Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korhonen Riku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korhonen Riku. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. lokakuuta 2012

Nuku lähelläni / Riku Korhonen



Nuku lähelläni / Riku Korhonen

WSOY, 2012. 287 sivua.
Kannen suunnittelu: Pietari Posti
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

En täysin ihastunut Riku Korhosen kertomuskokoelmaan Hyvästi tytöt jonka luin jokin aika sitten, mutta halusin kuitenkin lukea kirjailijan tuoreimman romaanin Nuku lähelläni kiinnostavan ja ajankohtaisenkin aiheensa vuoksi.

Keski-ikää lähestyvä Teemu matkustaa vieraaseen eurooppalaiseen kaupunkiin hoitamaan velipuolensa Tuomaksen (tai Tuomaan, kuten Korhonen kirjoittaa) tuhkauksen. Tuomas työskenteli suuressa pankissa ja löytyi kuolleena työpaikkansa parkkihallista. Teemu asettuu Tuomaksen asuntoon ja alkaa käymään läpi veljensä tavaroita. Pikkuhiljaa hänelle selviää tarkemmin, mitä hänen veljensä on viimeisinä viikkoinaan puuhaillut. Teemu tapaa Tuomaksen työkavereita ja pian myös Tuomaksen entisen naisystävän Ninan. Teemun ja Ninan välille syntyy tiivis ja läheinen suhde, joka pian erottaa pariskunnan ulkomaailmasta. He elävät välimatkan päässä menneisyydestä ja muusta maailmasta, hakevat lohtua toisistaan ja yhdessä nukkumisesta.

Nuku lähelläni on paitsi rakkaustarina myös kiinnostavalla tavalla ajankohtainen kirja Euroopan finanssisirkuksesta. Teemu ja Nina elävät eurooppalaisessa suurkaupungissa (Frankfurtissa kai, vaikka sitä ei kirjassa suoraan mainitakaan) ja Tuomaksen työpaikka, suuri pankki, osoittaa kuinka suuren mylleryksen kynnyksellä Eurooppa ja koko maailma oikeastaan on.

Teemu ei ole henkilönä kovinkaan ihastuttava. Mielenkiintoinen kyllä, mutta enemmän ärsyttävä kuin ihana. En pitänyt Ninastakaan, ja Tuomaksen entinen pomo vasta ärsyttävä olikin. Eniten taisin pitää Teemun puutarhurikaverista, vanhasta miehestä joka nautti kasveistaan ja kukkasistaan. Vaikka en pitänyt henkilöistä kovinkaan paljon, pidin kuitenkin Korhosen tavasta kuvailla henkilöitä. He olivat enimmäkseen ärsyttäviä, mutta minä kuitenkin tunsin heidät.

Rumassa, vaikeassa maailmassa Teemu ja Nina hakevat lohtua toisiltaan. Maailman murheet, oma eksyneisyys, unohtuu hetkeksi kun käpertyy nukkumaan toisen selkää vasten. Joskus todellinen maailma on niin vaikea kohdata, että sitä on hyvä paeta muualle. Puutarhaan, kasvien ja pensaiden sekaan tai toisen ihmisen läheisyyteen -kuten Teemu kirjassa tekee.

Nuku lähelläni ei ole valoisa, ihana tai kaunis kirja, mutta Korhonen kirjoittaa näistäkin asioista ja ihmisistä erityisellä lämmöllä. Lukeminen ei ole vastenmielistä vaikka tapahtumat ja ihmisetkin välillä ehkä ovat. Kirja sisältää paljon kiinnostavia aiheita. Minä olen iloinen, ettei tämä ollut vain pelkkä rakkaustarina jossa kuvaillaan suhteen valta-asetelmia ja itketään menneisyyttä. Kirjan vahvuuksia on ehdottomasti aiheen ajankohtaisuus, Euroopan nykytilanteen todentuntuinen kuvailu ja sen aitous. Minä siis pidin tästä kirjasta, vaikka en aivan täysin kaikkeen ja kaikkiin ihastunutkaan.

★+

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Hyvästi tytöt / Riku Korhonen



Hyvästi tytöt / Riku Korhonen

Sammakko, 2009. 185 sivua. 
Kannen suunnittelu: Riikka Majanen
Mistä minulle? voitto blogiarvonnasta 

Riku Korhosen kertomuskokoelmassa Hyvästi tytöt on varmaan yksi parhaista ja hauskimmista aloituskappaleista mitä olen koskaan lukenut. Keski-ikäistynyt mies suree kaverilleen sitä, että hänen elämäänsä ei enää mahdu tyttöjä. Tytöt eivät enää katso häntä, he eivät näe häntä vaan katsovat hänen lävitseeni. Kirjan aloitus oli siis vallan mainio, ja odotukseni tarinoidenkin suhteen nousivat korkealle.

Hyvästi tytöt sisältää samaisen keski-ikäistyvän miehen muistoja elämänsä tytöistä. Mies muistelee yhtä tyttöä lyhyen tarinan verran, yhteensä tarinoita ja tyttöjä on 25. Matkalle mahtuu yläasteikäinen, täydellinen Teresa, lomamatkan piristys Carla ja kynsivä Iines. Tarinat kertovat rakkaudesta, mahdollisuuksista, menetetyistä mahdollisuuksista, harvoin onnistuneista suhteista. Kahdenkymmenenviiden tarinan ja tytön joukkoon mahtuu toinen toistaan kummallisimpia tapauksia, erikoisia, mahdottomia tyttöjä. Suhteita, jotka ovat alusta saakka olleet tuhoon tuomittuja.

Osa Hyvästi tytöt-kirjan tarinoista on hauskan ironisia, nokkelia ja osuvia. Valitettavasti koin kuitenkin suurimman osan tarinoista övereiksi, ei-hauskoiksi ja älyttömiksi. En osannut ottaa tapahtumia ja tyttöjen tai poikien käyttäytymistä tosissaan, eikä kaikki tarinat aina olleet erityisen uskottavia. Korhonen en varmasti tarkoituksella hullutellut tarinoita kirjoittaessaan, mutta minuun tämä hulluttelu ei valitettavasti oikein iskenyt. Korhosen kielenkäyttö on sopivan yksinkertaista, ja monet havainnot osuvia ja hauskoja. Tarinat eivät kuitenkaan näin lukemisen jälkeen ajateltunakaan ole erityisen mieleenpainuvia, sillä muistan vain muutaman yksityiskohdan parista tarinasta.

Ei Hyvästi tytöt mikään kohtuuttoman huono tarinakokoelma ole, mutta keski-ikäistyvän miehen absurdi huumori ei loppupeleissä taida olla ihan minun juttuni joten en ollut kirjalle oikea lukija. Kannattaa kurkata esimerkiksi Jennin ja Lurun ihastuneemmat arviot kirjasta. Korhonen kiinnostaa minua toki kirjailijana edelleen, ja seuraavaksi aion lukea joko miehen uusimman romaanin Nuku lähelläni tai jo kauan lukulistallani majailleen Lääkäriromaanin.