Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä / Håkan Nesser

Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä / Håkan Nesser

Loisto-pokkarit, 2005. 262 sivua

Alkuteos: Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö, 1998

Suomentanut: Saara Villa

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? oma kirjakauppaostos

Joskus lukioikäisenä luin aika paljonkin Håkan Nesserin kirjoja, ja tykkäsin niistä kovasti. Sitten kului monta vuotta, jolloin jotenkin unohdin Nesserin olemassaolon. Nyt kaivoin kuitenkin hyllystäni esiin Nesserin Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä-pokkarin ja otin sen matkalukemiseksi syksyiselle Tallinnan viikonlopulle. Erittäin koukuttava ja sopiva matkalukeminen tämä olikin!

Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä on aikamoisen nimihirviön lisäksi kiinnostava sekoitus dekkaria, ystävyystarinaa ja ihmissuhdesoppaa. Yhtenä kesänä 1960-luvun alussa 14-vuotias Erik viettää kesäloman aikuisen Henry-veljensä sekä koulukaverinsa Edmundin kanssa perheen kesähuvilalla, jota kutsutaan Genesaretiksi. Erikin ja Henryn äiti on sairas ja isä ennustaa rankkaa kesää. Henry kirjoittaa etenkin alkukesästä kirjaansa, ja Erik ja Edmund saavat olla rauhassa ja keksiä omia seikkailuja. He uivat, käyvät pikkukylän tapahtumissa, soutavat kallioille ja viettävät kaikkien aikojen kesää. Lähistöllä kesää viettää myös tunnettu käsipalloilija Berra Albertsson ja hänen kihlattunsa Ewa Kaludis. Ewa on pojille ennestäänkin tuttu, ja nainen on heidän mielestään kuin ilmetty Kim Novak. Ewa pistäytyy myös monta kertaa Henryn vieraana Genesaretissa, ja Erik ja Edmund arvelevat, että tilannetta on hyvä tarkkailla. Kun Se Kamala tapahtuu, langettaa se varjon koko upean kesän ylle ja jokaisen mahtava kesä muuttaa muotoaan. Tapahtumilla on myös kauaskantoisat seuraamukset, ja kun Erik ja Edmund tapaavat vuosien jälkeen, on heillä asioita selvitettävänään.

Kirja on tunnelmaltaan hieno, odottava ja hieman salaperäinen. Odottava tunnelma voi joskus olla ärsyttävä, mutta tässä se oli vain ja ainoastaan kiinnostava ja koukuttava. Jos olisi ollut mahdollista, olisin varmaan lukenut kirjan yhdeltä istumalta. Tarinaa ja juonta avataan taitavasti, niin että lukija voi itse hieman arvailla mitä on tapahtumassa, mutta toisaalta syyllinen tai syylliset tapahtumille eivät sitten olekaan niin selviä.

Kieli kannattelee tunnelmaa hienosti, suurilta osin se luo sen erityisen tunnelman. Pidän juuri tällaisesta kielestä jota Nesser kirjassaan käyttää. Paikoin lyhyitä, tehokkaita lauseita, sujuvaa dialogia ja jotenkin elokuvamaista etenemistä. Näin kirjan tapahtumat silmissäni todella tarkasti, ja uskonkin että kirja istuisi hyvin elokuvanakin.

Kirjan loppuratkaisu oli minulle varsin yllättävä. Aluksi en osannut sanoa inhosinko sitä, vai pidinkö siitä. Nyt kun lukemisesta on jo kulunut jonkin verran aikaa olen kallistunut sen puolelle, että loppu oli hieno, onnistunut ja kirjalle juuri oikea. Kokonaisuutena tarinaa, kieltä, henkilöitä, dekkarivivahteita ja tunnelmaa myöden kiinnostava ja hieno kirja. Olenpa iloinen että tartuin tähän ilman mitään ennakko-odotuksia ja sain näin hienon lukukokemuksen!

★ ★ ★ ★ ★ -

Garpin maailma / John Irving

Garpin maailma / John Irving

Loisto-pokkari (Tammi), 2008. 560 sivua.

Alkuteos: The World According to Garp, 1976.

1. suom.kiel.painos: 1980

Suomentanut: Kristiina Rikman

Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri

Mistä minulle? kolmen euron kirppislöytö

Alkuviikko vierähtikin loppuviikoksi, ennen kuin ehdin ajan kanssa istahtaa koneelle ja kirjoittaa muutamia rivejä lomareissullani luetusta, aivan mahtavasta romaanista. John Irvingin Garpin maailma on ollut lukulistallani ties kuinka kauan, ja nyt päätin ottaa sen pokkariversiona mukaan lomalukemiseksi. Eurooppalaisissa junissa, saksalaisilla puistonpenkeillä, pienen kylän Gästehausin epämukavassa sängyssä ja KLM:n lentokoneissa nautiskelin Garpin maailmasta, ja Irvingin taidokkaasta kynänjäljestä.

T.S Garpin äiti on sairaanhoitaja Jenny Fields, ja isä tuntematon, erityisen erikoinen sotilas, jota Jenny aikanaan hoiti. Jennysta tulee myöhemmin radikaali feministijohtaja, ja Garpista kasvaa painimestari, perheenisä ja menestynyt kirjailija. Garpin maailma kertoo heidän elämästään, heidän vuosistaan Wienissä ja myöhemmässä vaiheessa Garpin oman perheen perustamisesta, perhettä kohtaavista traagisista onnettomuuksista, mutta myös laajasta ja kirjavasta tuttavapiiristä, joka Jennyn ja Garpin elämään kuuluu.

Pidin Garpin maailmassa oikeastaan kaikesta. Minusta jokainen kirjan henkilö oli omalla tavallaan todella kiinnostava, ja toi tarinaan oman lisänsä. Jenny Fields oli yhtenä päähenkilönä ehdottomasti kiinnostavimmasta päästä, kuten myös sympaattinen ja herttainen Garp itse. Irving kirjoittaa hienosti ja suomennos oli sujuva muutamia painovirheitä lukuun ottamatta. Vaikka Garpin maailma on paksu kirja, en missään vaiheessa tylsistynyt vaan jäin useasti kirjaan niin koukkuun, että jouduin lukemaan pimeässä hotellihuoneessa vielä muutaman sivun reissukaverin jo nukkuessa.

Tarinaan oli ujutettu taitavasti juuri sopiva määrä kiinnostavia ja yllättäviä tapahtumia ja käänteitä. Kirja herätti tunteita laidasta laitaan, iloa, surua, onnea ja naurua. Tarina ja ihmiskohtalot koskettivat, monet asiat yllättivät ja kauhistuttivat. Kirjassa oli aika paljon politiikkaa ja yhteiskunnallisia kiemuroita, mutta monesta muusta kirjasta poiketen koin ne tässä kiinnostaviksi ja luonnolliseksi osaksi tarinaa. Parasta oli kuitenkin, ettei millään aihealueella (kirjallisuus, seksuaalisuus, politiikka, paini, feminismi...) mässäilty tässä kirjassa, vaan kaikki aiheet tekivät Garpin maailmasta ehjän kokonaisuuden, kiinnostavan ja mukanaanvievän romaanin jota luin joka sekunti suurella mielenkiinnolla.

Lukuajankohta tälle kirjalle oli minulla myös täydellinen, ja lukukokemuksena Garpin maailma yltää listallani todella korkealle. Tämä oli koskettava, kiinnostava, liikuttava, hauska ja runsas tarina, josta nautin suunnattomasti. Uskoisin, että tästä tulee minulle tärkeä kirja johon palaan vielä jonain päivänä, mutta erityisesti kirja, jonka lukemista muistelen tulevaisuudessa lämmöllä!

★★★★★

Kultahattu / F.Scott Fitzgerald

Kultahattu / F. Scott Fitzgerald

Loistopokkari, 2004. 220 sivua.

Alkuteos: The Great Gatsby, 1925.

Suomentanut: Marja Niiniluoto

1. suom.painos: 1959

Kannen suunnittelu: Camilla Pentti

Mistä minulle? kirjakauppalöytö 

F.Scott Fitzgeraldin klassikkoromaani Kultahattu oli lukupiirimme kuukauden kirja. Olen jo kauan suunnitellut lukevani tämänkin kirjan, koska jostain syystä kuvittelin tämän olevan minulle täydellinen. Ruusuiset odotukseni eivät ehkä aivan täyttyneet, olihan tämä hyvä, mutta täydellisestä jäi jotain puuttumaan.

Kirjan kertojana toimii Nick, melko tavallinen mies joka asuu rikkaan ja mahtavan herra Gatsbyn naapurissa. Eräänä iltana Gatsbyn palvelija tulee Nickin ovelle, ja kutsuu miehen Gatsbyn juhliin. Tätä ennen Nick on ainoastaan katsellut Gatsbyn juhlia omalta tontiltaan, ihastellut suurta taloa jonka ikkunoissa palaa valo, jonka pihalla kulkee juhlivia ihmisiä ja jonka portille pysähtyy mitä hienoimpia autoja.

Nick ja Gatsby ystävystyvät ja Gatsby kertoo Nickille elämästään. Gatsbyn suurin unelma on Daisy, kaunis ja rikas nainen joka nuorempana oli Gatsbylle vielä tavoittamaton. Nyt hän on kuitenkin työskennellyt koko elämänsä sitä varten, että eräänä päivänä saisi Daisyn itselleen. Gatsbyn unelma toteutuu, mutta vain hetkeksi.

Kultahattu on tunnelmaltaan kiinnostava ja mukaansatempaava. Tapahtumien osalta en kuitenkaan kokenut samanlaista mukaansatempaavuutta, vaan kirjan ensimmäiset 50 sivua olivat minulle aika tuskaa. En tajunnut yhtään, kuka toimii kertojana, ja mistä tässä on kyse. Gatsbyn astuttua mukaan kuvioihin aloin ymmärtää hieman, ja kirjan viimeiset 50 sivua olivatkin sitten jo täynnä tapahtumia. Pidin kirjan lopusta, mutta minusta asian ytimeen olisi voitu päästä jo vähän aikaisemmin.

Kultahattu on myös täynnä kiinnostavia ihmisiä. Kirjan naiset eivät ihastuttaneet minua, mutta miehet sen sijaan olivat oikein kiinnostavia persoonia. Jay Gatsby teitenkin kaikista kiinnostavin, rikas, ja salaperäinen, mutta myös kertojana toimiva Nick oli varsin kiinnostava, kuten myös Daisyn mies Tom. Oma osuutensa kirjan tapahtumissa oli toki myös huoltoaseman työntekijällä, herra Wilsonilla, joka sivuroolista huolimatta oli kiinnostava tapaus.

Pidin siis kirjan tunnelmasta, suurimmasta osasta kirjan henkilöistäkin, mutta jotain pientä tästä tosiaan jäi puuttumaan, jotta olisin täysin myyty. Uskon, että tämä kirja tulee toimimaan valkokankaalla todella hyvin, ehkä jopa paremmin kuin kirjana. Ymmärrän myös miksi kirja varmasti on herättänyt suurta huomiota ilmestyessään ensimmäisen kerran vuonna 1925. Kirjaan mahtuu rakastajia, salaisuuksia ja laittomuuksia, eikä tämä ole minusta mitenkään tavanomainen kirja.

Kultahattu oli siis ehdottmasi lukemisen arvoinen kirja, vaikka minä ehkä odotinkin ihastuvani tähän vielä enemmän. Mietimme lukupiirissä tänään mistä kirjan käännsönimi tulee. Miksi tämä ei voisi olla yksinkertaisesti esimerkiksi "Mahtava Gatsby" tai jotain sen tapaista? Toinen keskustelussa ilmennyt yksityiskohta kirjasta oli Nickin suomalainen palvelija, joka sai meidät miettimään muita ulkomaisia kirjoja joissa mainitaan Suomi tai suomalaiset. Tätä voisi joskus miettiä ja vaikka listata vähän tarkemminkin!

 ★★★+

Tunnit / Michael Cunningham

Tunnit / Michael Cunningham

Loistopokkarit, 2003. 236 sivua.

Alkuteos: The Hours, 1998.

Suomentanut: Marja Alopaeus

1. suom.kiel.painos 2000

Kannen kuvat: The Hours-elokuvasta

Mistä minulle? kirppislöytö

Michael Cunninghamin suosittu romaani Tunnit on ollut lukulistallani jo kauan. Olen nähnyt kirjaan perustuvan elokuvan kolme kertaa ja pidän siitä kovasti, joten kirjakin on kiinnostanut. Tuulia haastoi minut lukemaan Tunnit osana Ota riski ja rakastu kirjaan-haastetta, ja kirjavalinta osui aika lailla nappiin!

Clarissa, Laura ja Virginia. Kolme naista, kolmelta eri aikakaudelta joita yhdistää yksi kirja. Tuo kirja on Virginia Woolfin kirjoittama Mrs Dalloway, jonka työnimenä on Tunnit. Cunninghamin luomassa tarinassa seurataan 1990-luvun New Yorkissa elävää Clarissaa. Hän on järjestelemässä isoja juhlia rakkaalle ystävälleen Richardille, joka on voittanut  arvostetun runopalkinnon. Richardille, joka kutsuu pitkäaikaista ystäväänsä Mrs. Dallowayksi, koska naisethan jakavat saman etunimen.
Laura Brown puolestaan elää 1940-luvun lopun Los Angelesissa. Hän odottaa toista lastaan ja viettää päivät kotonaan pienen Richie-poikansa kanssa. Lauran päivät ovat samanlaisia, ja ainut pieni piristysruiske päiviin on Virginia Woolfin Mrs Dallowayn lukeminen. Laura päättääkin mullistaa elmäänsä, ja karkaa hotellihuoneeseen lukemaan kirjaansa.
Kolmas nainen, jota Cunninghamin kirjassa seurataan, on Mrs. Dallowayn kirjoittanut Virginia Woolf. Hän viimeistelee klassikoksi noussutta romaaniaan kesäasunnossaan, jossa viettää kesäkuista päivää kirjailijamiehensä kanssa. Virginian elämää varjostaa jatkuvat "päänsäryt" ja masennuskaudet, piristystä eloon tuo vieraielva sisko ja tämän lapset, sekä odotus paremmasta huomisesta Lontoossa.

Koska olen nähnyt Tunnit elokuvan niin monta kertaa, kirjan juoni ja tarina oli minulle ennen kirjan lukemista jo aika selvä. Minusta Cunningham on keksinyt kiinnostavan ja oivaltavan juonen, ja pidän siitä, kuinka hän liittää yhteen kolmen eri aikakauden naisen tarinat. Cunninghamin kielenkäyttö on kaunista ja sujuvaa, joskin välillä aika haastavaa luettavaa. Kirjan aiheet ja koko tunnelma on surumieleinen, jopa melankolinen. Olen opiskelujeni yhteydessä analysoinut kirjan (elokuvan) henkilöt psykologisesta näkökulmasta ja tuo analyysi syvensi ymmärrystä myös kirjan tapahtumista. Jätän tarkemmat analyysit nyt tässä kirjoittamatta, mutta psykologisestikin kirja ja sen henkilöhahmot ovat todella mielenkiintoisia!

Cunningham sai minut tällä kirjallaan myös (tietenkin) kiinnostumaan Virginia Woolfista henkilönä ja kirjailijana. Mrs. Dalloway on ollut lukulistallani jo kauan, ehkäpä vihdoin tänä kesänä ehtisin senkin lukea. Cunningham on myös tämän alkuvuoden aikana noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni Illan tullen- kirjan, sekä nyt Tuntien myötä. Tunnit oli siis lukukokemuksena minulle positiivinen, vaikka lukemista toki hieman latisti se, että juoni ja henkilöt olivat minulle elokuvasta jo niin tutun tuntuisia. Päässäni oli jatkuvasti Meryl Streepin kuva kun luin Clarissan juhlapäivästä, ja kun Clarissa itse mainitsi näyttelijä Meryl Streepin menin lukiessani hämilleni ja muistin, että Clarissa ei ole yhtä kuin Meryl Streep. Jostain selittämättömästä syystä kirja jätti minut myös hieman etäiseksi, vaikka tästä kovasti pidinkin.

Kaiken kaikkiaan Tunnit on minulle tärkeä ja mieleenpainuva niin kirjana, kuin elokuvanakin. Tästä saan myös suorituksen niin TBR 100-listalleni kuin myös Pulitzer-haasteeseeni.


★★★★-


Tuulia vakuuttui Cunninghamin kirjoittajanlahjoista, vaikka olikin kirjaan hieman pettynyt. Myös Karoliina luki kirjan, rakastuttuaan ensin elokuvaan. Sara vaikuttui kirjasta, mutta jätti hänet kuitenkin hieman etäiseksi ja Kirjahiiri ihastui Cunninghamin kirjoitustyyliin.

Lukija / Bernhard Schlink

Lukija / Bernhard Schlink

Loisto-pokkari, WSOY, 2009. 

Suomentanut: Oili Suominen

Alkuteos: Der Vorleser, 1995.
1. suom.kielinen painos: 1998

Kannen kuva: elokvasta Lukija

Mistä minulle? kirpparilöytö

Bernhard Schlinkin menestysromaani Lukija on ollut lukulistallani jo pari vuotta, siitä saakka kun näin kirjaan pohjautuvan elokuvan josta pidin valtavasti.

Kirjan kertojana toimii Michael Berg. Kirjan alussa Michael on viisitoistavuotias nuorukainen. Hän on toipumassa vaikeasta sairaudesta kun hän sattumalta törmää kauniiseen, kypsään naiseen ja rakastuu. Hanna on kolmenkymmenenkuuden, Michael vasta nuori poika mutta parin välille syttyy tiivis rakkaussuhde. No, on suhteessa kyse muustakin kuin seksistä. Michael kertoo:

"Ensin luettiin, sitten mentiin suihkuun, sitten rakasteltiin ja maattiin vielä hetki vierekkäin - sellaiseksi meidän tapaamisemme muodostuivat."

Michael siis luki Hannalle äänneen; klassikkoromaaneja, runoja ja novelleja. He viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa yhdessä, tekivät yhteisen pyöräilyretken jonka ajan asuivat äitinä ja poikana yhteisessä hotellihuoneessa, mutta viettivät kuitenkin eniten aikaansa Hannan asunnolla, kylpyammeessa ja sängyssä.

Lukija on jaettu kolmeen osaan, joista parin rakkaussuhde täyttää ensimmäisen. Toisessa osassa Michael on nuori juristiopiskelija ja seuraamassa oikeudenkäyntiä jossa selvitetään keskitysleiritapahtumia. Kolmannessa osassa Michael on jo mieheksi varttunut, muistelee yhteisiä hetkiä Hannan kanssa ja lukee edelleen paljon. Juoni oli minulle jo elokuvasta tuttu, joten hieman harmittaa, etten ensin lukenut kirjaa ja sitten katsonut elokuvaa. Juonen yllätyksellisyys ja aukeaminen lukijalle pikkuhiljaa on kuitenkin suuressa roolissa. Jos koko kirja kertoisi vain nuoren pojan ja vanhemman naisen rakkaussuhteesta minä antaisin tälle varmaan kaksi tähteä. Mutta Lukija on niin paljon enemmän, onneksi!

Schlink onnistuu luomaan kirjaansa huikean tiiviin tunnelman. Tunnelma on surumieleinen, välillä suorastaan synkkä, mutta se on kuvailtu niin hyvin, että se saavuttaa lukijankin. Rakkauskertomuksen sijasta minä ajattelen Lukijaa kasvukertomuksena. Michael on kirjan alussa viistoistavuotias koulupoika, mutta kirjan kertojana hän on jo keski-ikäinen. Ensinnäkin kertojaratkaisu toimi minusta todella hyvin. Toiseksi Michaelin kasvu nuoresta pojasta aikuiseksi mieheksi oli minusta todella hyvin kuvailtu. Voisi luulla, että nuori poika sekoaa täysin rakastuessaan vanhempaan naiseen, mutta Michaelista kasvoi suhteen myötä itse ajatteleva, rohkea, fiksu ja kypsä mies.

Pidän myös Schlinkin tavasta kirjoittaa (ja suomennos on varmasti kehumisen arvoinen!). Kieli on selkeätä ja ymmärrettävää, ei turhia kikkailuja. Myös kirjan aiheet ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä. Toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat ja keskitysleiriaihe kiinnostaa minua jostain syystä paljon, joten oli todella kiinnostavaa lukea hieman erilainen kirja ja saada hieman erilainen näkökulma juuri tuosta aiheesta. Schlink kuvailee taitavasti saksalaisten ajatuksia kaikesta kauheasta jälkeenpäin, kuinka he yrittävät päästä elämässään eteenpäin ja selvitä häpeästä.

Lukija on yllätyksellinen, surumielinen ja ajatuksia herättävä kirja. Se on ennen kaikkea todella mieleenpainuva lukukokemus ja saa ajattelemaan asioista taas hieman eri kantilta. Loistava, hienon hieno kirja jota suosittelen lämpimästi! Onneksi hyllystäni löytyy lisää Schlinkiä:)

Vielä lopuksi täytyy kehua kirjaan pohjautuvaa elokuvaa. Minusta sekä Kate Winslet, että Ralph Fiennes tekevät hienon roolisuorituksen ja kerrankin kyseessä on elokuva, joka oikeasti tekee kirjalle oikeutta!


★★★★+


Myös Booksy ja Morre ovat kirjoittaneet Lukijasta.

Ikkunat auki Eurooppaan: Saksa

Olemisen sietämätön keveys / Milan Kundera

Olemisen sietämätön keveys / Milan Kundera

Tsekinkielinen alkuteos: Nesnesitelná lehkost byti, 1983

Loisto-pokkarit 2008, 390 sivua

Suomentanut: Kirsi Saraste
1.suom.kiel.painos 1985

Kannen suunnittelu: Urpo Huhtanen

Mistä minulle? parin euron löytö huuto.netistä

Milan Kunderan klassikkoromaani Olemisen sietämätön keveys valikoitui syksyn ensimmäiseksi kirjaksi lukupiirissämme. Halusimme lukea jonkin klassikkoteoksen ja tämä löytyi monen piiriläisen lukulistalta.

Olemisen sietämätön keveys kertoo neljän eurooppalaisen tarinan. Tomás on prahalainen kirurgi ja naistenmies. Hän on naimisissa rakastamansa Terezan kanssa mutta haluaa silti vapautensa. Toisista naisista Tomásille tärkein on Sabrina, taiteilijasieluinen seikkailija. Neljäs eurooppalainen joka pian astuu mukaan kuvioihin on Sabrinan rakastaja, keski-ikäinen tiedemies Franz. Näiden neljän henkilön kohtalot kietoutuvat yhteen ja heidän elämänsä kautta näkee myös eurooppalaisen yhteiskunnan muutokset, poliittiset ja moraaliset muutokset.

Kirja sisältää paljon filosofista ajattelua ja filosofien teorioita, myös Tsekkoslovakian aikaisen Tsekin yhteiskunnallisia kiemuroita ja ajan politiikka on paljon. Tomásin elämässä tapahtuu suuri käänne kun hän saa potkut työpaikaltaan sairaalasta kirjoitettuaan lehteen kriittisen jutun kommunismista. Suosittu kirurgi päätyy ikkunanpesijäksi joka kuitenkin osoittautuu hyväksi ammatiksi -ainakin naisten iskemistä varten.

Samoihin aikoihin Tomásin rakastajatar Sabrina elää omaa elämäänsä Genevessä Franzinsa kanssa. Tomás ja Sabrina kaipaavat ja tapaavat välillä toisiaan. Muuten Tomás on kuitenkin kovin onnellinen Terezan sekä parin yhteisen koiran Kareninin kanssa.

Romaanin tärkeitä aiheita ja käsitteitä on "paino" ja "keveys". Kunderan mukaan oleminen (eläminen) on sietämättömän kevyttä. Myös lausetta "Einmal ist keinmal" viljellään paljon. Minä käsitän tuon saksankielisen lauseen niin, että koska ihmisellä on vain yksi elämä ei yhden henkilön teoilla lopulta ole kovinkaan paljon merkitystä.

Olemisen sietämätön keveys sisälsi minun makuuni hieman liikaa filosofiaa, se kun ei kuulu suosikkiaiheisiini. Omia tulkintoja oli kiva miettiä, ja muutamia fiksujakin filosofisia ajatuksia sekaan mahtui mutta kirjan kiinnostavinta antia oli mielestäni 1960-luvun yhteiskunnan kuvailu, sen aikaisen politiikan ja kommunismin kuvailu sekä yhteiskunnan hurjien sääntöjen rikkomisesta koituvat rangaistukset (kuten esim. Tomásin potkut).

Henkilöistä kiinnostavin oli Tereza. Ihmettelimme lukupiirikeskustelussamme kuinka hän pystyi "hyväksymään" miehensä syrjähypyt, sen että mies haisi kotiin tullessaan toisille naisille ja kuitenkin rakasti ja välitti miehestä täysillä. Muista henkilöistä esimerkiksi Franz jäi todella etäiseksi kuten mielestäni myös Sabrina. Terezan ja Tomásin koira Karenin oli kirjan hellyyttävin tapaus ja Kareniniin liittyvä tarina myös tunteita herättävin kohtaus tässä kirjassa.

Klassikoksi Olemisen sietämätön keveys on varsin helppolukuinen. Luvut ovat lyhyitä ja teksti aika helppoa. Tämä taitaa olla sellainen kirja joka pitäisi lukea rauhassa ja mietiskellen, kirjan filosofiset pointit menevät varmaan "tavallisella" lukuvauhdilla hieman ohi. Minulle tässä oli silti liikaa filosofiaa, olisin tykännyt tästä huomattavasti enemmän jos esimerkiksi Terezan ja Tomásin elämästä olisi kerrottu enemmän...

★★★-

Kimpassa

Kimpassa (Ensemble, c'est tout, 2004) / Anna Gavalda. Loisto-pokkari, 2007. 572 sivua.
1.suom.kielinen painos 2004

 Reilireissun toinen luettu kirja oli Anna Gavaldan romaani Kimpassa. Olen lukenut Gavaldalta ennen vain pienoisromaanit Karkumatka sekä Viiniä keittiössä ja molemmista tykkäsin, joten oli kiva tutustua saman kirjailijan romaaniin.

26-vuotias Camille Fauquet on yksinäinen taiteilija, joka ei kuitenkaan enää uskalla tarttua kynään. Hän siivoaa toimistoja elättääkseen itsensä ja asuu vanhan talon kylmän roisisessa ullakkohuoneessa.

Philibert Marquet de la Durbelliére taas on vanhan aatelissuvun poika, joka myy sukunsa häpeäksi postikortteja ja asuu kalliissa perintöasunnossa samassa talossa kuin Camille. Philibert tietää kaiken Ranskan historiasta ja käyttäytyy itsekin hieman kuin historiallinen muinaisjäänne. Philibertin kämppiksenä on jo jonkin aikaa asunut lahjakas kokki Franck, joka harrastaa naisia ja moottoripyöriä ja joka käy kerran viikossa tapaamassa isoäitiään Paulettea. Philibert ja Franck ovat niin erilaiset kuin vain on mahdollista, mutta yhteisasuminen sujuu yllättävän hyvin.

Sattuman kautta Camillesta, Philibertista ja Franckista tulee kämppiksiä. He asuvat yhdesä Philibertin hulppeassa perintökämpässä, näkevät ikkunasta Eiffel-tornin ja saavat kuin saavatkin erilaiset elämäntyylinsä sujumaan yhdessä. Kun samaan asuntoon myöhemmin tupsahtaa myös Franckin isoäiti Paulette, muuttuu nelikon elämä kertaheitolla. He eivät enää olekaan niin yksinäisiä ja huomaavatkin pian, Pauletten sanoin, että joskus lihapullat ja hajuvesi voivatkin sopia yhteen.

Minä tykkäsin Kimpassa-romaanista todella paljon. Se oli sopivan kevyt matkalukemiseksi, mutta ei missään tapauksessa ennalta arvattavaa hömppää. Henkilöt olivat keskenään erilaisia, mutta jokainen omalla tavallaan kiinnostava. Heidän kehitystään yksinäisistä susista laumaeläimiksi oli kiva seurata. Mielestäni kirjan suomenkielinen nimi vaan ei ole kaikkein paras. Ruotsiksi kirja on nimeltään Tillsammans är man mindre ensam joka on suorempi käännös alkuperäisestä, ranskankielisestä nimestä. Kirjan tapahtumat ja sanoman voisi mielestäni hienosti tiivistää juuri noin -yhdessä olet vähemmän yksin (tai jotain sinne päin).

Kimpassa-romaanista on tehty myös elokuva jonka pääosassa on yksi suosikeistani, Audrey Tautou. Elokuva on pakko nähdä kunhan saan sen jostain käsiini. Tautoun lisäksihän leffassa saa ihailla Pariisia, yhtä suosikkikaupunkiani.

Suosittelen Kimpassa-kirjaa kaikille, se sopii täydellisesti kevyemmäksi kesälukemiseksi!

****+

Ikuinen rakkaus

Ikuinen rakkaus (Enduring Love, 1997) / Ian McEwan. Loisto-pokkari, 2010 (suom. 1.kerran 1998, Otava). 304 sivua

 Loma on nyt vietetty ja matkalukeminenkin vaihtui viime tipassa. Vargas Llosan Tuhma tyttö oli niin painava, että vaihdoin sen kevyeen pokkariin. Ensimmäinen pokkari joka hyllystäni käteen osui oli Ian McEwanin Ikuinen rakkaus joka olikin oikein mukavaa lomalukemista.

Tapahtumat saavat alkunsa kun tiedetoimittajana työskentelevä Joe Rose vie naisystävänsä Clarissan piknikille kauniille niitylle vuoristoon. Kesken retkensä he joutuvat keskelle traagista kuumailmapallo-onnettomuutta. Kuten McEwanin muissakin kirjoissa, tässäkin arjen yllättävät tapahtumat muuttavat muutaman ihmisen elämän suunnan ihan täysin ja yllättäen. Onnettomuuden pelastustoimissa mukana ollut mies, Jed Parry, rakastuu Joeen päätä pahkaa ja ottaa tähän yhteyttä ensimmäisen kerran heti onnettomuuden jälkeisenä iltana. Jed ei saa Joeta mielestään ja alkaa seurailla tämän ja Clarissan elämää patologisesti. Joe ei yrityksistään huolimatta saa vaimoaan eikä poliisia uskomaan että Parry on mielenvikainen, ja koko tilanne muuttuu kovin vaaralliseksi. Kenen mielenterveys järkkyy, onko erotomania lopulta selitys kaikkiin ongelmiin ja vaarallisiin tilanteisiin?

Ikuinen rakkaus kertoo Joen ja Clarissan avioliitosta, mielenterveyden järkkymisestä ja psyykkisistä ongelmista. McEwanin kieli on jälleen kerran mukaansatempaavaa ja kirjan tapahtumat todella mielenkiintoiset ja jännittävät. Kirjan alku on lukemistani kirjoista parhaimpia. Alku todellakin herättää lukijan kiinnostuksen ja kirjan haluaa ahmia yhdellä kerralla. Olen lukenut McEwanilta tähän saakka kirjat Sementtipuutarha, Polte ja Rannalla ja tämä Ikuinen rakkaus on ehdottomasti jännin ja trillerimäisin niistä! Todella hieno kirja, haluan ehdottomasti nähdä myös siihen perustuvan elokuvan.

Tulevana psykologina yksi kirjan pääaiheista, Clerambaultin oireyhtymä, kiinnosti kovasti. Pidin paljon kirjan lopussa olleesta liitteestä jossa sairaudesta kerrottiin enemmän. Liite aiheutti keskustelua kirjan ilmestyessä, sillä se antaa ymmärtää että McEwanin kirjan tapahtumat perustuisivat tositapahtumiin. Näin ei kuitenkaan ole, ja liitteen artikkelin kirjoittajat, Robert Wenn ja Antonio Camia ovat keksittyjä henkilöitä ja heidän sukunimensä ovat vielä kaiken lisäksi anagrammi McEwanin nimelle. Sellaista mielenkiintoista nippelitietoa;) Suosittelen McEwania tämän kirjan jälkeen vielä enemmän kaikille, ehdottomasti lukemisen arvoinen kirjailija!

Pisteitä ****+