidin todella paljon, ehdottomasti tämän vuoden yksi parhaita lukukokemuksia ja ihmettelenkin, että olen lukenut niin vähän Tikkasta aiemmin. Joskus yläasteella luin Miestä ei voi raiskata ja lukiossa sitten Sofian oman kirjan.

Emman ja Unon tarina veti mukaansa alusta saakka, ja elin varsinkin Emman mukana todella vahvasti parina päivänä kun kirjan luin. Uno välillä vihastutti, kauhistutti mutta myös säälitti. Hankala mies, mutta naisethan rakastuvat renttuihin -vai miten se meni? Loistava lukukokemus, suosittelen ihan kaikille jotka eivät tätä vielä ole lukeneet.

*****

Emmasta ja Unosta ovat aiemmin lukeneet ainakin Mari, Erja, Ilse, Jenni ja Kirsi.