Urheilukirja / Tuomas Kyrö

Urheilukirja / Tuomas Kyrö

Teos, 2011. 280 sivua.

Kannen suunnittelu: Elina Warsta

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Tuomas Kyrön Urheilukirja on urheiluelokuun ensimmäinen kirja. Olen pitänyt kovasti aiemmista lukemistani Kyrön kirjoista, tosin sanoen Mielensäpahoittajista sekä Miniästä. Kyrön rento ja hauska kuva suomalaisuudesta ja elämästä ylipäänsä tulee hyvin esille myös Urheilukirjassa.

Urheilukirja kertoo urheilumaailman suurista nimistä, mieleenpainuvista kaksinkamppailuista, urheilun suhteesta politiikkaan ja maailmanhistoriaan. Kirja tuo esille kiinnostavia näkökulmia urheilumaailmaan, mutta kertoo myös paljon kirjailijasta itsestään. Kyrö kertoo vaivihkaa, rivien välissä, omia mielipiteitään ja ajatuksia urheilusta.

Kirjassa muistellaan niin Juha Miedon ja Thomas Wassbergin kaksinkamppailua, kuin Jari Puikkosen ja Toni Niemisen mäkihyppyuriakin. Urheilukirjassa pureudutaan talvilajeihin, kamppailulajeihin ja yleisurheiluun, jääkiekon maailmanmestaruuden voittamisen vaikeuteen ja urheilijoiden mielenkiintoisiin persooniin. Paavo Nurmi vihasi juoksemista, Andre Agassi tennistä ja Keke Rosberg hioi julkisuuskuvaansa erityisen tarkkaan. Kuva Suomesta suurena urheilumaana tulee esille, kuten myös urheilumaailman monipuolisuus. Jääspeedway, tractor pulling ja voimamieskilpailut ovat katsojalle kiinnostavia, vaikka erikoisia lajeja ovatkin.

Urheilukirja kertoo monipuolisesti urheilumaailmasta ja pureutuu ilahduttavan erilaisiin lajeihin. Minä pidin myös siitä, että Kyrö tämän kirjan kautta kertoi omasta suhteestaan urheiluun. Siitä, kuinka urheilu on kulkenut mukana pikkupoikavuosista murrosiän kautta aikuisuuteen saakka. Urheilukirja on taattua Kyröä myös kielellisesti; oivaltavaa, nasevaa ja paikoitellen todella hauskaa, vaikka Urheilukirja ei samalla tavalla ole hauskaksi kirjoitettu kuin esimerkiksi Mielensäpahoittajat.

Urheilukirja antaa suomalaisesta urheilumaailmasta ja -kansasta juuri sopivan hullun kuvan. Minä urheiluhulluna pidin tästä kirjasta kovasti, risuja antaisin vain oikoluvun puutteesta. Painovirheitä kirjasta löytyi nimittäin harmittavan paljon. Urheilukirjan tekstit pohjautuvat tietääkseni ainakin osittain Kyrön aiemmin kirjoittamiin kolumneihin. Lehtijuttuja tehdessään kirjailija tutustui erilaisiin urheilulajeihin tractor pullingista showpainiin ja kirjoitti kokemuksistaan kolumneja. Viihdyttävää ja mielenkiintoista, vaikka minä olisin mielelläni lukenut enemmän myös perinteisimmistä urheilulajeista. Urheilun ystäville tämä kirja on kuitenkin mitä mainioin valinta!

★★★★

Viikonlopun aikana palailen seuraavan teemakirjan kanssa, siihen saakka toivottelen kaikille urheilullista ja ihanaa viikonloppua! Ja kiva, että niin moni teistäkin oli teemakuukaudesta niin innoissaan :).

Myös Unni, Linnea, Kirsi ja Jori ovat lukeneet Urheilukirjan.

ps! Urheilukirjavinkkejä otan mielelläni vastaan :).

Miniä / Tuomas Kyrö

Miniä / Tuomas Kyrö

Kirjakauppaliitto, 2012. 122 sivua.

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? Kirjan ja ruusun päivän kylkiäinen booky.fistä

Vihdoin minäkin sain postista Kirjan ja ruusun päivänä tilaamani kirjapaketin. Murakamin ja Shieldsin lisäksi paketista löytyi tietysti myös Tuomas Kyrön Miniä, jonka luinkin putkeen heti eilen siivoushommien välissä.

Miniä saa appiukkonsa, mielensäpahoittajan, viikonloppuvieraaksi Helsinkiin. Appiukon Sysi-Suomi ja miniän muodikkaampi Helsinki joutuvat törmäyskurssille, ja kun appiukon mukaanraahaamat perunatkin jäätyvät pihalle, on soppa valmis. Kaiken lisäksi työelämässä menestyneen miniän pitäisi viikonlopun aikana hoitaa eräs suuri sopimus venäläisten kanssa kuntoon. Pian helsinkiläinen talo onkin täynnä kaikenlaista väkeä, on venäläisiä, lapsia ja nilkkansa nyrjäyttänyt vanhus joka välttämättä haluaa nukkua omissa lakanoissaan, vaikka vierashuoneessa on ihan uudet ja puhtaat, ja syödä aamiaiseksi paistettuja peruja vaikka kaapista löytyisi kaikenlaisia muroja ja muita herkkuja.

Kyllä minä taas viihdyin Kyrön ja mielensäpahoittajan ajatusten parissa! Minusta oli kivaa vaihtelua, että tällä kertaa kertojana toimi miniä jonka kautta myös appiukon ajatuksille tuli hieman erilainen näkökulma. Hauskaa oli myös lukea, kuinka venäläiset liikemiehet reagoivat hassuun vanhaan pappaan joka istuu pyörätuolissaan karvalakki päässä ja vänkää peruista.

Kyrö on siis taas kerran onnisunut kirjoittamaan hauskan ja viihdyttävän kirjan. Miniä on humoristinen mutta samalla lämmin ja oivaltava kirja, aivan kuten Mielensäpahoittajatkin. En osaa sanoa tästä enempää, taattua, hyvää Kyröä, kirja, jonka voisin lukea uudelleen vaikka heti. Lisäsivut eivät olisi pahitteeksi, minä ainakin lukisin niin mielelläni lisää. Tosin Miniä on loppua myöten täydellisen toimiva paketti näinkin.


★★★★★ 

Miniää on luettu blogimaailmassa jo ahkerasti. Esimerkiksi Kirsi, Jokke, Tuulia, Maija ja Nalice ovat jo kirjoittaneet tästä.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike / Tuomas Kyrö

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike / Tuomas Kyrö

WSOY, 2012. 130 sivua.

Kannen suunnittelu: Mika Tuominen

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on hauskimpia kirjoja joita olen lukenut. Halusin siis ehdottomasti lukea kyseisen kirjan jatko-osan, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, heti sen ilmestyessään. Useimmiten kirjojen jatko-osat ovat minusta ensimmäisiä osia huonompia, mutta ilokseni tässä tapauksessa nautin Mielensäpahoittajan uusista näkemyksistä aivan yhtä paljon kuin niistä ensimmäisistäkin.

Kahdeksankymppisen Mielensäpahoittajan emäntä on Kuusikodin vuodeosastolla. Kotiapulainenkin on muuttunut rumasta, mutta tehokkaasta ja mukavasta Raisasta kauniiksi tytöksi jota Mielensäpahoittaja ei voi sietää. Apulainen saa lähteä, kyllä isäntä yksin pärjää. Mutta isännällä on nälkä, eikä hän ole ikinä laittanut ruokaa. Niinpä on tartuttava emännän reseptikansioon ja opittava tämä uusi taito. Tästä seuraa tietysti monia yrityksiä ja erehdyksiä, mutta lopulta myös onnistumisia. Naapurin Kolehmainen pyytää lautasellisen makkarasoppaa lisää, eikä enää olekaan ihan täysi ääliö. Ja ikinä ei ole liian vanha oppimaan uutta!

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on täynnä osuvia ja hauskoja havaintoja elämästä, ruuanlaitosta ja maailmasta noin yleensä. Kirja on hauska, mutta Mielensäpahoittajan havainnot ovat myös koskettavia ja todella oivaltavia. Monta kertaa nyökkäilin lukiessani, noinhan ne asiat oikeasti ovatkin! Vaikka päähenkilömme urputtaa ja jupisee melkein kaikesta, on hän silti lämminsydäminen ja sympaattinen tapaus. Vaimoa käydään katsomassa vuodeosastolla joka viikko koulutaksikyydillä, ja naapurin thaimaalaista vaimoa täytyy välillä hieman auttaa ja opastaa.

Kyrö on kyllä kahden Mielensäpahoittajan myötä noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Hänellä on taito luoda hauskoja tarinoita vähäeleisesti, mutta samalla hän tekee teräviä ja osuvia havaintoja. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on hauska, koskettava ja otteessaan pitävä kirja. Minä luin tämän yhdeltä istumalta ja nautin suunnattomasti. Plussaa myös kirjan keskeltä löytyvistä kuvista. Niissä esitellään niin vanhoja ruuanlaittotapoja kuin reseptikorttejakin. Tätä kirjaa voin kyllä lämpimästi suositella ihan kaikille.


★★★★★


Myös Kirsi on jo ehtinyt lukea tämän.

ps! Tämän myötä toivotan kaikille oikein hyvää ja toivottavasti kirjaisaa pääsiäistä! Blogini ei täysin hiljene pääsiäiseksi, palailen viimeistään lauantaina kera uuden kirjan. Pientä kevätarvontaakin lupaan vielä huhtikuulle :).

Mielensäpahoittaja / Tuomas Kyrö

Mielensäpahoittaja / Tuomas Kyrö. WSOY, 2010. 130 sivua.

Tuomas Kyrön kohuttu ja kehuttu Mielensäpahoittaja on ollut lukulistallani jo pitkään. Nyt sain sen onnekseni kirjastosta lainaan ja luinkin muutamassa tunnissa. Kirjan sisältö ei varmaankaan ole kenellekään ihan tuntematon.

Mielensäpahoittaja on 80 vuotias ukkeli joka on saanut kuulla lääkäriltään, että hänen verisuonensa ovat tukkeutuneet ja mielensäpahoittajahan on sitä mieltä, että se ei johdu epäterveellisestä ruuasta vaan siitä, että kaikki paha on tukkeuttanut hänet. Niinpä hän antaa kaiken pahan olon tulla kerralla ulos, eli kaikki asiat josta hän on vuosien varrella mielensä pahoittanut.

Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä kun pojan joulupöydässä on kinkun sijasta kalkkunaa, kun joku on varastanut katiskan, kun miniältä tulee ystävänpäiväkortti, kun poliitikot eivät saa sanaa suustaan eduskunnassa mutta telkkarin viihdeohjelmassa pölöttävät jatkuvasti.

Mielensäpahoittaja on loistava hyvän mielen kirja. Minä harvemmin nauran ääneen lukiessani, mutta tätä lukiessani tirskahtelin useasti. Kyrö on jotenkin tavoittanut vanhan ukon ajatusmaailman ja murjotuksen niin loistavalla tavalla, että ei voi muuta kuin ihailla taitavaa kirjailijaa. Asiat joista ukkeli pahoittaa mielensä on ihan arkisia juttuja, mutta tarkemmin ajateltuna -voihan mielensä pahoittaa lähes mistä tahansa. Olisin lukenut näitä lyhyitä novelleja vielä paljon lisääkin, eli ainoa miinus siitä, että kirja on niin ohut. Lyhyestä virsi kaunis -suosittelen ihan kaikille jotka eivät ole tätä vielä lukeneet!

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Kolehmainen niin mielensä pahoitti. Ollaan oltu viisikymmentä vuotta naapureina enkä ole koskaan oppinut Kolehmaisesta tykkäämään. Nyt sen mielestä meidän välisessä metsässä vaanii keltainen vaara, nimittäin thaimaalaiset marjanpoimijat. Kyllä ei ole Kolehmainen koskaan poiminut metsästä yhtään marjaa. Ei se ylipäätään tee metsällä mitään muuta kuin myy sitä kerran kymmenessä vuodessa, ja ostaa isomman auton. Puolukoita Kolehmainen ei edes pidä marjoina. Sienistä se tuntee kärpässienen ja kaupan herkkusienitölkit. Tommosille miehille täytyy kertoa mikä on marja ja mitä sen poimiminen on:(...)

Ps. laitoin seuraintalon ilmoitustaululle lapun. Tarjoan kymmenelle thaimaalaiselle majapaikan, ja ostan kaiken mitä ne saavat Kolehmaisen mailta kerättyä. Keitän niistä hilloa ja myyn Kolehmaiselle ruotsalaisena muka-hienona luomumarmelaatina. Kyllä ei ukko koskaan tiedä maksaneensa omistaan, kyllä yksi tietää ja saa sisässään nauraa. " (Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja, 2010)

★★★★★