Maa on syntinen laulu / Timo K. Mukka

Maa on syntinen laulu / Timo K. Mukka

Gummerus, 2004. 200 sivua.

Alkuteos: 1964.

Kannen suunnittelu: Pekka Loiri

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Timo K. Mukan klassikkoromaani Maa on syntinen laulu oli alunperin mukana Kuusi kovaa kotimaista -haastekuusikossani. Myöhästyin haasteaikataulusta hieman, kun sain romaanin luettua vasta juuri ennen joulua. Kerrankin luin kotimaisen klassikon, jonka suhteen minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En tiennyt edes mistä kirja kertoo, ja huomasinkin aika nopeasti että Maa on syntinen laulu on varsin mukaansatempaava kirja.

Tapahtumien keskiössä on nuori Martta, pienen lappilaiskylän asukas. Kirjassa kuvaillaan kylän elämää, kuinka kaikki asukkaat kokoontuvat yhteen saarnaajan saapuessa kylään, kuinka naapuria autetaan heinätöissä ja kuinka kylän naiset auttavat toisiaan synnytyksissä ja muissa hätätapauksissa. Uskonto on suuressa roolissa, kuten myös seksuaalisuus. Martta asuu vanhempiensa sekä isoisänsä Äijän kanssa pienessä talossa. Martan veljet ovat kaatuneet sodassa, ja Martta on perheen ainoa elossa oleva lapsi kunnes perheeseen muuttaa äitinsä menettänyt Hannes. Nuoren Hanneksen ja Martan välille kehittyy mielenkiintoinen suhde, mutta nätin Martan ympärillä pörrää muitakin miehiä, ja saarnaajaa kuunnellessa pyllynpuristelijoita riittää. Seurat päättyvät kirjassa usein seksuaalissävytteisesti, jopa saarnaaja löytää itselleen petikaverin kylästä. Tarinan keskiössä on kuitenkin Martan aikuistuminen, hänen seksuaalisuutensa herääminen ja kasvaminen lapsesta aikuiseksi yllättävien tapahtumien kautta.

Maa on syntinen laulu käsittelee erityisesti uskontoa, seksuaalisuutta ja kuolemaa. Kirja kuvailee rajun tarkasti kaikkia kolmea aihetta, ja ymmärrän hyvin että kirja on ilmestyessään vuonna 1964 herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Kirja herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä, ja antaa kiinnostavan kuvan lappilaisen pikkukylän elämästä. Minä ihastuin myös kirjan luontokuvaukseen. Luonto on tapahtumissa vahvasti läsnä, välillä Mukka pysähtyy kuvailemaan luonnon kauenutta ja karheutta rumempien tapahtumien välissä. Se tuo kirjaan hieman pehmeyttä ja kauneutta, kuten myös välillä ilmestyvät runonpätkät.

Minä pidin tästä kirjasta yllättävän paljon. Toki kirjassa on paljon rumuutta ja karuutta, mutta minä pidän kirjan rohkeudesta, sen suorasanaisuudesta ja sievistelemättömyydestä. Maa on syntinen laulu kuvailee ihmisiä rehellisesti, mitään kaunistelematta. Lappilaisen kylän ihmisten väliset suhteet eivät ole lämpimiä ja välittäviä, ei edes perheen sisällä. Kaikki saavat pärjätä omillaan, läheisen kuolemaa ei sen kummemmin surra  vaikka kuolema onkin jatkuvasti läsnä. Kirja on ahdistava ja surumielinen, paikoin pieniä toivonpilkahduksia voi kuitenkin nähdä esimerkiksi vastasyntyneen lapsen kasvoissa.

Maa on syntinen laulu oli minulle yllättävän positiivinen lukukokemus, vakka kirjaa en positiiviseksi kuvailisikaan. Tarina kuitenkin tempaisi minut mukaansa, halusin tietää kuinka Martalle käy, miten kyläläiset selviävät talvesta, keväästä, kesästä. Mukka kirjoittaa hienosti, ja pidin valtavasti hänen kauniista luontokuvauksestaan ja upeista runonpätkistä. Maa on syntinen laulu on varmasti mieleenpainuva romaani, ja olen iloinen että luin tämän.

★★★+