Lääkäri / Herman Koch

Lääkäri / Herman Koch

Siltala, 2013. 447 sivua

Alkuteos: Zomerhuis met zwembad, 2011

Suomentanut: Sanna van Leeuwen

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Herman Kochin ensimmäinen suomennettu romaani Illallinen oli minusta hyvä, vaikka en ihan niin varauksetta siihen ihastunutkaan kuin moni muu. Innolla kuitenkin tartuin miehen uutuussuomennokseen Lääkäri, kun sain kirjan vihdoin käsiini kirjaston pitkän varausjonottelun jälkeen.

Marc Schlosser työskentelee lääkärinä ja hänen vastaanotollaan käy suuri määrä julkkiksia. Nyt hän on syytteessä hoitovirheestä, joka aiheutti kuuluisan näyttelijän Ralph Meierin kuoleman. Valvontalautakunnan kuulemisestakaan Marc ei ole erityisen huolissaan, sillä hänellä on tuttuja siellä sun täällä. Mutta kysymyksiä nousee. Oliko kyseessä lopulta hoitovirhe laisinkaan, vai oliko Marcilla jotain potilastaan vastaan? Ralph ja Marc olivat perhetuttuja, viettivät perheineen yhden yhteisen, ikimuistoisen (hyvässä ja huonossa) kesäloman Meierin huvilalla. Ralph osoitti hieman liikaakin kiinnostusta Marcin Caroline-vaimoa kohtaan, ja kesäloma jätti muitakin asioita selvittämättä.

Illallisen tapaan Lääkäri on tarkka, jännäkin psykologinen romaani. Juoni vie mukanaan kirjan alusta saakka, ja lukijalle annetaan pieniä vinkkejä tapahtuneesta läpi tarinan, mutta kaikki selviää kuitenkin kunnolla vasta kirjan lopussa. Pidin mukaansatempaavuudesta ja siitä, että kirja oli arvoituksellinen. Koch osaa myös luoda kiinnostavia henkilöitä, jotka hyvine ja huonoine puolineen ovat jotenkin kovin inhimillisiä. En voi sanoa ihastuneeni päähenkilö Marciin erityisemmin, enkä ehkä osannut oikein samaistua kehenkään kirjan henkilöistä. Silti he toivat kukin lisää mielenkiintoa tarinaan ja kaikki henkilöt olivat tarkasti, huolellisesti kuvailtuja.

Kirjan käännös on sujuva ja kieli helppoa ja "menevää". Pidän myös Kochin tavasta kertoa syvimmiltä aiheiltaan rankkoja, ajatuksia herättäviä tarinoita huumorilla höystettynä. Tässäkin kirjassa sai nauraa, vaikka aiheet eivät helpoimmasta päästä olekaan. Huumori ei tuntunut teennäiseltä tai turhalta, päinvastoin se oli luonnollinen ja hieno osa tarinaa.

Lääkäri oli minulle hyvä, intensiivinen ja palkitseva lukukokemus. Pidin tästä enemmän kuin Illallisesta. Tarina oli jotenkin mukaansatempaavampi ja enemmän tunteita herättävä. Kirjan aiheet, moraaliset kysymykset eutanasiasta ja lääkärin yksityiminän ja ammattiminän sekoittumisesta ja siitä nousevat kysymykset ovat tärkeitä, vaikeita aiheita. Lääkäri on kokonaisuutena hieno, mieleenpainuva romaani johon en voi sanoa kirjaimellisesti ihastuneeni (tämä ei ole kaunis kirja!), mutta joka intensiivisyydessään ja arvoituksellisuudessaan piti minut otteessaan viimeisille sivuille saakka.

★★★★+

Illallinen / Herman Koch

Illallinen/Herman Koch

Siltala, 2012. 340 sivua.

Alkuteos: Het diner, 2009.

Suomentanut: Sanna van Leeuwen

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Herman Kochin romaania Illallinen kehuttiin minulle niin paljon, että varasin kirjan nopeasti kirjastosta. Aloittelin luekmista itsenäisyyspäivän iltana, tarkoituksena hieman maistella kirjan fiilistä. Jäin kuitenkin nopeasti koukkuun, ja muut lukemisen alla olevat kirjat saivat väistyä Illallisen tieltä. Eilen illalla suljin Illallisen kannet tyytväisenä.

Paul Lohman valmistautuu vaimonsa Clairen kanssa viettämään hienon illallisen amsterdamilaisessa ravintolassa menestyneen poliitikkoveljensä Sergen, sekä tämän Babette-vaimon kanssa. Illallisen on tarkoitus koostua hyvästä ruuasta, keskustelusta ja yhdessäolosta, mutta Paul osaa jo etukäteen kuvitella, minkälainen kauhuilta on syntymässä. Hän ei aina tule toimeen veljensä kanssa, ja on juuri ennen illallista löytänyt teini-ikäisen poikansa Michelin kännykästä järkyttävän videon. Illallisen tarkoitus muuttuu, ja nyt pariskuntien on tarkoitus keskustella teini-ikäisistä pojistaan. Illallisesta ei tule mukavaa yhdessäoloa, ja tunnelma pöydässä kiristyy entisestään jokaisen ruokalajin jälkeen. Juomarahan aikana tilanne riistäytyy käsistä jo ihan kunnolla.

Koch kirjoittaa helposti ja sujuvasti. Minä tempauduin tarinaan mukaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, ja ahmin kirjan loppuun. Koch on tavattoman taitava pitämään kirjassa jännitystä yllä. Hän paljastaa perheen salaisuuksista hieman kerrallaan, antaa pikkuvinkkejä, mutta jättää juuri sopivasti piiloon. Sain taas kerran huomata, kuinka paljon pidän kirjoista, joissa ei pureskella lukijalle kaikkea valmiiksi.

Illallisen henkilöhahmot ovat myös kiinnostavia ja taidolla kuvailtuja. Minä opin tuntemaan epävarman, sosiaalisista vaikeuksista kärsivän Paulin, hänen sympaattisen vaimonsa Clairen, hieman ärsyttävän diivailija-Sergen, sekä hänen arvoituksellisen Babette-vaimonsa. Minä tunnistin teinipoikien vaikeudet ja epävarmuuden, ymmärsin vanhempien huolen. Mielipiteeni henkilöistä vaihtuivat lukemisen aikana useasti, välillä toinen oli toista ärsyttävämpi. Etenkin turhamainen Serge herätti minussa paljonkin tunteita, kaikkea ärtymyksestä ihasteluun.

Illallinen oli kaiken kaikkiaan piristävä, ajatuksia herättävä ja todella mukaansatempaava kirja. Minulle tuli tästä hieman mieleen Poikani Kevin, vaikka Koch toki kirjoittaa vakavista aiheista kuitenkin pilke silmäkulmassa, hienoisella huumorilla höystettynä. Kochin luomat henkilöt, etenkin Paul, osasivat nauraa itselleen kaikkine puutteineen (paitsi nyt ehkä Serge..), ja se sai henkilöt tuntumaan inhimillisiltä. Minä ihastuin tähän kirjaan, vaikka jotain pientä jäi puuttumaan, jotta tämä olisi minulle täydellinen. Hieno, koukuttava ja mieleenpainuva lukukokemus kuitenkin. Seuraavaksi kirja suuntaa äidilleni, hän odottaa jo malttamattomana pääsevänsä lukemaan tätä kehujeni jälkeen.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen ja valloitan kirjallisessa maailmanvalloituksessani Hollannin.

★★★★+