Näytetään tekstit, joissa on tunniste Müller Herta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Müller Herta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Sydäneläin / Herta Müller


Sydäneläin / Herta Müller

Tammen keltainen kirjasto, 2009 (1996). 205 sivua.
Alkuteos: Herztier, 1994.
Suomentanut: Raija Jänicke
Kannen suunnittelu: Markko Taina
Mistä minulle? nettikauppaostos

Herta Müllerin romaani Sydäneläin oli lukupiirimme kirja tällä kertaa. Olen aiemmin lukenut Müllerilta Hengityskeinun, josta pidin aika paljon. Myös Sydäneläimessä pidin Müllerin kirjoitustyylistä ja siitä tunnelmasta, jonka Müller omalla tyylillään kirjoihinsa luo. Ajankohta ja oma fiilikseni tällä hetkellä ei kuitenkaan sopinut yksiin tämän kirjan kanssa, ja lukukokemuksesta tuli suuri pettymys.

Sydäneläin on monimutkainen kirja, mutta yksinkertaisesti selitettynä se kertoo diktatuurin aikaisesta Romaniasta. Keskiössä on neljä nuorukaista jotka joutuvat vakoilun kohteeksi. Nuorukaisten elämäntarinat eivät ole helpoimmasta ja tavallisimmasta päästä, on ankeita perheolosuhteita, itsemurhia lähipiirissä, epäiltyjä murhia ja ankeita asuntoloita. Nuorukaiset jatkavat yhteydenpitoa koulujen päättymisen jälkeen, he lähettävät  kirjeitä salakoodein varustettuna ja kertovat toisilleen elämästään. Valitettavasti elämä ei kuitenkaan yliopistoajankaan jälkeen muutu ruusuiseksi, vaan nuorukaiset saavat kokea elämän karuuden monella tavalla.

Sydäneläin oli minulle todella vaativa ja raskas kirja luettavaksi. Lukeminen eteni todella hitaasti ja aika nopeasti pitkästyin ja tylsistyin koko kirjaan. Pidin kuitenkin ajankuvauksesta ja vaikka Romanian diktatuuriaika onkin aivan kammottavaa, koen sen kuitenkin kiinnostavana. Kirjassa tuli hyvin esille kuinka köyhää, ankeaa ja rankkaa elämä silloin on ollut.

Luin Sydäneläintä iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja luulen että pätkittäin, väsyneenä lukeminen vaikutti hieman siihen etten oikein pysynyt kirjan tapahtumissa mukana. Kirjan rakenne oli mielenkiintoinen, mutta vaikea. Tekstin kappaleet hyppivät nykypäivässä, menneisyydessä ja tulevassa, ja minun oli todella vaikea pysyä kärryillä siitä, missä ajassa milloinkin mentiin. Tämän sekä vaikean kielenkäytön ja etäisiksi jäävien henkilöiden vuoksi Sydäneläin ei ollut minulle todellakaan nautittava lukukokemus, ja huomasin aika pian vain odottavani, että kirja loppuisi. Ellei tämä olisi ollut lukupiirikirjamme olisin varmasti jättänyt tämän kesken.

Lukupiirissämme mietimme kuinka paljon kirjan tapahtumista on Müllerin omakohtaisia kokemuksia, ja muutenkin tämä oli hyvä lukupiirikirja. Saimme varsin paljon keskustelua aikaan eriävistä mielipiteistämme, ja muiden kehuvia ajatuksia itselle etäiseksi jääneestä kirjasta on kiva kuulla!

Minulle tämä oli oli vaikea ja väkinäinen luku-urakka. Tunnistan kuitenkin Müllerin kirjoittajantaidot, ja esimerkiksi jo mainitsemani Hengityskeinu oli rankasta aiheesta huolimatta positiivinen lukukokemus. Tämä ei kuitenkaan ollut minun kirjani laisinkaan.

★+

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Hengityskeinu

Hengityskeinu (Atemschaukel, 2009) / Herta Müller. Otavan kirjasto, 2010. 291 sivua.

 Olen jo pidemmän aikaa halunnut tutustua vuoden 2009 kirjallisuuden Nobelvoittaja Herta Müllerin tuotantoon. Aloitin sen nyt lukemalla Müllerin juuri suomennetun teoksen Hengityskeinu.

Hengityskeinu kertoo 17-vuotiaan romaniansaksalaisen Leon selviytymistarinan. Kun puna-armeija valtaa Romanian 1940-luvulla pakotetaan Romanian kaikki 17-45 vuotiaat pakkotyöhön, jälleenrakentamaan Neuvostoliiton. Leo lähtee leirille mielellään, hän kaipaa jo pois pikkukaupungista ja perheestään. Leo viettää työleirillä yhteensä viisi vuotta. Hän lapioi hiiliä sydämenmuotoisella lapiolla, tutustuu muihin työläisiin mutta ei uskalla solmia liian läheisiä suhteita. Seuraavana päivänä ystävä voi olla se, jonka vaatteet ja leivät varastetaan ennen kuin eloton ruumis haudataan alastomana.

Leirillä on rankkaa. Työpäivät ovat pitkiä, ruokaa on aivan liiian vähän. Kuivaa leipää ja kaalikeittoa tarjoillaan hyvänä päivänä. Huonoiksi päiviksi onnekkaat ovat ehkä onnistuneet säästämään leivänkannikan edelliseltä päivältä. Rankkoihin päiviin ja näläntunteeseen kaipaa piristystä. Leolla on aarre - vitivalkoinen nenäliina jonka hän sai venäläiseltä, vanhalta rouvalta - jota hän säilyttää matkalaukkunsa pohjalla ja aikoo viedä kotiin asti. Nenäliina on merkki siitä, että kotiin palataan vaikka monet leirin työntekijöistä kuihtuvat ja haihtuvat silmissä ja päätyvät alastomina hautaan.

Kun Leo viiden vuoden kuluttua pääsee kotiin kaikki ei ole ennallaan. Elämä ei olekaan helppoa, välillä jopa kaivataan akaisin leirille. Leiri on muuttanut Leon koko elämän eikä perhekään enää tunnu samalta kuin ennen leiriä. Leiristä ei puhuta, tapahtumista ei kysellä vaikka Leo välillä kokeekon, että puhuminen ehkä helpottaisi. Muistoihin jää sydämenmuotoinen hiililapio, nälkäenkeli ja hengityskeinu - pienet mutta korvaamattoman arvokkaat muistot rankalta leiriltä.

Kirjan jälkisanoissa Müller kertoo, että hänen äitinsä vietti viisi vuotta juuri tämänlaisella työläisleirillä 1940-luvulla. Leirillä oli myös Oskar Pastiorin jonka kokemuksiin ja kertomuksiin Hengityskeinu perustuu. Minä pidin Hengityskeinusta paljon. Müllerin kirjoitustapa on hieno, kieli on todella kaunista. Kirjan aihe on kaikessa rankkuudessaan ja kammottavuudessaan mielenkiintoinen. Ainut asia mikä minua varsinkin aluksi häiritsi oli kirjan lukujen epäkronologisuus. Välillä oltiin leirillä kaivamassa ruokaa roskakasasta, seuraavaksi mietittiin jo elämää leirin jälkeen ja kohta oltiin taas leirillä. Leirin tapahtumatkaan eivät vaikuttaneet olevan kronologisessa järjestyksessä, vaan tulivat vähän miten sattuu. Kirjan loppua kohden varmaan totuin tähän, koska puolenvälin kohdilla en enää huomannut sen häiritsevän lukemistani.
Lukemisen arvoinen, mielenkiintoinen, tiivis tarina nuoren miehen selviytymisestä, suosittelen!

Pisteitä ****