Black Swan Green / David Mitchell

Black Swan Green / David Mitchell

Sammakko, 2008. 383 sivua

Alkuteos: Black Swan Green, 2006

Suomentanut: Tarja Lipponen

Kannen suunnittelu: Riikka Majanen

Mistä minulle? oma ostos

David Mitchell on varmasti tunnetuin huippusuositusta Pilvikartasto-kirjastaan, mutta on mieheltä ilmestynyt muitakin romaaneja. Black Swan Green on Mitchellin neljäs romaani, ja sen pääosassa on 13 vuotias Jason Taylor, joka elää nuoruuttaan pienellä Black Swan Green-nimisellä paikkakunnalla Englannin maaseudulla 1980-luvun alussa.

Jasonin nuoruutta leimaa vanhempien avioero, ja eron edetessä ja Jasonin kolmannentoista elinvuoden kuluessa poika kokee monta mullistusta. Hän rakastuu poikatyttö Dawniin, polttaa ensimmäiset tupakkansa, saa ensimmäisen suudelmansa ja kokee ensimmäiset kuolemat lähipiirissään. Mutta sisimmässään Jason on herkkä, änkytystään häpeävä nuori poika joka kirjoittaa salaa runoja ja miettii maailman menoa todella tarkasti ja rehellisesti.

Mitchellin kirja sijoittuu 1980-luvun alkuun ja hän onnistuu mahtavasti luomaan 1980-luvun hieman jo nostalgisen tunnelman kirjaansa. Sen ajan asiat tulevat esille yksityiskohtaisesti, ja ajankuvaus on harkiten tehty. Adidashousut, videonauhurit ja musiikkikasetit ovat nuorten arkipäivää, pipon pitäminen on kaikkea muuta kuin muodikasta (= homojen hommaa Jasonin sanoin) mutta toisaalta Englannissa pelkoa herättää kuitenkin käynnissä oleva Falklandin sota joka mullistaa myös Jasonin tuttavapiiriä. Ajankuvauksessa ja siten myös kirjan tunnelmassa oli minusta jotain samaa kuin palvomani Kjell Westön romaaneissa.

Jasonin tarina on mukaansatempaava ja otteessaan pitävä. Kirjan tunnelma vie myös mukanaan, ja pitää otteesaan aivan loppuun saakka. Henkilöt on kuvailtu huolella, vaikka välillä olisinkin kaivannut jonkinlaista henkilölistaa vaikka kirjan alkuun, sillä erityisesti Jasonin kavereita vilisi kirjassa todella paljon. Heidän nimensä eivät myöskään aina jääneet mieleen, sillä välillä kaverit piipahtivat vain nopeasti jossain tarinassa mukana, ja seuraavaksi kesti kauan ennen kuin heidän nimensä taas vilahti tekstissä. Mutta Jason tuli lukijalle läheiseksi, ja hän oli kyllä huolella kuvailtu nuori poika. Hänen hahmossaan tuli uskottavasti esille tavallinen ristiriita monen nuoren elämässä; toisaalta pitäisi olla kova ja "cool" kavereiden seurassa, mutta sisimmässä voi silti tuntua aivan toiselta. Todellisuudessa haluaisi halailla tykkäämänsä tytön kanssa, kirjoitella runoja kotona ja kaveerata myös niiden vähemmän suosittujen luokkakavereiden kanssa.

Black Swan Green oli kaiken kaikkiaan koukuttava ja hieno romaani. Viihdyin Jasonin tarinan parissa loistavasti, ja kirjan nostalginen tunnelma on upea. Lukiessa tuli myös mieleen, että Jasonin tarina istuisi varmasti hyvin valkokankaalle. Luulen, että tästä kirjasta tulisi juuri sellainen elokuva, josta minä pitäisin!

★ ★ ★ ★ +

Hyvästi tytöt / Riku Korhonen

Hyvästi tytöt / Riku Korhonen

Sammakko, 2009. 185 sivua. 

Kannen suunnittelu: Riikka Majanen

Mistä minulle? voitto blogiarvonnasta 

Riku Korhosen kertomuskokoelmassa Hyvästi tytöt on varmaan yksi parhaista ja hauskimmista aloituskappaleista mitä olen koskaan lukenut. Keski-ikäistynyt mies suree kaverilleen sitä, että hänen elämäänsä ei enää mahdu tyttöjä. Tytöt eivät enää katso häntä, he eivät näe häntä vaan katsovat hänen lävitseeni. Kirjan aloitus oli siis vallan mainio, ja odotukseni tarinoidenkin suhteen nousivat korkealle.

Hyvästi tytöt sisältää samaisen keski-ikäistyvän miehen muistoja elämänsä tytöistä. Mies muistelee yhtä tyttöä lyhyen tarinan verran, yhteensä tarinoita ja tyttöjä on 25. Matkalle mahtuu yläasteikäinen, täydellinen Teresa, lomamatkan piristys Carla ja kynsivä Iines. Tarinat kertovat rakkaudesta, mahdollisuuksista, menetetyistä mahdollisuuksista, harvoin onnistuneista suhteista. Kahdenkymmenenviiden tarinan ja tytön joukkoon mahtuu toinen toistaan kummallisimpia tapauksia, erikoisia, mahdottomia tyttöjä. Suhteita, jotka ovat alusta saakka olleet tuhoon tuomittuja.

Osa Hyvästi tytöt-kirjan tarinoista on hauskan ironisia, nokkelia ja osuvia. Valitettavasti koin kuitenkin suurimman osan tarinoista övereiksi, ei-hauskoiksi ja älyttömiksi. En osannut ottaa tapahtumia ja tyttöjen tai poikien käyttäytymistä tosissaan, eikä kaikki tarinat aina olleet erityisen uskottavia. Korhonen en varmasti tarkoituksella hullutellut tarinoita kirjoittaessaan, mutta minuun tämä hulluttelu ei valitettavasti oikein iskenyt. Korhosen kielenkäyttö on sopivan yksinkertaista, ja monet havainnot osuvia ja hauskoja. Tarinat eivät kuitenkaan näin lukemisen jälkeen ajateltunakaan ole erityisen mieleenpainuvia, sillä muistan vain muutaman yksityiskohdan parista tarinasta.

Ei Hyvästi tytöt mikään kohtuuttoman huono tarinakokoelma ole, mutta keski-ikäistyvän miehen absurdi huumori ei loppupeleissä taida olla ihan minun juttuni joten en ollut kirjalle oikea lukija. Kannattaa kurkata esimerkiksi Jennin ja Lurun ihastuneemmat arviot kirjasta. Korhonen kiinnostaa minua toki kirjailijana edelleen, ja seuraavaksi aion lukea joko miehen uusimman romaanin Nuku lähelläni tai jo kauan lukulistallani majailleen Lääkäriromaanin.

⋆⋆

Kutsumus

Kutsumus / Kreetta Onkeli. Sammakko, 2010. 237 sivua.

 Kutsumus on ensimmäinen Kreetta Onkelin kirjoittama teos jonka luen. Ihastuin Onkelin sujuvaan, napakkaan kieleen. Lyhyet lauseet toi kieleen sellaista dynamiikkaa ja tempoa josta todella pidin. Kirja kertoo kirjailija- ja kustannusmaailmasta. Sanelma Salminen aloittaa kirjauransa nuorena kirjakustantamon esilukijana. Kirja seuraa Sanelman elämää nuoresta, itseään etsivästä naisesta keski-ikäiseksi yksinhuoltajaäiti/kirjailijaksi. Kirjailijana Sanelma ei ansaitse erityisen hyvin, hän lainaa rahaa, ryyppää ja rellestää kirjailijaystävänsä Gunnevi Björkenheimin kanssa. Sanelma kertoo tarinaansa minä-muodossa ja kirjan tapahtumia sen enemmä paljastamatta sanon vain, että tapahtumat kertovat kirjailijoista ja kirjailijamaailmasta. Kirjan kautta en saanut erityisen hyvää kuvaa kirjailijoiden elämästä, vaikuttaa siltä, että kirjailijana itsensä elättäminen ja muutenkin kirjailijana eläminen ei ole erityisen helppoa - ainakaan Suomessa.

"Kirjailijan elämässä valveen ja unen raja on epätarkka. Todellisuuteen työntyy kuvitelmia, ja unelmat kasvavat tosiasioista. Kirjailija ei nuku syvästi. Hän ei myöskään ole täysin hereillä. Hän on aistit auki. Elämä lähettää häneen nurjaa ohjelmaansa. Pyysi kirjailija sitä tai ei. Kirjailija ei ole koskaan kiinni." (s. 225)

Romaanin nimi Kutsumus viittaa siihen, että kirjassa mainitaan useasti kirjailijan ammatin olevan kutsumusammatti. Tarinallisesti Kutsumus ei ehkä ole mikään huippuromaani, mutta Onkelin kieleen ihastuin todella kovasti! Juuri se jo alussa mainitsemani lyhyiden lauseiden dynamiikka, kielen dynamiikka teki lukemisesta miellyttävää ja nopeaa. Kutsumus oli kiva välipalakirja ja kirjamaailmasta kiinnostuneille ehdottomasti suositeltava!

***