Matka kuvien taakse

Matka kuvien taakse (The End of Manners, 2007) / Francesca Marciano. WSOY, 2010. 239 sivua.

 Francesca Marcianon Matka kuvien taakse kertoo italialaisesta valokuvaaja Maria Galantesta. Maria saa työtehtäväkseen lähteä Afganistaniin valokuvaamaan materiaalia pakkoavioliitoista kertovaa lehtireportaasia varten. Mukaansa hän saa Imo Glassin joka on sanavalmis, elegantti  ja räväkkä, mutta hyvin osaava toimittaja. Valmistautuminen matkaa varten alkaa Marian osalta kriisinselviytymiskurssilla Englannin maaseudulla. Maria oppii, mitä hänen tulee tehdä jos hänet siepataan, jos hänen ystävänsä loukkaantuvat tai joutuvat pommi-iskun keskelle.

Maria ja Imo saapuvat kylmään ja talviseen Afganistaniin. Länsimaalaisina naisina he saavat paljon huomiota ja lähtiessään haastattelemaan ja valokuvaamaan polttoitsemurhaa yrittänyttä nuorta naista, he joutuvatkin Taleban-hallinnon sotilaiden kynsiin. Marian ja Imon apurina matkalla toimii afganistanilainen televisiotoimittaja Hanif, joka kuljettaa naisia romuisella autolla pitkin maata. Afganistanin kulttuuri näyttää pahimmat puolensa ja Maria joutuu samalla kohtaamaan omankin menneisyytensä ja sen kipeät kokemukset.

Sodan runtelema Afganistan näyttäytyy samanlaisena kuin niin monessa muussakin Afganistan-aiheisessa kirjassa. Naiset peittävät kasvonsa, useimmat eivät uskalla puhua länsimaalaisille, miehet osoittavat avoimesti ihmetyksensä ja kiinnostuksensa länsimaalaisia naisia kohtaan. Pommi-iskut tuhoavat nähtävyydet jotka vielä edellisenä päivänä kimmelsivät kauniisti talvisessa säässä.

Matkan lähestyessä loppuaan Maria huomaa pian seisovansa hyisessä Kabulissa yksin, taskussaan yksi 50 euron seteli. Hän ei pääse kotiin, hän ei osaa kieltä. Puhelinyhteys ei toimi, numerotkin ovat hukassa. Kaiken kauheuden keskellä on kuitenkin jotain arvokasta. Kun Maria kotiinlähdön koittaessa Afganistanin lentokentällä kaipaa jo omaa asuntoaan, puhtaita lakanoita ja lämmitettyä huoneistoa, hän kaipaa samalla takaisin Afganistaniin, kauheuden keskelle. Jokin siellä vetää häntä puoleensa.

Matka kuvien taakse on toki yksi lukuisten muiden Afganistan-kirjojen joukossa, mutta aiheeltaan tämä eroaa kuitenkin muista. Oli mielenkiintoista seurata kahden länsimaalaisen naisen matkaa täysin erilaiseen kulttuuriin, heidän kokemuksiaan ja selviytymistään vaikeista olosuhteista. Hienointa oli tuntea, kuinka kovasti Maria lopulta koki jo kaipaavansa takaisin Afganistaniin, vaikka olosuhteet olivatkin kamalat.

Olen lukenut Francesca Marcianolta myös Afrikan taivas-romaanin josta pidin myös kovasti. Se oli tätä romaania huomattavasti "kevyempi", mutta olen näiden kahden kirjan myötä aika myyty Marcianon kirjoitustavalle. Kielessä ei ole turhia kikkailuja, mutta kaunista ja sujuvaa kielenkäyttöä on helppo ja ilo lukea. Tykkäsin ja suosittelenkin kaikille, jotka eivät vielä ole saaneet Afganistan-ähkyä. Toisaalta tässä kirjassa on paljon muutakin kuin Afganistania, joten kyllä tämän voi huoletta lukea, vaikka vähän ähky olisikin;)

Pisteitä ****

Ps! Kaipailisin apuanne kirjan valitsemiseksi matkalukemiseksi. Vietän pidennetyn viikonlopun Riikassa ensi viikonloppuna joten matkakirjan valitseminen on ohjelmassa nyt. Vastatkaa siis sivupalkin kyselyyn:) Kiitos etukäteen!

Afrikan taivas

Afrikan taivas (Rules of the Wild, 1998) / Francesca Marciano, suom. Kaijamari Sivill, 2010. WSOY. 390 sivua.

 Francesca Marcianon Afrika taivas valikoitui kirjastosta mukaan luettavaksi kauniin kannen perusteella, ei niinkään takakannen tekstin. Siitä on aikaa kun olen lukenut "rakkaushömppää", ja täytyy sanoa, että Afrikan taivas oli ihan mukavaa vaihtelua viimeaikoina lukemiini kirjoihin.

Nuori ja kaunis italialainen Esmé muuttaa pysyvästi Keniaan, Afrikkaan ja rakastuu heti alussa komeaan toisen polven kenialaiseen, Adamiin. Adamin kanssa Esmé tuntee olonsa turvalliseksi, onnelliseksi. Esmé kokee Afrikan kauneuden, oppii rakastamaan luontoa, eläimiä, elämään yhdessä leijonien ja elefanttien kanssa. Esmé ja Adam asuvat toisten valkoihoisten, Afrikkaan muuttaneiden kanssa. Kaikki tuntevat toisensa ja useimmat ovat myös aiemmin olleet rakastavaisia. Esmé oppii nopeasti rakastamaan Afrikkaa ja elämää siellä.

Kuvioihin saapuu Hunter Reed, journalisti joka näkee Afrikan karmeudet. Hunter kirjoittaa artikkeleita Afrikan kauheuksista eikä näe maanosan kauneutta kuten Esmé. Hunter on kuitenkin komea ja mielenkiintoinen ihminen ja Esmé rakastuu häneen ensisilmäyksellä. Kaukana kotoaan Italiasta Esmé yrittää selvittä sydäntään kun hänen elämässään on kaksi miestä. Kumpaa hän oikeasti rakastaa, kumman kanssa hän haluaa elää? Esmén kuva kauniista Afrikasta vaihtuu kun maanosa näyttää hänelle muutakin kuin onnea.

Afrikan taivas oli mielestäni kivan erilainen kertomus Afrikasta ja sen ihmisistä. Kerronta oli sujuvaa ja kieli helppoa, kirja oli nopelukuinen ja sopi loistavasti iltalukemiseksi. Juuri sopivissa väleissä tapahtui jotakin dramaattista -minulla on tapana lukea muutama sivu juuri ennen nukkumaanmenoa mutta todella useana iltana kävi niin, että minun oli niiden muutaman sivun jälkeen vielä luettava parikymmentä sivua koska juuri kun olin lopettamassa, tapahtui jotain jännää;)

Afrikan kauneus oli kuvailtu niin hyvin, että näin sen edessäni. Luonto, tunnelma ja elämä Afrikassa alkoi suoraan sanottuna kiehtoa aika tavalla. Joskus on siis pakko päästä safarille Afrikkaan:) Suosittelen kirjaa Afrikkafaneille, kirja on kiva sekoitus rakkautta, seikkailua ja maanosan tunnelmaa.

****

****maailmanvalloitusprojekti: Kenia********