Tiikerin vaimo / Téa Obreht
WSOY, 2012. 359 sivua.
Alkuteos: The Tiger´s Wife, 2011.
Suomentanut: Irmeli Ruuska
Kannen kuva: Mary Evans Picture Library
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Téa Obrehtin esikoisromaani Tiikerin vaimo oli minulle yksi kevään odotetuimpia uutuuksia. En pettynyt, vaikka tämä ei helppo kirja ollutkaan.
Kirjan alussa tapaamme lääkärinä työskentelevän Natalian joka on matkalla maaseudulle viemään rokotteita orpolapsille. Natalia saa samalla tietää, että hänen rakas isoisänsä on kuollut. Matkasta tulee samalla isoisän muistelureissu. Natalia käy syrjäisessä, ränsistyneessä sairaalassa hakemassa isoisälleen kuuluneita tavaroita ja muistelee tämän kertomia tarinoita tiikerin vaimosta ja kuolemattomasta miehestä, apteekkarista ja karhupojasta lapsuutensa maisemista. Samalla seurataan kuitenkin myös Nataliaa nykyhetkessä, kuinka hän ystävänsä kanssa yrittää pelastaa ja rakentaa sodan runtelemaa seutua uudelleen.
Tiikerin vaimossa liikutaan vuorotellen kahdessa eri ajassa. Natalian elämä nykyhetki on ehkä hieman pienemmässä roolissa kuin isoisän kertomat maagiset tarinat lapsuutensa kotikylästä. Minä olisin mielelläni lukenut enemmän Nataliasta, nyt hän jäi hieman isoisänsä varjoon ja etäiseksi henkilöksi. Natalian ja isoisän välinen suhde oli todella mielenkiintoinen ja läheinen, joten sitä oli ilo seurata. Pidin myös Obrehtin tavasta kuljettaa tarinaa eteenpäin ja sitoa isoisän maagiset kertomukset Natalian omaan tarinaan.
Tiikerin vaimo ei päästä lukijaa helpolla. Kirjan alussa minulla oli hieman vaikeuksia saada tästä otetta, mutta onneksi jatkoin lukemista. Aika nopeasti pääsin tästä kärryille ja nautiskelin hitaasta lukemisesta. Tätä ei voi lukea nopeasti, koska silloin menettää paljon. Minusta tuntuu, että minulta nytkin meni monta kuvaa ja asiaa ohi, joten tämä on varmasti kirja, johon voisin palata joskus uudelleen.
Tiikerin vaimo on ihastuttava sekoitus sodan riepottelemia maisemia, maagisuutta ja mystisiä kertomuksia. Henkilöhahmot eivät ehkä tule lukijaa kovinkaan lähelle, mutta kirjan pääpaino onkin jossain muualla. Balkanin historiaa, elämää ja kuolemaa. Minä luin kirjaa todella mielelläni, vaikka tämän jälkeen kaipaankin jotakin kevyempää luettavaa. Nuorelta kirjailijalta myös todella kypsä ja ehjä kokonaisuus ja kirja on ehdottomasti Orange-palkintonsa ansainnut!
★★★★
Lisää kirjasta ainakin seuraavissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Oota, mä luen tän eka loppuun, Nenä kirjassa .