Pääoma / Anja Snellman

Pääoma / Anja Snellman

Otava, 2013. 299 sivua.

Kannen suunnittelu: Piia Aho

Mistä minulle? kirjastolaina

Anja Snellman on ensimmäisiä "aikuiskirjailijoita" joita aloin lukemaan silloin teininä, kun nuortenkirjat eivät enää napanneet. Pidin paljon Sonja O:sta ja Lemmikkikaupan tytöistä. Sitten olen lukenut muutaman kehnommankin, kuten Lyhytsiipiset. Nyt kirjastossa eteeni osui Snellmanin varmasti henkilökohtaisin teos, viime vuonna ilmestynyt Pääoma. Pääoma kertoo Snellmanin isosiskosta, Marusta.

"Minä sain pienenä tartunnan. Sen nimi oli Maru."

Minusta jo tuo ylläoleva lause kuvaa hyvin kirjan sisältöä. Snellman kertoo siskostaan Marusta, Marusta jolla on synnynnäinen suulakihalkio (vai oliko se huulihalkio?), myöhemmin oma kieli ja omat erilaiset tapansa, vamma josta ei puhuta. Vaikka kirja on varmasti henkilökohtainen, tavallaan ehkä erilaisen siskon rinnalla eletyn elämän työstämistä, jonkinlainen terapeuttinen kirja, en silti innostunut tästä.

Snellman kirjoittaa minusta liikaa itsestään, kirjan päähenkilö onkin Marun sijaan Anja, tai Marunkielellä Anu. Anu, joka häpeää siskoaan, ei nuorena kestä siskon sönkötystä, erilaisuutta, poikkeavaa ulkonäköä ja omituisia tapoja. Kun sisko viettää aikaa komeronkaapissa, Anu häpeää. Hän ei voi kertoa Marusta kavereilleen, koska sisko on niin nolo, tartunta joka ei häviä, mutta josta ei myöskään puhuta.

Kirja kärsii myös siitä, että se ei ole kronologinen vaan tapahtumista kerrotaan sekalaisessa järjestyksessä. Osa tapahtumista käydään sitä paitsi läpi useamman kerran, ja toisto käy varsin tylsäksi. Olisin pitänyt enemmän siitä, että yhdestä tapahtumasta ja Maruun liittyvästä muistosta kerrottaisiin kerran kunnolla, eikä samoja asioita jauhettaisi useampaan otteeseen.

Snellmanin kielenkäyttö tässä kirjassa on melkeinpä runollista, välillä jopa hieman liian taiteellisen ja erikoisen tuntuista. Kirja ei olisi tarvinnut sitä, enkä oikein tavoittanut erikoisen kielen ja taiteellisuuden tarkoitusta.

Kiinnostavinta kirjassa oli niiden hetkien kun Maru ja hänen ajatuksensa olivat pääosassa lisäksi se, kun Anun ja Marun perhehistoriaa avattiin heidän vanhempiensa kautta. Juuret Karjalassa, ja heidän vanhempiensa elämä ennen lasten syntymää oli mielenkiintoista luettavaa. Anun ja Marun elämästä kertovan tekstin sekaan oli ujutettu pätkiä, joissa kerrottiin Amy Winehousesta ja Anders Breivikista. En oikein ymmärtänyt näiden pätkien tarkoitusta, ja ne tekivät kokonaisuudesta sekavamman.

Lienee selvää, että Pääoma oli minulle pettymys. Rehellisesti sanottuna en edes tiedä miksi luin tämän loppuun. Kesken jättäminen kävi mielessä monta kertaa, mutta toisaalta halusin tietää, miten Marun elämä päättyy. Luvut olivat lyhyitä ja lukeminen sujui kuitenkin varsin nopeasti. Snellman osaa kyllä kirjoittaa ja kertoa kiinnostavia tarinoita, mutta tämä ei nyt uponnut vaikka tosipohjainen onkin. Kirja joka oikeasti kertoo Marusta, olisi varmasti ollut minulle sopivampi.

 ★★

Ivana B. / Anja Snellman

Ivana B. / Anja Snellman

Siltala, 2012. 166 sivua. 

Kannen suunnittelu: M-L Muukka

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

 Olen pitänyt kovasti Anja Snellmanin kirjoista, etenkin Lemmikkikaupan tytöistä ja Sonja O:sta. Parvekejumalat on vielä lukematta, mutta päätin lukaista Snellmanin uusimman kirjan Ivana B. tässä välissä kun se kirjastosta sattui löytymään. Ivana B. on pieni ja ohut kirja, todella nopealukuinen ja sujuvakielinen, mutta ei aheeltaan ja sisällöltään kuitenkaan mikään positiivinen tai kevyt lukukokokemus.

Ivana B. on esikoiskirjaansa viimeistelevä julkkisyrkky nainen. Hän bloggaa ja tweettaa ja ärsyttää stalkkaamisellaan keski-ikäistä kotimaista kirjailijaa. Niinpä tämä keski-ikäinen naiskirjailija ryhtyy kirjoittamaan kirjeitä lyhytterapeutti Anna-Maija Parantaiselle. Kirjeissään hän kertoo ja valittaa Ivanan touhuista, siitä kuinka Ivana ärsyttää häntä ja jostain syystä tuntuu valinneen juuri tämän kirjailijan silmätikukseen. Ivana esiintyy juorulehdissä ja televisiossa, hän haukkuu toisia kirjailijoita avoimesti blogissaan ja tuntuu seuravan kirjan kertojana toimivaa naiskirjailijaa sairaalloisen tarkasti.

Ivana B. on keski-ikäisen naiskirjailijan monologi. Kirja koostuu oikeastaan vain terapeutti Parantaiselle kirjotetuista kirjeistä, joissa kirjailija valittaa Ivanasta, kertoo omista taidoistaan ja käyttää vaikeita kreikankielisiä sanoja. Snellmanin kielenkäytöstä olen aina pitänyt, ja pääosin tykkäsin siitä tässäkin. Vieraskielisten sanojen ja lauseiden käyttö ei minusta kuitenkaan toiminut, enkä oikein ymmärrä edes niiden tarkoitusta tässä. Jotenkin minulle jäi fiilis, että ne oli upotettu tekstiin vain sen vuoksi, että kirjan päähenkilö voisi osoittaa olevansa vähän parempi ja vähän tärkeämpi... Lisäksi kirjassa lievästi ärsytti myös se, että en osannut päässäni erottaa valittavaa, ärsyttävää päähenkilöä Snellmanista itsestään. Yritin, mutta ei vaan onnistunut. Kirjan päähenkilön kuuluisi kai tällaisessa tapauksessa olla se, joka kerää säälipisteitä ja sympatiaa, mutta minä ärsyynnyin naiskirjailijan jankutukseen ja itsesääliin.

Ivana B. on aiheeltaan sekä tärkeä, että mielenkiintoinen. Alkuasetelmat olivat siis hyvät, mutta minusta tämä kirja ei tuonut aiheeseen mitään uutta tai mitään lisää. En pitänyt kirjan henkilöistä, enkä täysin edes kirjan kielestä. Jossain vaiheessa ajattelin jopa jättäväni kirjan kesken. Tätä tapahtuu todella harvoin, varsinkin tällaisten alle 200 sivuisten kirjojen kanssa. Luin kuitenkin tämän loppuun, ja kirjan loppuratkaisu pelasti hieman, vaikka sekään ei ollut täydellinen yllätys. Jossain vaiheessa minäkin mietin, Tuulian tavoin, onko kirjan minäkertoja psyykkisesti täysin sekaisin ja koko Ivana henkilönä hänen mielikuvituksensa tuotetta.

Ivana B. ei siis ollut minun kirjani, ei alkuunkaan, vaikka toki uskon, että tämäkin kirja omat faninsa saa. Muita (positiivisempia) arvioita löytyy jo nyt ainakin Sallalta, Kirsiltä, Minnalta ja jo mainitulta Tuulialta.


★★

Sonja O. kävi täällä

Sonja O. kävi täällä / Anja Kauranen. 1981, 275 sivua

Anja Kaurasen (Snellman) esikoisromaani Sonja O. kävi täällä ilmestyi jo vuonna 1981. Minä sain sen luettua vasta nyt. olen oikeastaan vasta tämän vuoden aikana tutustunut Kaurasen/Snellmanin kirjoihin ja hän nousikin heti yhdeksi kotimaiseksi kirjailijasuosikikseni.

Sonja O. kävi täällä on Sonjan kertoma tarina omasta elämästään. Sonja viettää lapsuutensa venäläisten vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa Helsingissä. Nuoruusvuosina alkaa itsensä etsiminen, naiseksi kasvaminen. Sonja seikkailee miesmaailmassa, harrastaa seksiä rokkareiden, naisten, professoreiden, runoilijoiden ja itsensä kanssa,  päätyy avoliittoon, aborttiin ja välillä jopa mielisairaalaan. Ilahduttavinta tässä romaanissa oli seurata Sonja O:n kasvua, hiljaista itsensä löytämistä. Sonjan perhesuhteet eivät ole kaikkein parhaat, hänen äitinsä on kuvattu kaikkea muuta kuin vahvaksi naiseksi. Muuten romaani tuo esille feministisiä ajatuksia, miehet on kuvattu välillä aika rankasti seksin perässä juoksijoiksi tai muuten vaan idiooteiksi.

Anja Kaurasen teksi on avointa, paikoin aika rajuakin. Lauseet ovat välillä pitkiä, välillä lyhyitä. Luvut ovat myös vaihtelevia, lyhin taitaa olla muutaman rivin pituinen kun taas pisimmät ovat ihan "normimittaisia", parikymmentäsivuisia. Tällaiset seikat tekevät kirja kielestä ja tyylistä jollakin tapaa dynaamisen. Se yhdistettynä suoraan, rajuun ja avoimeen kielenkäyttöön sai ainakin minussa aikaan sen, että halusin lukea kirjan nopeasti, melkein yhteen putkeen. Kieli tempaisi niin mukaansa. Ainut mikä hieman häiritsi kirjan toisessa osassa oli murre jota käytettiin. Minua ärsyttää aina kun kirjassa käytetään sanoja joita en ymmärrä tai jotain outoa murretta. Onneksi murre ei jatkunut kuin muutamassa luvussa.

Anja kaurasen esikoisteos on ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja niin sanotusti "taattua Kaurasta/Snellmania". Minä en ole vielä pettynyt yhteenkään hänen kirjoittamaansa kirjaan.

***+

Lyhytsiipiset

Anja Snellmanin romaani Lyhytsiipiset ottaa vaikutteita 1960-luvun Bodomin-järven surmista. Tässä kirjassa kolme teinityttöä on saanut surmansa Fardom-järven rannalla oltuaan telttailemassa. Surmatun Anniinan 14-vuotias isosisko Marleena on ainut eloon jäänyt. Marleena ei sairaalassa muista yön tapahtumista mitään, vain muutamia juttuja sieltä sun täältä. Lyhytsiipiset seuraa aluksi aikaa ennen surmaa ja se jälkeen, lopuksi päästään myös itse surmayön tapahtumiin. Syyllistä ei suoraan kerrota, lukija saa päätellä itse onko esimerkiksi Marleenan biologianopettajalla, Dick Strengilla osuutta surmassa. Opettaja oli Marleenan ensirakkaus, hän käytti nuoren tytön ihailua hyväkseen ja he jakoivat muutakin kuin kiinnostuksensa hyönteisiin.

Lyhytsiipiset on nopea ja helppolukuinen kirja. Ihailen yhä enemmän Snellmanin kirjoitustyyliä ja kahden Snellman-kirjan jälkeen voisin melkein sanoa, että hän on yksi suomalaisista kirjailijasuosikestani. Suosittelen myös Lyhytsiipisten lukemista, minua alkoi kirjan jälkeen kiinnostaa Bodom-murhat ainakin entistä enemmän;)

***+

Lemmikkikaupan tytöt

Lemmikkikaupan tytöt on ensimmäinen, mutta ei viimeinen, lukemani Anja Snellmanin teos. Kirja kertoo kahden nuoren, Jasminin ja Lindan katoamisesta ja Lemmikkikaupasta joka liittyy tyttöjen katoamiseen. Kirjan kertojana on Jasmin, välillä lukija pääsee lukemaan myös Jasminin gynekologiäidin mietteitä sekä Lemmikkikaupan työntekijän Randin ajatuksia. Jasmin ja Linda ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi ja kirjan alussa tulee esille että Linda on kuollut mutta Jasmin on elossa. Kirja on rankka mutta opettavainen teos, Jasmin on Lindan myötä muuttunut, ennen rauhallisen Jasminin luonne muuttui uuden ystävättären myötä kovasti ja kirjassa tuleekin esille, miten helppoa Jasminin on lähteä mukaan ihailemansa Lindan puuhiin.

Minulla on ollut outoja ennakkoluuloja Anja Snellmania kohtaan enkä ole aiemmin tarttunut hänen kirjoihinsa, mutta tämän lukukokemuksen jälkeen aion aivan varmasti lukea muitakin saman kirjailijan kirjoja. Seuraavana hyllyssä odottaa jo Lyhytsiipiset.

****