Rent spel / Tove Jansson

Rent spel / Tove Jansson

Schildts, 1989. 115 sivua.

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastolaina

Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi olen yrittänyt lukea enemmän tämän rakastetun kirjailijan teoksia tänä vuonna. Kirjastosta tarttui viimeksi mukaan kaksi hänen kirjaansa, ensimmäiseksi niistä luin kirjan Rent spel alkuperäiskielellä ruotsiksi. Rent spel on pienoisromaani, joka kertoo kahdesta naisesta jotka jakavat elämänsä. Keskenään Jonna ja Mari ovat kovin erilaisia, mutta he jakavat työnsä, ilonaiheensa ja pelkonsa.

Naiset ovat jo kauan jakaneet kaiken, ja vaikka arjessa on erimielisyyksiä he kuitenkin onnistuvat kärsivällisyydellä ja rakkaudella selviämään kaikesta. Kun toinen tuskailee taiteensa kanssa, toinen yrittää piristää ja kehua. Yhdessä selvitään, vaikka läpi harmaan kiven.

Rent spel onkin kaunis ja koskettavakin tarina rakkaudesta ja läheisyydestä, tiiviistä siteestä kahden ihmisen välillä. Janssonilla on kyky kertoa arjen pienistä asioista kauniilla tavalla, ja hän huomio sellaiset pienetkin yksityiskohdat joita ei aina tule ajatelleeksi.

Kirja on tunnelmaltaan hidas, mutta äärettömän kaunis. Marin ja Jonnan elämästä kerrotaan pieniä tarinoita, yhdessäelosta ja myös eron hetkistä.Siitä, miltä tuntuu kun toinen haluaa omaa tilaa, kun heidän työhuoneitaan erottaa käytävä, mutta kuitenkin lähes jokainen päivä on halu nähdä toinen kasvotusten. Vaihtaa kuulumisia, istua katsellen toista tämän kertoessa taiteestaan, vaikeuksista ja ilonaiheistakin.

Vaikka naisten välinen side onkin vahva ja rakkaus läsnä jatkuvasti, samalla voi aistia heidän halunsa pitää oman identiteettinsä, halunsa olla kaksi erillistä persoonaa eikä hukkua toiseen ihmiseen. Talossa meren rannalla he tekevät töitä, puhuvat ja elävät. Eniten yhdessä, mutta toisaalta myös erillisinä yksilöinä. Kirja on hieno, niin tunnelmaltaan kuin tarinaltaankin ja herättää eittämättä ajatuksia siitä, onko Jansson kirjoittanut itsestään ja Tuulikki Pietilästä. On tai ei, upea, mieleepainuva ja kaikin tavoin erittäin nautittava kirja.

★★★★★

Trollvinter / Tove Jansson

Trollvinter / Tove Jansson

Schildts, 2010, 133 sivua.

Alkuteos: 1957

Kannen suunnittelu: Jukka Aalto

Mistä minulle? kirjamessuostos

Tove Janssonin Trollvinter (suom. Taikatalvi) on yksi suosikkejani kaikista Muumikirjoista. Hankin kirjan itselleni Helsingin syksyisiltä kirjamessuilta, ja säästelin kirjan lukemista joululomalleni. Nautiskelinkin Muumilaakson talvitunnelmasta juuri joulun alla, joulutohinoiden keskellä rauhoittuen.

Muumipeikko herää yllättäen talviuniltaan, eikä pysty nukahtamaan uudelleen. Niinpä Muumipeikosta tulee ensimmäinen muumipeikko, joka kokee talven. Minkälainen talvesta tulee, kun kaikki muut perheenjäsenet nukkuvat, talo on autio ja kylmä ja ruokakin kellarin piiloissa? Muumipeikko löytää kuitenkin itselleen pian seuraa, kun hän huomaa että rantamökissä asustaa Tuutikki. Pian Muumilaakso täyttyy myös muista ystävistä, ja talvesta tulee erikoisuudessaan ikimuistoinen. Pian Muumipeikko huomaakin, että jopa kotitalon muu väki alkaa heräilemään. Kuinka hänellä riittääkin kertomista salaperäisen talven tapahtumista!

Trollvinter on tunnelmaltaan ihana kirja. Jansson kirjoittaa, kuten aina, sujuvasti ja helppolukuisesti. Kirjan muutamat mustavalkoiset piirrokset piristävät lukemista. Muumien elämänfilosofia on aina ihailtavan positiivinen, niin myös tässä kirjassa vaikka kylmä talvi hieman Muumipeikon yllättääkin. Trollvinter-kirjassa lukija saa lisäksi tutustua moneen Muumilaakson ulkopuoliseen asukkiin, kun talvinen laakso saa ulkopuolisia vieraita. Mielenkiintoisia hahmoja löytyy, esimerkiksi takassa asustava esi-isä ja laskettelusta pitävä Hemuli.

Trollvinter on ihana talvinen kertomus Muumilaakson elämästä. Minä nautin tämän lapsuudensuosikin lukemisesta uudelleen kovasti, ja kirja on täydellisesti sopiva näin joululukemiseksi.

★★★★

Blad ur höstens arkiv / Bo Carpelan

Blad ur höstens arkiv / Bo Carpelan

Schildts, 2011. 204 sivua.

Kannen suunnittelu: Anders Carpelan

Mistä minulle? Kirjastosta lainaamalla

 Voi että! Jos minulla olisi tapana alleviivata kauniita lauseita ja tekstinpätkiä lukemistani kirjoista, Bo Carpelanin Blad ur höstens arkiv ( suom. Lehtiä syksyn arkistosta) olisi kauttaaltaan alleviivattu. Jokaisella sivulla, lähes jokaisella rivillä oli niin kauniita kuvia ja ajatuksia, että huokailin ihastuneena jatkuvasti.

Blad ur höstens arkiv sisältää kauniita, lyhyehköjä tekstinpätkiä eläkkeelle jääneen tilastotieteilijä Tomas Skarfeltin kynästä. Hän saapuu kesämökille Uddaan, jossa hän kirjoittelee muistokirjaansa, hän kirjoittaa itsensä muistiin. Kirjoittamisen ohella Skarfelt käy tervehtimässä 94 vuotiasta äitiään hoitokodissa ja miettii maailman menoa naapurissa asuvan viisivuotiaan Slanten-pojan kanssa. Skarfelt muistelee menneisyyttään, miettii elämää ja kuolemaa syksyn maisemissa ja tunnelmissa, ja seuraa elämän kehittymistä syksyn vaihtuessa alkutalveen.

Carpelanin kieli on aivan uskomatonta. Tämä kirja ei ole juoneltaan erikoinen, mutta kielellisesti tämä antaa lukijalle aivan tavattomasti. Tämä kirja ottaa ensinnäkin esille kaiken sen, jota syksyssä rakastan. Kirjan lukemisen jälkeen rakastan tuota vuodenaikaa, jos mahdollista, vielä entistä enemmän. Carpelan luo kielenkäytöllään tavattoman kauniin tunnelman koko kirjaan. Kirja on samalla kaunis, mutta myös haikea. Lukiessani minulle tuli yhtäaikaa rauhallinen, mutta myös surullinen olo, ja aloin kaipaamaan syksyä ihan mielettömästi.

Carpelan yhdistelee kirjassa paljon vaikeitakin aiheita. Elämää ja kuolemaa, kasvamista ja vanhenemista. Kielellään hän luo mitä upeimpia kielikuvia, tomaattien leikkaamisen yhdistäminen vanhenemisen merkkeihin ei ehkä ole odotettua, mutta toimivaa. Koko kirja on kaunis. Minä halusin lukea tämän alkuperäiskielellä ruotsiksi, koska silloin en menetä mitään, mitä Carpelan on oikeasti kirjoittanut. Olen iloinen että luin tämän ruotsiksi, vaikka kirja kokonaisuutena on suomenkielisenä minusta kauniimpi. Suomenkielisen version kansi kun on aivan upea! Tämä on myös kirja, jonka haluan ehdottomasti omaan hyllyyni, jotta voin palata tähän milloin vain.

Minun sanani eivät riitä kuvailemaan tämän kirjan kauneutta, joten suosittelen lukemaan tämän itse. Kirjasta on kirjoitettu myös monessa muussa blogissa, esimerkiksi Katjalla, Marialla, Ilsellä, Joanalla ja Anna Elinalla. 


★★★★★


Lukuhaaste: Underbara finlandssvenskor vid papper

Lapsuus

Barndom (lapsuus) / Bo Carpelan. Schildts 2008, 197 sivua

 Luin Bo Carpelanin romaanin Lapsuus ruotsiksi ( Barndom) mutta halusin silti arvioida tämän suomeksi. Katsotaan miten sujuu;)

Lapsuus kertoo Davin kasvusta 1930-luvun Helsingissä. Kirja on kirjoitettu juuri Davin näkökulmasta joka kokee jo nuorena paljon elämästä. Monet Davin lähipiirissä kuolevat ja Davi saa etsiä voimaa ja kasvua muun muassa kirjoista. Davin lapsuus päättyy eräänä päivänä vuonna 1939 kun sota syttyy.

Lapsuus ei koreile tapahtumilla. Carpelan kirjoittaa runollista, aistikasta ja rikasta kieltä mutta selkeät tapahtumat ovat kirjassa aika vähissä. Tämän vuoksi minun on hankala selittää kirjan tapahtumia sen tarkemmin... Lapsuus kuvailee ennen kaikkea kasvavan Davin fiiliksiä ja elämyksiä, kieli on kaunista ja kuvailevaa ja juuri se kieli ja se tunnelma jonka kauniit, rikkaat kuvailut tuottavat on ehdottomasti kirjan vahvuuksia. Joskus on kiva lukea vähän erilaisia romaaneja, sellaisia joihin en ole niin tottunut. Kielellisesti rikkaita mutta tapahtumien osalta köyhiä.

***