Kun kyyhkyset katosivat / Sofi Oksanen
Like, 2012. 362 sivua.
Kannen suunnittelu: Mika Perkiökangas
Mistä minulle? kirjastosta varaamalla
Sofi Oksasen uutuuskirja Kun kyyhkyset katosivat on syksyn aikana ollut kovinkin esillä mediassa. Minä tykkäsin Puhdistuksesta, vaikka en aivan täysin hullaantunut ollut siihenkään. Kyyhkysten medianäkyvyys alkoi jopa hieman ärsyttää minua, miksi ei mistää muista kuin Oksasen kirjoista kohista näin? Halusin kuitenkin uteliaisuudesta lukea tämänkin kirjan ja laitoin itseni kirjaston varausjonoon. Luulin, että saisin kirjan varauksesta vasta ensi vuoden puolella, mutta en jonottanut kuin pari viikkoa kunnes jo sain ilmoituksen kirjasta.
Kun kyyhkyset katosivat ei ole nopea- tai kovinkaan helppolukuinen kirja. Lukeminen vaati keskittymistä ja paljon aikaa. Illalla väsyneenä lukeminen ei sujunut, sillä huomasin pari kertaa unohtaneeni tapahtumat ja jouduin selaamaan sivuja taaksepäin. Viron historia ei ole minulle tuttu, olen nolostuttavan surkea historiantietäjä noin muutenkin. Siksikin luulen, että Oksasen kirja oli minulle aika vaativa tapaus.
Kun kyyhkyset katosivat on kuvaus avioliitosta, surkeasta, onnettomasta avioliitosta joka perustuu huijaukselle ja valehtelulle. Kirja on myös kuvaus Viron historiasta, 1940-luvusta jolloin Neuvostoliitto oli miehittänyt maan ja toisaalta myös 1960-luvun Virosta jolloin elettiin jälleen Neuvostoliiton alla. Päähenkilö on ärsyttävä, inhottava Edgar jonka salailu ja valehtelu selviää lukijalle pikku hiljaa. Oksanen on varmasti tehnyt valtavasti taustatyötä kirjaansa varten, niin tarkkoja ja hiottuja yksityiskohtia Viron historiasta kirjassa on. Kirjan kieli on myös hienoa, taidokasta ja hiotun tuntuista, jokainen lause on tärkeä. Ehkä juuri tämän vuoksi koin kirjan lukemisen niin vaikeaksi ja vaativaksi. En pysynyt tarinassa mukana, luin saman kohdan monta kertaa enkä saanut kokonaisuutta oikein pysymään kasassa. Kirjan viimeiset sata sivua olivatkin ihan vain suorittamista ja kun käänsin viimeisen sivun olin onnessani siitä, että kirja loppui.
Kirjan henkilöt ovat kiinnostavia, varsinkin päähenkilö Edgar. Minä en pitänyt Edgarista, mutta mies oli kuvailtu kiinnostavasti ja hänen takinkääntämisensä ja valehtelunsa olivat kiinnostavia seikkoja tarinan kannalta. Kirjan naishahmot olivat myös huolellisen tarkasti kuvailtuja, ja Viron historiallisten tapahtumien vaikutus henkilöihin oli kiinnostavaa seurattavaa. Tapahtumat vaikuttivat henkilöihin eri tavalla, Edgarin vaimo reagoi omalla tavallaan ja Edgar omallaan. Myös kirjan muiden henkilöiden kohtalot olivat koskettavia ja herättivät paljon tunteita.
Kaikesta hyvästä huolimatta päällimmäinen tunne Oksasen kirjan jälkeen on sekavuus ja pettymys. Petyin siihen, etten pysynyt tapahtumissa mukana, että koin historiallisten tapahtumien kuvailun välillä puuduttavan tylsänä ja että lopulta toivoin, että kirja vain loppuisi. Sekavuuden aiheutti se, etten ymmärtänyt miten henkilöt liittyivät toisiinsa, kuka lopulta oli kuka ja missä järjestyksessä kaikki tapahtui. Vaikka ei pitäisi vertailla, ja vaikka Puhdistus ei ollut minulle mikään täydellinen kirja se oli kuitenkin tapahtumiltaan koskettavampi ja mieleenpainuvampi kuin tämä. Kun kyyhkyset katosivat jää mieleeni lähinnä sekavana ja vaativana lukukokemuksena.
★★★-