| Elefantin matka (A Viagem do Elefanto, 2008) / José Saramago. Keltainen kirjasto, 2011. 225 sivua. |
En ole ennen lukenut José Saramagoa ja päätin aloittaa Nobel-voittajaan tutustumisen hänen viimeksi suomennetun romaaninsa, Elefantin matka, avulla. Elefantin matka on tosipohjainen romaani Salomo-norsun ja tämän hoitajan matkasta Lissabonista Wieniin 1500-luvulla.
Portugalin kuningas Juhana on tuonut Intiasta norsun ja tämän hoitajan Lissaboniin, mutta ei oikein tiedä mitä norsulla tekisi. Niinpä hän päättää vuonna 1551 antaa Salomo-norsun kihlajaislahjaksi vaimonsa serkulle, Itävallan arkkiherttua Maksimilianille. Siitä alkaa Salomo-norsun ja tämän intialaisen hoitajan Subhron pitkä matka Lissabonista Wieniin. Matkaan lähtee norsun ja hoitajan lisäksi kunnon saattue, mukanaan välttämättömiä tavaroita, esimerkiksi vettä ja heinää norsua varten.
Salomo ja Subhro taivaltavat yli vuorten, lumisten Alppien ja pitkin Tonavaa. Kuninkaallinen ja ylväs norsu saa matkan varrella osakseen paljon ansaitsemaansa huomiota, ja eri kylien asukkaat ottavat sen juhlallisesti vastaan, toki paikoitellen on myös varautuneisuutta suurta, erikoista eläintä kohtaan. Salomo osoittaa matkan aikana kuinka viisas eläin norsu on ja siitä tulee kaikkien suosikki. Salomon selässä reissaava Subhrokin saa osakseen kehuja. Matka on pitkä ja tielle sattuu paljon tapahtumia ja yllätyksiäkin, mutta opulta Maksimilian saa kihlajaislahjansa.
Täytyy kyllä myöntää, että tämän kirjan perusteella Saramago ei ole ihan minun juttuni. Ensinnäkin kirjoitustapa ärsytti minua hieman. Erisnimet pienellä alkukirjaimella, tajuttomasti pilkkuja mutta ihan liian vähän pisteitä. Tekstiä oli varsinkin alussa todella hankala lukea ja seurata. Onneksi totuin edes hieman kirjan loppua kohden... Jos tässä olisi ollut yhtään enempää kuin hieman yli sen 200 sivua, en olisi lukenut tätä loppuun. Idea oli ihan kiva, elefantin ja Subhron matka oli oikeastaan ihan mielenkiintoinen mutta joku tässä tökki. En löytänyt sitä hauskuutta ja huumoria mitä odotin, enkä jaksanut innostua tarinastakaan tarpeeksi. Omalaatuinen kirjoitustapa Saramagolla toki on, enkä aio vielä luovuttaa hänen suhteensa. Hyllyssäni odottaa jo Kertomus sokeudesta jonka aion lukea jossain vaiheessa. Tämä vaan ei uponnut minuun.
**
Elefantin matkasta on lukenut myös Elma Ilona, Riina ja Ilse.