Rouva S. / Sami Hilvo

Rouva S. / Sami Hilvo

Tammi, 2012. 284 sivua.

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Pidin hurjasti Sami Hilvon esikoisteoksesta Viinakortti, ja odotin innostuneena miehen toista romaania. Rouva S. ilmestyi loppukesästä ja minä tartuin uutuusromaaniin heti tuoreeltaan. Rouva S. on aihealueeltaan täysin erilainen kuin Viinakortti, joten yritin lukea kirjaa puolueettomasti vaikka upea esikoisromaani mieleen nousikin.

Salaperäisen Rouva S:n vieraaksi Tokioon saapuu Daniel, nuori mies joka etsii tuhat vuotta vanhaa käsikirjoitusta. Rouvan vanha koira saattaa Danielin perille rouvan talolle, ja tunnistaa vieraan miehen rouvan edesmenneeksi tyttäreksi. Kaori-tytär on jälleensyntynyt Danielina ja palannut äitinsä luokse. Danielin etsimän käsikirjoituksen kirjoittaja on nuori nainen jonka elämää tuhat vuotta sitten kirjassa myös seurataan. Nuorella Nenellä, joka myytiin hoviin Kunnianarvoisimman rakastajattareksi, oli harvinainen hajuaisti joka lopulta koitui hänen kohtalokseen.

Myös Rouva S kantaa salaisuutta. Hänen menneisyyteensä liittyy kammottavia tapahtumia, joiden keskipisteessä on miesnelikko jota rouva kutsuu Tupuksi, Hupuksi, Lupuksi ja Aku Ankaksi. Paikalliseen mafiaan kuuluvat miehet ovat aiheuttaneet rouvalle paljon kärsimystä, ja hän aikoo osoittaa miehille vahvuutensa ja kykynsä ja unohtaa pelon.

Rouva S. on mystisen salaperäinen tarina. Minulle jäi kirjan lukemisen jälkeen tunne, että osa tarinasta jäi vielä verhon taakse. Samalla huomasin kuitenkin pitäväni tuosta salaperäisyydestä, kuten myös kirjan erikoisista ja erilaisista henkilöistä. Rouva S. oli henkilönä todella mielenkiintoinen, vaikka hän kaikessa "kummallisuudessaan" jäikin hieman etäiseksi. Minulla kesti varsin kauan ennen kuin sain kirjan palasia kohdalleen ja ymmärsin henkilöitä ja tapahtumien kulkua tarkemmin. Yleensä tällaiset vaikeudet kirjoissa ärsyttävät minua, mutta Rouva S:n kohdalla päinvastoin ihastuin tähän vaikeuteen ja salaperäisyyteen.

Hilvo kirjoittaa hienosti ja on taitava kielenkäyttäjä. Tekstissä ei ole turhia kikkailuja ja pidän rytmikkäistä, lyhyistä lauseista joita teksti sisältää. Kirjan luvut on nimetty kertojan mukaan, kertojina vuorottelevat Daniel, Rouva S, Nene sekä Koichi, edesmenneen Kaorin poikaystävä. Kertojien vaihtuminen on minusta toimivaa ja pitää mielenkiintoa yllä kun muutaman luvun ajan saa odottaa, mitä esimerkiksi Rouva S. seuraavaksi keksii.

Kaiken kaikkiaan Rouva S. on salaperäisyydessään ja vaikeudessaankin hieno kirja. Se on todella erilainen kuin Hilvon esikoinen Viinakortti, joka minusta osoittaa kirjailijan monipuolisen taituruuden. Tämä kirja kestää aivan varmasti useita lukukertoja, ja uskon, että se antaa minulle lukijana vielä enemmän toisella lukukerralla.

★★★★-

Viinakortti

Sami Hilvon esikoisromaani Viinakortti on kaunis ja rohkea tarina rakkaudesta, se on tarina Mikaelista joka perii isoäitinsä talon ja sen mukana talon sisällön. Mikael löytää isoisänsä Urhon sodanaikaisia päiväkirjoja ja kirjeitä ja saa selville isoisän rakastaneen toista henkilöä kuin isoäitiä. Urhon suureksi rakkaudeksi osoittautuu Toivo, perheellinen lääkäri. Urholla ja Toivolla on läheinen suhde sota-aikana ja sodan jälkeenkin yhteydenpito on pysynyt. Urho oli Mikaelille suuri sankari, päiväkirjamerkintöjen avulla hän löytää Urhosta vielä yhden asian mihin samaistua -homoseksuaalisuus.

Viinakortti on nopealukuinen kirja. Kieli on kiinnostavaa, kuvailevaa ja rohkeankaunista. Minä ahmin kirjan yhden illan aikana, muutamassa tunnissa. Jäin tarinaan koukkuun ensisivuilta asti ja tarina todellakin tempaisi minut mukaansa. Edes erittäin yksityiskohtaiset, rohkeat homoeroottiset kohtaukset eivät häirinneet, ne jotenkin kuului tarinaan. Kirjan loputtua jäi haikea fiilis, se on minun kohdallani merkki siitä, että kirja on ollut loistava. Suosittelen romaania lämpimästi kaikille -ehkäpä joku taas ymmärtäisi maailmaa hieman paremmin kirjan luettuaan. Minä jään innolla odottamaan Sami Hilvon seuraavaa teosta...

*****