Seikkailujuoksija: Jukka Viljasen pitkä taival Saharan halkijuoksijaksi / Juha Hietanen
Readme.fi, 2012. 280 sivua.
Kannen suunnittelu: Marko Tapani
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
Juha Hietasen kirja Seikkailujuoksija: Jukka Viljasen pitkä taival Saharan halkijuoksijaksi kertoo nimensä mukaisesti seikkailujuoksija Jukka Viljasesta ja tämän huimista juoksuprojekteista.
Viljanen innostui juoksemisesta ja jokapäiväisistä, pitkistä lenkeistä tuli miehen arkea. Pikkuhiljaa hän myös teki juoksemisesta ammattinsa, jätti vanhan työnsä ja alkoi etsimään sponsoreita eri juoksuprojekteilleen. Viljanen on juossut maratonin niin etelä- kuin pohjoisnavallakin. Hän juoksi avovaimonsa sekä ystävänsä Gregin kanssa Kalaharin halki tajuttomassa kuumuudessa. Kalaharin seikkailun jälkeen Viljanen päätti, että hän haluaa olla ensimmäinen mies joka juoksee yksin halki Saharan. Seikkailu vaati paljon valmisteluja ja suunnittelua. Tarvittiin rahoittajia, ruokailuja piti suunnitella, juoksureitti suunnitella mahdollisimman turvalliseksi ja tukijoukko matkaa varten piti hankkia niin kotimaasta kuin paikanpäältäkin. Yhden Saharaan suuntautuneen suunnittelureissun ja yli vuoden valmistautumisen jälkeen Viljanen suuntasi tukijoukkoineen Saharaan ja aloitti juoksunsa. Kirjassa seurataan tätä huimaa juoksua varsin yksityiskohtaisesti ja todella kiinnostavasti.
Minä olen suuri juoksufani, ja tämä kirja ei todellakaan tuota juoksintoani vähennä. Päinvastoin. Kirjaa lukiessani sain kovan lenkkihingun päälle, haluan juosta pidempiä lenkkejä, kauemmin ja muualla kuin tasaisilla ja jäisillä kaduilla. Kirjana en ehkä ihastunut Seikkailujuoksijaan ihan varauksettomasti. Rakenne oli minusta jotenkin sekava, ja monia asioita mainittiin useaan kertaan. Kirjan sisältö sitävastoin oli todella kiinnostavaa, laitoin jokaisen yksityiskohdan korvan taakse ja innostuin ultrajuoksusta aivan uudella tavalla (vaikka Viljanen on erityisesti seikkailujuoksija, ei ultrajuoksija). Pidin siitä, että kirjassa tulee monipuolisesti esille juoksuprojekteihin valmistautuminen. Lopulta vaikutti siltä, että pitkien juoksulenkkien tekeminen ja fyysinen harjoittelu oli koko projektissa oikeastaan se helpoin asia. Rahoituksen hakeminen, ravinnon suunnittelu ja matkan suunnittelu vaati paljon enemmän aikaa ja voimia kuin itse juoksu.
Seikkailujuoksija sai minut entistä innostuneemmaksi juoksuharrastukssta ja se sai myös ihailemieni henkilöiden listan kasvamaan yhdellä nimellä. Sain Jukka Viljasesta kirjan kautta sympaattisen, määrätietoisen ja vahvatahtoisen kuvan, enkä voi muuta kuin ihailla häntä. Seikkailujuoksija on kirjana todella mukaansatempaava, ja halusin lukea sen yhdeltä istumalta. Kaiken lisäksi isäni odotti malttamattomana, että saisin kirjan luettua jotta hänkin pääsisi sitä lukemaan. Lukemisen aikana ruokapöytäkeskustelumme koskivatkin Seikkailujuoksijaa ;). Minä jäin kuitenkin hieman kaipaamaan persoonallisempia ajatuksia, Jukka Viljasen omia muistoja ja ajatuksia seikkailuistaan. Kirjan kirjoittaja on toimittaja Juha Hietanen, mutta minä kaipasin vielä enemmän Jukka Viljasen omia kokemuksia, omia sanoja kirjassa kuvailtaviin tapahtumiin. Mitä juoksijan päässä liikkui pitkien seikkailujen aikana, mitä hän ajatteli harjoituslenkkien aikana, mistä ammensi tahdon ja voiman pitkiin juoksupäiviin aavikolla?
Kirjassa on myös aika paljon kuvia seikkailujen varrelta. Minusta se oli kiva lisä, ja valokuva turvonneista jaloista ja verisistä sukista toi seikkailujuoksijan arkea vielä hieman lähemmäs lukijaa. Haluaisin suositella tätä kirjaa lämpimästi kaikille, mutta ehkä tämä kuitenkin sopii parhaiten juoksusta innostuneille. Kiva nojatuolimatka Saharan kuumuuteen tämä oli muutenkin, varsinkin näin tammikuisissa loskakeleissä. Vaikka en Seikkailujuoksijalle kirjana ihan täysiä pisteitä voi antaa, Jukka Viljasen seikkailujuoksuille antaisin kuitenkin vaikka kymmenen tähteä. Ihailtavaa, inspiroivaa!
★★★★
Ps! Jukka Viljasen blogista, täältä, voi lukea lisää miehen uudesta juoksuseikkailusta jonka hän julkisti maanantaina. Seuraavaksi mies suuntaa juoksemaan Grönlannin halki!
Minä olen suuri juoksufani, ja tämä kirja ei todellakaan tuota juoksintoani vähennä. Päinvastoin. Kirjaa lukiessani sain kovan lenkkihingun päälle, haluan juosta pidempiä lenkkejä, kauemmin ja muualla kuin tasaisilla ja jäisillä kaduilla. Kirjana en ehkä ihastunut Seikkailujuoksijaan ihan varauksettomasti. Rakenne oli minusta jotenkin sekava, ja monia asioita mainittiin useaan kertaan. Kirjan sisältö sitävastoin oli todella kiinnostavaa, laitoin jokaisen yksityiskohdan korvan taakse ja innostuin ultrajuoksusta aivan uudella tavalla (vaikka Viljanen on erityisesti seikkailujuoksija, ei ultrajuoksija). Pidin siitä, että kirjassa tulee monipuolisesti esille juoksuprojekteihin valmistautuminen. Lopulta vaikutti siltä, että pitkien juoksulenkkien tekeminen ja fyysinen harjoittelu oli koko projektissa oikeastaan se helpoin asia. Rahoituksen hakeminen, ravinnon suunnittelu ja matkan suunnittelu vaati paljon enemmän aikaa ja voimia kuin itse juoksu.
Seikkailujuoksija sai minut entistä innostuneemmaksi juoksuharrastukssta ja se sai myös ihailemieni henkilöiden listan kasvamaan yhdellä nimellä. Sain Jukka Viljasesta kirjan kautta sympaattisen, määrätietoisen ja vahvatahtoisen kuvan, enkä voi muuta kuin ihailla häntä. Seikkailujuoksija on kirjana todella mukaansatempaava, ja halusin lukea sen yhdeltä istumalta. Kaiken lisäksi isäni odotti malttamattomana, että saisin kirjan luettua jotta hänkin pääsisi sitä lukemaan. Lukemisen aikana ruokapöytäkeskustelumme koskivatkin Seikkailujuoksijaa ;). Minä jäin kuitenkin hieman kaipaamaan persoonallisempia ajatuksia, Jukka Viljasen omia muistoja ja ajatuksia seikkailuistaan. Kirjan kirjoittaja on toimittaja Juha Hietanen, mutta minä kaipasin vielä enemmän Jukka Viljasen omia kokemuksia, omia sanoja kirjassa kuvailtaviin tapahtumiin. Mitä juoksijan päässä liikkui pitkien seikkailujen aikana, mitä hän ajatteli harjoituslenkkien aikana, mistä ammensi tahdon ja voiman pitkiin juoksupäiviin aavikolla?
Kirjassa on myös aika paljon kuvia seikkailujen varrelta. Minusta se oli kiva lisä, ja valokuva turvonneista jaloista ja verisistä sukista toi seikkailujuoksijan arkea vielä hieman lähemmäs lukijaa. Haluaisin suositella tätä kirjaa lämpimästi kaikille, mutta ehkä tämä kuitenkin sopii parhaiten juoksusta innostuneille. Kiva nojatuolimatka Saharan kuumuuteen tämä oli muutenkin, varsinkin näin tammikuisissa loskakeleissä. Vaikka en Seikkailujuoksijalle kirjana ihan täysiä pisteitä voi antaa, Jukka Viljasen seikkailujuoksuille antaisin kuitenkin vaikka kymmenen tähteä. Ihailtavaa, inspiroivaa!
★★★★
Ps! Jukka Viljasen blogista, täältä, voi lukea lisää miehen uudesta juoksuseikkailusta jonka hän julkisti maanantaina. Seuraavaksi mies suuntaa juoksemaan Grönlannin halki!