Myöhempien aikojen pyhiä / Juha Itkonen

Myöhempien aikojen pyhiä / Juha Itkonen

Tammi 2003. 295 sivua.

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? kirjastolaina

Juha Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä on koskettava ja ajatuksia herättävä romaani nuoruudesta, uskonnosta, rakkaudesta. Kaksi nuorukaista, David ja Mark, saapuvat Salt Lake Citystä Suomeen lähetystyöhön. David ja Mark ovat mormoneja ja Suomessa he kiertävät hiljaista pikkukaupunkia, yrittäen käännyttää mahdollisimman monta sisäänpäinkääntynyttä, nyrpeää suomalaista. Pikkukaupungissa nuoria miehiä vältellään, he saavat outoja katseita ja paikalliset suorastaan hylkivät heitä. Nuorukaisten tiivis yhteiselo ahtaassa asunnossa kiristää myös heidän keskinäisiä välejään. Suuren ja kipeän menetyksen kokenut David ärsyyntyy aina niskan päällä olevaan Markiin ja kun naapurin Emma vielä sekoittaa pakkaa, huomaa David pian miettivänsä aidosti uskoaan Jumalaan ja siihen, onko Jumala hyvä vai paha.

Juha Itkonen kirjoittaa hyvin ja hienosti ja tarina vie mennessään. Kirja on mukaansatempaava ja kerronta vangitsee. Pidin kirjassa siitä, että se on suomalaisen kirjoittama tarina kotimaastaan, mutta silti Suomea katsotaan ulkomaalaisen silmin. Se miltä jurot ja uudelle kielteiset suomalaiset näyttävät nuoren amerikkalaispojan silmin oli minusta uskottavalla tavalla kuvailtu. Suomi näyttäytyy outona maana täynnä vaitonaisia ja varovaisia ihmisiä, pitkällä kylmällä talvella ja pimeillä illoilla höystettynä.

Kirjan henkilöt ovat kiinnostavia, ja etenkin heidän taustansa ja historiansa herättävät tunteita. Syyt sille, miksi kukin on päätynyt sinne missä on tulevat monen kohdalla selviksi. Koskettavin ja hurjin tarina taisi olla Davidin kanssa ystävystyvällä Eerolla, joka asui pienessä mökissä kaukana muista koiransa kanssa. Davidin oma tarina on myös rankka ja surullinen, suuri menetys ja siitä nousseet ajatukset ja mietteet uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Myös Mark oli henkilönä ihan kiinnostava, vaikka välillä hän alkoikin ärsyttää. Naapurin Emma jäi (ehkä tarkoituksella) hieman salaperäiseksi henkilöksi, mutta oli tarinan kannalta ehdottoman tärkeä. Nuorukaisista eniten huolta pitävä Kalevi ja Kalevin vaimo, jotka henkilöinä osoittivat, että maastamme löytyy niitä symppiksiä ja ihaniakin ihmisiä.

Ottamatta sen enempää kantaa eri uskontoihin tai niiden koukeroihin, on sanottava, että mormonius (onko tuo sana?) toi kirjaan ehdottoman kiinnostavan lisämausteen. Oikeastaanhan se oli koko tarinan kannalta tärkein osa, seikka joka aiheutti kirjan koukerot ja kiemurat. Mutta en tosin voinut olla välillä ärtymättä ja ihmettelemättä, sillä niin moni asia esimerkiksi Davidin ja Markin elämässä olisi ollut paljon helpompaa, mikäli mormonien Kirjan tiukkoja sääntöjä ei tarvitsisi seurata ja antaa niiden ohjata elämäänsä.

Myöhempien aikojen pyhiä oli kiinnostava, mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä kirja. Luin tämän todella mielelläni ja yllätyin oikeastaan siitä, kuinka vangitseva se olikaan. Kirjan varsin yllättävä loppu sai melkeinpä tirauttamaan pari kyyneltäkin.

★★★★

Hetken hohtava valo / Juha Itkonen

Hetken hohtava valo / Juha Itkonen

Otava, 2012. 511 sivua.

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? saatu ennakkokappale kustantajalta

Juha Itkosen romaani Hetken hohtava valo oli minulle yksi syksyn odotetuimmista uutuuksista. Olen lukenut Itkoselta aiemmin vain romaanin Seitsemäntoista, johon en ihan varauksetta ihastunut. Olen kuitenkin jostain syystä päättänyt olla Itkosfani tuosta huolimatta ;).

Hetken hohtava valo on massiivinen sukupolvitarina. Kirjan alussa tuleva elektroniikkakauppias Esko Vuori on nuori mies, matkalla hyvän ystävänsä kanssa katsomassa Tokion olympiakisoja vuonna 1964. Kirjan alussa Esko tapaa tulevan vaimonsa Liisan. Nuoripari huomaa pian Liisan olevan raskaana ja pariskunnan esikoinen, Esa, syntyy. Hetken hohtava valo seuraa Vuoren perheen elämää 1960-luvulta 2000-luvulle saakka. Kertojina vuorottelevat Esko, Liisa ja Esa. Vuosien varrella ehtii tapahtua paljon, Esa löytää unelmiensa naisen ja saa lapsen, Liisalle ja Eskolle syntyy kaksi poikaa lisää ja heidän suhteensa joutuu koetukselle. Esan kertomat osat kirjasta ovat suunnattu hänen tyttärelleen Miialle. Mies kuvailee elämäänsä tyttärelleen, niin alamäkiään kuin onnellisempiakin hetkiä.

Itkosen luomat henkilöt ovat todentuntuisia. Esko, Marjaana, Liisa ja Esa tulevat lukijaa lähelle, lukija oppii tuntemaan heidän erityispiirteensä ja ajatusmaailmansa. Romaanin massiivisuus on kirjassa sekä parasta, että huonointa. Pidin valtavasti siitä määrästä tapahtumia ja vuosia, joita tähän kirjaan mahtui. Jossain kohtaa kirja kävi kuitenkin hieman tylsäksi, ja olen sitä mieltä, että tämä olisi toiminut lyhennettynäkin. Suurimman osan ajasta minä kuitenkin nautin lukemisesta, Vuoren perheen elämän seuraamisesta, salaisuuksista ja vaietuista aiheista, sekä Itkosen sujuvasta ja kauniisti soljuvasta kielestä.

Hetken hohtava valo on todella hieno kotimainen romaani. Laaja tarina on kirjana ehjä, vaikka itse tarinasta puuttuukin selkeä alku ja loppu. Kirjan viimeisestä "osasta" minä pidin erityisen paljon ja kirjan loppu oli todella hieno. Vuoren perheen ihmissuhteiden seuraaminen oli kirjassa oikeastaan etusijalla, ja vuosien varrelle mahtuukin paljon erilaisia kiemuroita. Etenkin Eskon ja Liisan, sekä Esan, Miian ja Marjaanan väliset suhteet ovat kiinnostavia seurattavia. Henkilöiden kehitys vuosien edetessä tulee hienosti esille tällaisessa massiivisessa romaanissa. Itkonen on minusta parhaimmillaan luodessaan todentuntuisia henkilöhahmoja ja kuvaillessaan arkisia tapahtumia.

Minä nautin tästä romaanista kovasti ja voin nyt hyvillä mielin kutsua itseäni Itkosfaniksi. Tänä vuonna aion lukea Itkoselta vielä Anna minun rakastaa enemmän-romaanin osana Kuusi kovaa kotimaista -haastetta.


★★★★+


Itkosen uusimman on ehtinyt lukea jo ainakin Unni, Minna sekä Katja.

Seitsemäntoista

Seitsemäntoista / Juha Itkonen. Otava, 2010. 383 sivua.

 Juha Itkonen on ollut jo kauan tutustumislistallani ja päätin aloittaa kirjalijan uusimmasta romaanista, joka kantaa nimeä Seitsemäntoista. Kirjailija Julius Ilonen (Itkonen itse, ainakin joltain osin?) kirjoittaa kirjan siitä, kun hän oli seitsemäntoistavuotias. Kirjan päähenkilö on lukiota käyvä Henrik (eli Julius) joka työskentelee kesän tavaratalossa. Nuoren miehen elämään kuuluu myös tyttöystävä Hanna ja pian myös kaupan vihannesosason Vesku. Henrik etsii seksuaalista identiteettiään, juhlii ja rellestää Veskun kanssa, pääsee miehen mukana jopa ulkomaille. Pian Henrik kuitenkin huomaa Veskussa jotain outoa, kaikki ei olekaan niin kuin Henrik luuli. Vesku tulee yhtäkkiä liian lähelle ja Henrik perääntyy.

Romaani sisältää Henrikin ja Veskun lisäksi mielenkiintoisen henkilöhahmon, keski-ikäisen Päivin joka työskenteli Henrikin ja Veskun kanssa samassa kaupassa. Päivi on eronnut, hänellä on ongelmallinen suhde teini-ikäiseen poikaansa ja mikään ei oikein onnistu. Päivi astuu kuvioon mukaan kun hän lukee Julius Ilosen kirjan, kirja kertoo Juliuksen ajasta tavaratalossa mutta Päivin mielestä Ilonen valehtelee - kenen on oikeus muistella ja kertoa muistonsa julkisesti, mikä on totta ja mikä ei? Alkaa Juliuksen ja Päivin välinen kirjeenvaihto, mielipiteitä heitellään suuntaan jos toiseen kunnes kaikki kulminoituu Juliuksen ja Päivin tapaamiseen - kasvokkain. Julius pakenee härdelliä erämaahan mökille ja jatkaa kirjoittamista. Päivin elämään astuu uusi, tärkeä ihminen joka ottaa särkyneen naisen huomaansa.

En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta. Kirjan kielestä nautin, Itkonen kirjoittaa sujuvasti ja kauniisti, lyhyitä lauseita ja pidempiä lauseita, soljuvaa ja menevää. Seitsemäntoista on romaani toisaalta nuoruudesta, toisaalta kirjailijana olemisesta, kirjoittamisen vaikeudesta ja sen seurauksista. Kirja on jaettu kolmeen osaan ja minä pidin eniten ekasta ja kolmannesta osasta, toinen osa oli jotenkin hieman sekava. Kirja on myös kirjoitettu mielenkiintoisesti, monitasoisesti ja minulla meni hetki ennen kuin ymmärsin kuka oli kuka, missä kirjassa ja tapahtumissa nyt mennään. Monitasoisuus oli mielenkiintoinen, joskin minulle hieman haastava muoto. Lisäksi tenttien vuoksi en ehtinyt lukea kuin muutaman sivun per ilta joten en aina oikein päässyt mukaan tapahtumiin. Monitasoisuus ei ehkä olisi ollut ongelma lainkaan, jos olisi voinut (ehtinyt) lukea kirjan yhteen putkeen. Seitsemäntoista ei nouse suosikkieni joukkoon, mutta huono se ei ole missään tapauksessa. Haluan jatkossa lukea enemmän Juha Itkosta, olen lukenut ja kuullut että hänen aiemmat romaaninsa olisivat parempia kuin tämä uusin.

Pisteitä ***+.