Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen

Otava, 2014. 174 sivua.

Kannen suunnittelu: Sanna Mander

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Riikka Pulkkinen kuuluu ehdottomasti kotimaisiin suosikkikirjailijoihini. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on aiemmin ilmestynyt Kauneus ja terveys -lehden jatkokertomuksena, mutta pääsi nyt alkuvuodesta yksiin kansiin. Tartuin innolla tähän kirjaan, vähän erilaista Pulkkista tällä kertaa!

Päähenkilö Iiris Lempivaara on koulupsykologina toimiva nainen. Hänen elämänsä heittää kuperkeikkaa kun seitsemän vuoden ajan Iiriksen poikaystävänä viihtynyt Aleksi yllättäen jättää ja kertoo, ettei ole koskaan oikeastaan rakastanutkaan. Edessä on uusi alku, oikeastaan uusi elämä. Naapurissa asuva kahdeksankymppinen Marja-Liisa antaa rakkausneuvoja, jotka pohjautuvat saippuasarjoihin, ja työpaikan oppilaiden ongelmia jaksaa taas kuunnella työpöydän laatikosta löytyvän hätäsuklaan ja -oluen voimalla. Iiris aloittaa selviytymisprosessin näillä keinoilla, ja ymmärtää matkan varrella monia asioita itsestään, ystävistään ja miehistäkin.

Pulkkinen kirjoittaa hersyvän hauskasti, mutta viihdyttävässä kirjassa on toki syvällisempiäkin oivalluksia elämästä. Pidin tästä sekoituksesta. Päähenkilö Iiris oli minulle kiinnostava, osasin jollakin tavalla samaistua häneen uravalintaa myöden, vaikka hätäoluen juominen työpaikalla menikin ehkä jo hieman överiksi.

Pulkkisen kieli on helppoa ja sujuvaa, tarina eteni vauhdilla pieniä yksityiskohtia unohtamatta. Pidin myös kirjan viihteellisyydestä, sillä lähdinkin lukemaan tätä viihdyttävänä, leppoisana välipalakirjana. Ja sellainen se todellakin oli! Nopealukuinen, mukaansatempaava ja otteessaan pitävä kotimainen chick lit -kirjanen. Hienoa, että tällaisesta voi nauttia kotimaisissa kirjoissa, olen tottunut lukemaan hieman överiä amerikkalaista himoshoppaaja-chick-litiä.

Vaikka tämä oli viihteellinen ja kevyt kirja, herätti se kuitenkin kysymyksiä ja ajattelemisen aihetta minussa lukijana. Iiriksen miesongelmat olivat aika lailla keskiössä, mutta hänen ajatuksensa erilaisista ihmisistä ja erilaisista parisuhteista oli niin kiinnostavia, että ne herättivät jopa ajattelemaan omia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Myös Iiriksen käyttäytyminen suhteessa omiin ystäviinsä vaikeana aikana oli ajatuksia herättävää. Kun itsellä on vaikeaa, kuinka helppoa lopulta on ohittaa läheisten surut ja vaikeudet, jos on keskittynyt suurimmilta osin omiin ongelmiinsa?

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän oli minulle sopiva kirja sopivana ajankohtana. Vaikka tämä olikin viihteellinen ja kevyt kirja, viihdyin tämän parissa mainiosti ja olisin voinut lukea Iiriksen elämästä lisääkin. Sopiva välipala kiireiseen alkuvuoteeni!

★★★★

Vieras / Riikka Pulkkinen

Vieras / Riikka Pulkkinen

Otava, 2012. 299 sivua.

Kannen suunnittelu: ? (miksi tätä ei lue missään?)

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Riikka Pulkkisen uutuusromaani Vieras oli minulle ehdottomasti yksi sykysn odotetuimmista kirjoista. Olen tykännyt todella paljon Pulkkisen aiemmista romaaneista Raja ja Totta, joten odotukseni tämänkin suhteen olivat korkealla.

Pulkkinen pureutuu uudessa romaanissaan tärkeisiin aiheisiin. Kirjan nimen mukaista vierautta kokee kirjassa monikin henkilö. Päähenkilö, pappina työskennellyt Maria, tuntee vierautuneensa elämästään ja matkustaa Yhdysvaltoihin. Hän muistelee siellä syntynyttä äitiään ja yrittää löytää tämän sukulaisia jotta saisi selville asioita omasta taustastaan ja nyt jo edesmenneestä äidistään. Maria tapaa uudessa maassa myös Mélanien, joka opettaa Marialle paljon tanssista, elämästä. Toisenlaista vierautta kokee myös kahdeksanvuotias Yasmina, joka on muuttanut ulkomailta Suomeen vanhempiensa kanssa. Pieni tyttö opettelee uutta kieltä ja kulttuuria, mutta koulukaverit eivät ole suvaitsevaisia. Yasmina saa tukea ja turvaa Marialta, mutta lopulta tämäkään ei riitä suojelemaan nuorta tyttöä.

Kirjassa liikutaan kolmessa eri ajassa. Pääosassa seurataan Marian elämää nykypäivässä, kuinka hän päättää jättää kaiken ja lähteä kauas kotoa. Toisaalta kirjassa seurataan myös Marian ja Yasminan yhteisiä tapaamisia ennen Marian reissua, sekä Marian vaikeaa nuoruutta jolloin hän kamppaili itsensä kanssa, uskonnon ja syömishäiriön astuessa kuvioon mukaan. Pulkkinen kirjoittaa tärkeistä aiheista. On syömishäiriötä, on rasisimia, ulkopuolisuuden tunnetta, vierautta. Kieli on myös taattua, kaunista Pulkkista, paikon jopa runollista. Etenkin tanssikohtausten runollinen kieli hurmasi minut, ja toi kivaa vaihtelua tekstin rytmiin.

Mutta. Joku tästä kirjasta jäi puuttumaan, jotta se olisi uponnut sydämeeni, jotta sen henkilöt olisivat tulleet iholleni, jotta kirjan tapahtumat olisivat pyörineet mielessäni päivisin kun en ehtinyt lukemaan. Joku juttu, jota en edes pysty osoittamaan, jäi puuttumaan, jotta olisin ihastunut Vieraaseen yhtä paljon kuin Pulkkisen aiempiin romaaneihin. Sekä Raja että Totta ovat minulle olleet koskettavia ja mieleenpainuvia kirjoja. Muistan niistä vieläkin tarkkoja yksityiskohtia, kun taas Vieras jäi paljon etäisemmäksi ja jätti minut paljon kylmemmäksi.

En osannut samaistua kirjan henkilöihin, ja vaikka kirjassa rankkoja aiheita käsitelläänkin ihmiskohtalot eivät jostain syystä tulleet iholle tai koskettaneet minua sen kummemmin. En osaa saoa mikä tässä mätti, mutta olen kuitenkin pettynyt. Pulkkinen osaa kirjoittaa ja pidän hänen tyylistään tehdä kirjoja, mutta tämä ei nyt valitettavasti täysin uponnut minuun.


★★★

Ps! Olen todella iloinen, että olen tänä vuonna kuullut kaikista Finlandiaehdokkaista ja lukenutkin jopa kaksi ja puoli! Liputan Nälkävuoden ja yöpöydällä keskeneräisenä odottavan Jään puolesta! :)

Totta

Totta / Riikka Pulkkinen. Otava, 2010. 333 sivua.

Halusin paneutua Riikka Pulkkisen kakkosromaaniin Totta ajan kanssa, kunnolla ja rauhassa. Nyt löysin kaksi päivää, jolloin minulla ei ollut mitään suunnitelmia, sain vihdoin luettua, nautittua tämän kirjan. Totta kertoo psykologi Elsasta jonka sairaus on terminaalivaiheessa ja kuolema ovella. Kirja kertoo ylipäänsä surusta, saman suvun naisista jotka kaikki kokevat surua - Eleonoora, Elsan ainut tytär, lääkäri, suree äitinsä sairautta ja lähestyvää kuolemaa, Eleonooran tyttärellä Annalla on myös omat surunsa ja murheensa ihmissuhteissaan. Tärkeässä osassa on myös Elsan mies, Eleonooran isä, taiteilija Martti Ahlqvist joka käsittelee vaimonsa lähestyvää kuolemaa omalla tavallaan. Sivuosissa vilahtaa myös Annan sisko Maria, Eleonooran mies Eero, Annan poikaystävä Matias sekä Annan entinen miesystävä ja tämän pieni tytär.

Kirjassa seurataan perheen elämää Elsan kuoleman lähestyessä, Elsan viimeisiä toiveita, lapsenlapsien kanssa vietettyjä viimeisiä piknikkejä ja suvun yhteisiä mökkireissuja. Ennen kuolemaansa Elsa kuitenkin haluaa kertoa tyttärentyttärelleen Annalle totuuden tapahtumista Annan äidin, Eleonooran, ollessa vasta pieni lapsi. Elsan ja Martin historiasta löytyy tapahtumia, joista on vaiettu liian kauan. Kuvaan astuu siis Eeva, Martin ja Elsan kotiapulaisena, Eleonooran lastenhoitajana toiminut nuori opiskelijatyttö. Kirjan luvut kertovat vuorotellen nykyajasta, Elsan viimeisistä viikoista ja 1960-luvusta, Eleonooran lapsuudesta, jonka kertojana toimii usein Eeva. Eevan tuominen tarinaan muuttaa sen ehdottomasti psykologisesti mielenkiintoiseksi, se vaikuttaa myös päähenkilöiden välisiin suhteisiin. Anna saa uuden käsityksen isoisästä jonka kanssa istutaan ratikassa ja keksitään elämiä tuntemattomille ihmisille, Eleonooran suhde tyttäreensä Annaan muuttuu, kuten myös tarinan toinen äiti-tytär -suhde - Eleonooran ja Elsan välinen.

Totta paneutuu Elsan läheisten surutyöhön mutta sen rinnalla myös vaiettuun salaisuuteen jonka kuoleva Elsa haluaa selvittää ennen kuin on liian myöhäistä. Kaikki alkaa Eevan mekosta jonka Anna löytää leikkiessään pukuleikkiä isoäitinsä kanssa, viimeisen kerran. Mekosta alkaa Elsan kertoma tarina Eevasta, Martista, itsestään ja Eleonoorasta, perheen historiasta, vaietuista tapahtumista joista Eleonoora muistaa jotakin, mutta ei läheskään kaikkea.

Täytyy sanoa heti, että Totta on todella loistava kirja. Tykkäsin tästä jopa enemmän kuin Pulkkisen esikoisesta, Rajasta. Totta on mielenkiintoinen, psykologisestikin todella hyvin, totuudenmukaisesti kirjoitettu. Kieli on sujuvaa, kaunista, kaikki lauseet mietittyjä. Koko kirja vaikuttaa hiotulta ja valmiilta. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, heihin on helppo samaistua ja tuntea heidän surunsa kuoleman lähestyessä. Kaikin puolin valmis paketti, ehdotomasti lukemisen arvoinen kirja. Pulkkinen pysyy kotimaisten suosikkikirjailijoideni kärjessä toisenkin romaaninsa jälkeen. Ihana lukukokemus, kaikin puolin:)

*****

Riikka Pulkkisen haastattelu syyskuun Trendissä

Uusimmassa Trendissä oli mielenkiintoinen haastattelu Riikka Pulkkisen kanssa. Jos jotakuta kiinnostaa Pulkkisen ajatukset mm. hänen toisesta romaanistaan, kannattaa etsiä käsiinsä syyskuun Trendi. Haastattelussa on muuten tajuttoman kauniita kuvia Pulkkisesta ihanassa ympäristössä!

kuvat suoraan syyskuun Trendistä

Raja

Raja / Riikka Pulkkinen. 2007. 399 sivua

Riikka Pulkkisen esikoisromaani Raja ilmestyi vuonna 2006. Kirjan kertojina toimii 16-vuotias Mari joka rakastuu äidinkielenopettajaansa, naimisissa olevaan kahden lapsen isään Julian Kanervaan. Marin ja Julianin lisäksi kirjan kertojina toimii 53-vuotias Anja Aropalo joka on Marin äidin sisko. Anjan mies sairastaa Alzheimerin tautia ja Anja on aikoinaan tehnyt miehelleen lupauksen, että kun mies ei enää muista mitään, on unohtanut kaikki, auttaa hän miestä kuolemaan. Marin, Anjan ja Julianin lisäksi kirjan nuorimpana kertojana toimii Julianin päiväkoti-ikäinen Anni-tytär. Kaikkien neljän kertojan elämät ovat yhteydessä toisiinsa.

Mari ja Julian ryhtyvät kiellettyyn, intohimoiseen suhteeseen. Lukion ekaa luokkaa käyvä Mari ja opettajan toimiva 29-vuotias Julian rakastuvat ja tapailevat niin koulussa kuin se ulkopuolellakin. Marin on ollut vaikea hyväksyä itseään, hän viiltelee, miettii jopa itsemurhaa ja hänella on oikeastaan vain yksi hyvä ystävä, Tinka. Suhde Julianiin saa Marin tuntemaan itsensä halutuksi, tärkeäksi ja kauniiksi mutta suhteen paljastuttua ulkomaailmalle ei asiat enää ole yhtä hyvin.

Julian kamppailee tunteittensa kanssa. Toisaalta avioliitto vaimonsa Jannikan kanssa ei suju niin hyvin kuin hän tahtoisi, toisaalta tass perhe-elämä Jannikan sekä kahden nuoren tyttären, Annin ja Adan kanssa on hänen arkeansa-  tuttua ja turvallista. Puuttuvaa rakkautta vaimoonsa Julian lähteekin hakemaan suhteestaan Mariin. Julian aloittaa myös väitöskirjansa ja tutustuu sitä kautta Marin äidin siskoon, Helsingin yliopiston kirjallisuuden professorina toimivaan Anja Aropaloon. Anja hautoo myös itsemurhaa, yrittää jopa sitä unilääkkeillä mutta epäonnistuu yrityksessään. Anjan miehellä Antilla on Alzheimerin tauti ja hän asuu hoitokodissa. Anja käy tervehtimässä miestään usein ja muistaa jatkuvasti miehelleen antamansa lupauksen -kun mies ei enää muista hän on luvannut auttaa miestä kuolemaan. Antin muisti on olematon ja Anja miettii kuinka lunastaa lupauksensa. Hoitokodissa hän tapaa miehen jonka kanssa aloittaa tiiviin suhteen ja lopulta hän tietää mitä tehdä miehensä suhteen.

Kirjan nuorimpana kertojana toimii Julianin tytär Anni joka on päiväkodissa. Anni joutuu vanhempiensa ihmissuhdeongelmien ja riitojen silminnäkijäksi ja näkee ja ymmärtääkin monia asioita joita tapahtuu Julianin ja Marin välillä.

Riikka Pulkkisen kieli on sujuvaa, henkilöhahmot mielenkiintoisia ja tapa, jolla henkilöiden elämät ovat kietoutuneet yhteen on myös mielenkiintoinen. Kirja on kirjoitettu niin, että jokainen luku on yhden päähenkilön näkökulmasta kirjoitettu. Se tuo selkeyttä ja kirjan tapahtumia on helppo seurata. Minä olin taas kerran koukussa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Neljänsadan sivun aikana ei kertaakaan tullut mieleen että "loppuisi jo" tai että en olisi jaksanut lukea. Suorastaan ahmin sivut ja ihmeen nopealukuinen kirja onkin kyseessä vaikka sivumäärä ehkä väittää toista. Kirjan kantavina teemoina on rakkaus ja lupaukset, kirjan nimen mukaan myös niitä rajoja mietitään - missä menee rakkauden raja, missä lupausten lunastamisen raja? Päähenkilöiden elämät kietoutuvat toisiinsa, voi myös ajatella että syynä on traagisuus, särkyneitä sydämiä, sairautta, jopa kuolemaa.

Riikka Pulkkisen esikoisromaani on niin vahva ja hyvä kirja, että minä odotan jo todella innoissani kirjailijan seuraavaa romaania. Pulkkisen kakkosromaani, Totta, ilmestyy jo tämän syksyn aikana. usklataisin väittää, että yksi uusi suomalainen kirjalilija ainakin minun suosikkien joukkoon! Rajan henkilöt jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

*****