Kunnia / Elif Shafak

Kunnia / Elif Shafak

Gummerus, 2013. 523 sivua.

Alkuteos: Honour, 2012.

Suomentanut: Maria Erämaja

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? kustantajalta pyydetty arvostelukpl

Elif Shafakin Kirottu Istanbul oli minulle viime vuonna todella positiivinen lukuelämys. Rakkauden aikakirja minulla on vielä lukematta, mutta tartuin tässä välissä innolla Shafakin tuoreeseen suomennokseen Kunnia.

Kirjassa seurataan Pembe ja Jamila-nimisten kaksosten elämää. He syntyvät turkkilaiseen suurperheeseen, jonka vanhemmat toivoivat poikaa mutta saivat vielä entiseen tyttökatraaseensa lisäystä. Kaksosten lapsuus ei ole kovinkaan onnellinen äidin lähdettyä toisen miehen matkaan. Tytöt keksivät kuitenkin hauskaa tekemistä yhdessä, ja muistelevat onnellisia hetkiään vuosia myöhemmin.

Elämä kuljettaa kaksoset eri suuntaan ja Pembe muuttaa perheensä kanssa Lontooseen. Jamila jää kotiseudulle, auttaa kylän naisia synnytyksissä ja tekee omia taikajuomiaan mökkinsä kellarissa. Pembe taas viettää Lontoossa päällepäin onnellista perhe-elämää, mutta pinnan alla kuohuu. Ensin lähtee aviomies Adem, sitten Pembe löytää piirteitä itsestään, jotka on aiemmin kadottanut täysin. Hänen elämänsä muuttuu hieman paremmaksi, mutta onnea ei kestä kauan. Perheen kunniaa häpäistään monta kertaa, monen eri jäsenen taholta. Kaikkein karmeimman teon jälkeen Pemben perheen asiat eivät ikinä palaa täysin onnellisiksi.

Shafak on todella taitava tarinanluoja, ja ihastelen aina kirjailijan tapaa keksiä ja kertoa tarinaa, johon heti alusta asti uppoutuu mukaan. Minä pidin myös henkilögalleriasta, joka myös tässä kirjassa oli laaja ja värikäs. Paljon erilaisia henkilöitä, hyvine ja huonoine puolineen, toi kirjaan paljon mielenkiintoa ja jännitteitä.

Shafakin kielenkäyttö ja suomennos on mutkatonta ja sujuvaa, ja Kunnian tunnelma on vahva ja mieleenpainuva. Vaikka pidin tarinasta kovasti, koin kuitenkin paikoitellen että asioita vatvottiin ja vetkuteltiin hieman turhan paljon. Kirjaa olisi ehkä voinut tiivistää jonkin verran, kuitenkaan menettämättä sen lumoa. Lukijalle suuri osa kirjan tapahtumista on jo varsin aikaisessa vaiheessa selviä tarinan aikatasohyppelyn vuoksi. Pidin siitä, ettei kaikkea kerrottu kronologisesti ja välillä oltiin 1970-luvun Turkissa, välillä taas 1990-luvun brittivankilassa. Tämän vuoksi mielenkiintoni tarinaa kohtaan oli loppua kohden kuitenkin hieman koetuksella, vaikka Shafak olikin saanut yhden yllättävän käänteen mahdutettua kirjan loppupuolelle.

Kokonaisuutena Kunnia oli minulle hyvä, mieleenpainuva lukukokemus. Pidän Shafakin tyylistä kirjoittaa ja hänen taidostaan viedä tarinaa eteenpäin. Hieman tiivistettynä Kunnia olisi ollut lähellä viiden tähden kirjaa.

★★★★-

***

Lähden huomenna puoleksitoista viikoksi Keski-Euroopaan reppureissaamaan, joten palailen reaaliajassa blogin puolelle vasta kesäkuun kolmantena päivänä. Olen ajastanut maanantaille oman listani odotetuimmista syysuutuuksista, mutta muuten blogin puolella on hiljaista. Reissuun lähtee mukaan Irvingin Garpin maailma, ja reissun jälkeen luen loppuun ainakin Olli Jalosen Poikakirjan ja Oatesin Sisareni, rakkaani. Oikein ihania toukokuun viimeisiä päiviä kaikille, palaillaan puolentoista viikon kuluttua! :)

Ps! Huomaako kuvista että minulla on uusi kamera? ;)

Kirottu Istanbul / Elif Shafak

Kirottu Istanbul / Elif Shafak

Gummerus, 2012. 498 sivua.

Alkuteos: The Bastard of Istanbul, 2007.

Suomentaja: Maria Erämaja

Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

En ole lukenut Elif Shafakin ensimmäistä suomennettua romaania Rakkauden aikakirja, joten aloitin kirjailijaan tutustumisen lukemalla aiemmin tänä vuonna suomennetun Kirottu Istanbul -kirjan. Rakkauden aikakirjan luen ihan pian, sillä pidin kovasti Kirotusta Istanbulista!

Kirotun Istanbulin pääosassa on Kazancin perhe, ja etenkin perheen mielenkiintoiset naiset. Vahvat naiset asuvat yhteisessä talossa Istanbulissa, on isoäiti, tätejä ja sitten nuori Asya - kauniin Zelihan tytär. Perheen miehiä vaivaa sukukirous, kaikki ovat kuolleet ennen 42-vuotispäiväänsä. Suvun ainoa elossa oleva mies on karannut sukukirousta Amerikkaan ja mennyt naimisiin amerikkalaisen Rosen kanssa. Kazancin perheellä, kuten kaikilla perheillä, on omat salaisuutensa joista on vaiettu monen vuoden ajan. Kun Asyan amerikkalais-armenialainen serkku Armanoush, Rosen tytär, saapuu vierailulle Istanbuliin turkkilaisten ja armenialaisten menneisyyden kamppailut ja maiden nykyiset suhteet kohtaavat ja törmäävät voimakkaasti yhteen. Kazancin perheen salaisuudet ja vaietut tosiasiat alkavat selvitä yhdelle sun toiselle, ja etenkin yksi tädeistä, selvännäkijä ja ennustaja Banu, alkaa selvitellä perheen menneisyyttä. Kuinka kaikkeen liittyy Amerikkaan perheen kirousta paennut Mustafa, entä mikä lopulta on Armanoushin suhde Kazancin perheeseen?

Kirottu Istanbul on rikas, mukaansatempaava ja taianomainen tarina. Turkin tunnelma ja mielenkiintoiset henkilöt imaisivat minut mukaansa, ja luin kirjaa mielelläni. Tunnelma on karun kaunis ja Turkin kulttuuri, Turkin ja Armenian väliset taistot mielenkiintoisia aiheita. Kirja on pullollaan kiinnostavia ja vahvoja naishahmoja. Muutama ärsyttäväkin mahtui toki mukaan, mutta suurilta osin pidin kirjan henkilöistä ja myös siitä, kuinka rikas henkilögalleria tässä kirjassa on. Henkilöitä oli paljon, ja vaikka ihan alussa sekoitinkin heitä hieman toisiinsa, opin erottamaan naiset aika nopeasti. Shafak kirjoittaa sujuvaa ja helppolukuista, "rentoa" tekstiä jossa ei ole turhaa kikkailua, mutta teksti ei missään tapauksessa myöskään ole tylsää.

Kirjan juoni selviää lukijalle minusta varsin myöhään, mutta jostain syystä en tässä kirjassa kaivannutkaan nopeampaa tempoa tai hurjempia, mutkikkaampia juonenkäänteitä. Itseasiassa juoni oli lopulta aika ennalta-arvattava, ja muutamat ratkaisut yksinkertaisia, mutta sekään ei haitannut minua, vaikka yleensä voinkin tuollaisista ärsyyntyä ja tylsistyä. Minä yksinkertaisesti pidin tästä kirjasta ja sen tunnelmasta paljon, ja lukukokemus oli mieleenpainuva ja todella miellyttävä. Lisää Shafakia siis minulle, ehdottomasti.


★★★★+


Kirjaa on luettu blogimaailmassa paljon. Ainakin seuraavista blogeista tästä löytyy enemmän ajatuksia: la petite lectrice, Erjan lukupäiväkirja, Kirjava kammari, Leena Lumi, Susan kirjasto, Nenä kirjassa , Lukutuulia, uppoa hetkeen, Järjellä ja tunteella, ja Annelin lukuvinkit. (toisin sanoen lähes koko kirjablogimaailma;)