Kolme käskyä / Paula Havaste

Kolme käskyä / Paula Havaste

Gummerus, 2013. 374 sivua.

Kannen kuvat: Istockphoto

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Olen ihastunut kovastikin Paula Havasteen kahteen aiempaan kirjaan Kaksi rakkautta sekä Yhden toivon tie. Nämä kaksi ja nyt keväällä ilmestynyt Kolme käskyä muodostavat trilogian, joka kertoo Mäkisen perheen elämästä sotavuosien Suomessa. Kun aiemmissa kirjoissa päähenkilöinä on ollut perheenäiti ja vaimo Anna sekä tämän sisko Oili, uusimmassa osassa päähenkilönä on Raija, Annan ja hänen miehensä vanhin lapsi, ja sotavuodetkin ovat jo takanapäin. Kolme käskyä on edeltäjiensä tapaan mukaansatempaava ja hieno romaani.

Kotona on erinäisistä syistä painostava ilmapiiri, joten Raija on iloinen kun hän kuulee päässeensä koko kesäksi töihin Lappiin, perusteilla olevan kotiseutumuseon valmisteluhommiin. Pitkä junamatka, teltassa nukutut yöt ja alkeelliset olosuhteet ovat partiota harrastavalle Raijalle tuttua, joten hän nauttii kesästä ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Työkavereina hänellä on muutama miespuolinen opiskelukaveri, joiden kanssa Raija tulee useimmiten hyvin toimeen. Kesä muuttuu vielä mieleenpainuvammaksi ja kiinnostavammaksi, kun Raija tapaa Rainerin, salaperäisen lavatansseissa esiintyvän mustalaismiehen. Kaikki eivät Raijan ja Rainerin ystävyydestä kuitenkaan innostu, mutta Raija haluaa oppia tuntemaan miehen paremmin ja etenkin oppia tuntemaan tämän elämäntapaa.

Havaste on jälleen kerran onnistunut luomaan heti alusta saakka mukaansatempaavan tarinan. Minä uppouduin Raijan elämänkuvailuun heti kirjan ensisivuilta lähtien, ja halusin heti tietää kuinka Raijan kesä etenee. Luin Kolme käskyä parilta istumalta, ja muistan uppoutuneeni Havasteen trilogian kahteen aiempaan osaan ihan samalla tavalla. Mäkisen perheessä on jotain todella kiehtovaa, ja nämä kirjat on ihan kuin minulle tehtyjä. Raija oli päähenkilönä kiinnostava. Maanläheinen, sympaattinen ja rohkea nuori nainen, jolla oli kiinnostavia mielenkiinnonkohteita. Mystiikka, horoskoopit ja kansantiede on läsnä Raijan elämässä lähes päivittäin ja tuovat kiinnostavia yksityiskohtia kirjan etenemiseen.

Mäkisen perhe on kahdesta aiemmasta kirjasta entuudestaan minulle tuttu, ja pidinkin kovasti siitä, että heidän perhe-elämästään sai myös tässä kirjassa kuulla hieman enemmän. Havaste kirjoittaa jälleen helposti ymmärrettävää, sujuvaa ja kaunista kieltä. Pidin myös sivuhenkilöistä, joita oli sopiva määrä ja jotka olivat kiinnostavia persoonia. Lapin maisemat ja mustalaiskulttuuri toivat kirjaan vielä viimeisen silauksen, jotta minä viihdyin Kolmen käskyn parissa todella hyvin.

Kokonaisuutena Kolme käskyä oli juuri minun kirjani. Pidin tässä kaikesta ja vietin mukavia hetkiä Raijan elämää seuraten Lapin maisemissa. Harmi jos tämä jää viimeiseksi osaksi, olisin mielelläni lukenut Mäkisen naisten elämästä vielä muutaman kirjan verran!

★★★★★

Yhden toivon tie / Paula Havaste

Yhden toivon tie / Paula Havaste

Gummerus, 2012. 446 sivua.

Kannen kuvat: Istockphoto

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Ihastuin Paula Havasteen Kaksi rakkautta kirjaan, kun tartuin siihen muutama vuosi sitten ilman ennakko-odotuksia. Yhden toivon tie on itsenäinen jatko-osa Kahdelle rakkaudelle. Kirjassa seurataan edellisen romaanin päähenkilön Annan sisarta, Oilia. Toki Anna perheineen on myös keskeisessä osassa tässäkin kirjassa.

Annan mies Voitto on yhä sodassa, käy kotona kun lomille pääsee. Kolmatta lastaan odottava Anna huolehtii talosta, perheen kahdesta kouluikäisestä tyttärestä, sekä pienestä Armas-vauvasta joka on puheiden mukaan Voiton poika. Anna viimeistelee myös maisterin työtään sielutieteessä yliopistolla ja käy kerran kuukaudessa linjurikyydillä Helsingissä. Suurimman osan ajasta Anna kuitenkin viettää kotitöiden parissa Lehtimäellä, päiviä piristävät Aila-ystävän tapaamiset ja kasvava eläinperhe. Annan sisko Oili työskentelee Kemissä saksalaisessa sotilassairaalassa. Hän viihtyy työssään, sairaalassa työskentelevät muut suomalaiset tytöt ovat Oilille kuin omaa perhettä, mutta viikkojen kohokohta on kuitenkin Horstin tapaaminen. Horst on komea saksalainen sotilas, ja hän on luvannut hankkia avioliittoluvan Oilille ja itselleen. Oili odottaa kuumesesti päivää, jolloin hän pääsee Horstin mukana Saksaan, uuteen kotimaahansa viettämään onnellista elämää Horstinsa kanssa. Lapin sodan alkaessa saksalaiset komennetaan Norjan kautta takaisin kotimaahansa. Oili haluaa mukaan, muuten hän menettää Horstin lopullisesti. Oilin rankka taistelu Horstin tavoittamiseksi alkaa, taistelu jonka jälkeen nuori nainen ei enää palaa ennalleen ja taistelu, jonka aikana Oili joutuu miettimään suunnitelmiansa ja elämäänsä uudemman kerran.

Yhden toivon tie on rankka selviytymistarina. Se on samalla hieno kuvaus ystävyydestä, sokeasta rakkaudesta, sota-ajan Suomesta ja sisaruudesta. Yhden toivon tie antaa hienon kuvan suomalaisen naisen sinnikkyydestä, se kuvailee sodan aikaista Suomea hyvine ja pahoinen seurauksineen. Yhden toivon tie kuvailee kauniisti myös erilaisia ihmissuhteita, kahden siskon välistä vahvaa sidettä, sodassa taistelevan miehen ja kotona taistelevan vaimon ajatuksia ja tunteita.

Havaste kirjoittaa sujuvasti ja tarina on mukaansatempaava. Minä pidin kovasti siitä, että tarina jatkui siitä mihin Kaksi rakkautta jäi. Minusta oli onnistunut ratkaisu seurata sekä Annan että Oilin tarinaa vuorotellen, tämä piti mielenkiintoa yllä koko tarinan ajan. Kirja on varmasti vaatinut paljon taustatyötä, niin tarkkoja yksityiskohtia jatkosodan Suomesta tässä on. Minä olen tavattoman huono historiassa, mutta minusta kirja antaa uskottavan, todentuntuisen kuvan tuosta ajasta.

Vaikka Yhden toivon tie on myös todella rankka kertomus, tästä kirjasta jäi lämmin fiilis. Etenkin Oilin kokemukset Lapissa on todella rankkaa luettavaa, mutta toisaalta taas koskettavat ja tunteita herättävät tapahtumat ja kokemukset on kirjoissa minusta parasta. Yhden toivon tie on kokonaisuutena hieno kirja, mutta jostain syystä (jota en osaa sen tarkemmin kuvailla) Kaksi rakkautta oli minulle vielä ihan pikkuhitusen parempi. Toivon kuitenkin, että Havaste jatkaisi kirjasarjaansa vielä ainakin yhdellä osalla. Yhden toivon tien lopussa jäi juuri sopivasti avoimia kysymyksiä...

⋆⋆⋆⋆⋆-

Myös Amma, Mari.A, Jonna ja Arja ovat tämän lukeneet.


Ps! Suuntaan viikonlopuksi Brysseliin kera hyvän ystävän. Palailen siis blogien pariin ensi viikolla, ainakin yhden belgialaisen kirjan kanssa :). Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kaksi rakkautta

Kaksi rakkautta / Paula Havaste, Gummerus 2010. 355 sivua

Paula Havasteen Kaksi rakkautta on taas loistava kotimainen romaani. Kirja seuraa Annan tunteita ja elämää sota-aikana pienessä suomalaisessa kylässä Helsingin ulkopuolella. Annan mies Voitto joutuu sotaan ja Anna jää yksin kahden pienen tytön kanssa hoitamaan perheen kotia pieneen Leppämäen kylään. Ystävät ovat Helsingissä ja tytöt koulussa tai kerhoissa. Annan arkeen kuuluu kotitöiden lisäksi yliopisto-opintojen viimeisiin tentteihin lukemista, välillä elämä on kovin yksinäistä ja tyhjää, nuoruus tuntuu menetetyltä ja onni hävitetyltä. Arjen katkaisee silloin tällöin olevat tenttitilaisuudet Helsingissä jonne Anna matkustaa päiväksi tai pariksi linja-autolla. Helsingissä Anna tapaa Voiton hurmaavan Tuji-serkun joka on filmitähti, kuuluisa ja todella tyylikäs. Anna rakastuu Tujiin heti ja alkaa odottaa Tujin tapaamista. Arki Leppämäellä sujuu tapaamisia odottaessa, mikään ei tunnu enää samalta Tujin kosketuksen jälkeen. Anna vuorottelee kotiäidin ja rakastuneen opiskelijan roolien välissä, hänen ajatuksensa ovat sekaisin rakkaudesta, tunnontuskista ja välillä myös pelosta -mitä elämälle tapahtuu kun Voitto palaa sodasta kotiin?

Uppouduin romaaniin ihan täysin, tunsin Annan kautta tunneskaalan ääripäät -sekä iloa että surua - ja tunsin todella vahvasti Annan mukana. Tykkään kovasti lukea sota-aikaan perustuvia kirjoja ja Kaksi rakkautta on yksi parhaista joita olen lukenut. Sota-ajan suru, traagiset tapahtumat sekoittuvat suloiseen arkeen, Anna pienen perheen elämään. Monet Leppämäen asukkaat saivat sodasta suru-uutisia mutta toisen onnesta iloittiin myös. Annan ja Voiton suhdetta oli mukava seurata alusta asti, suhteen mutkia ja kiemuroita niinikään. Olin todella fiiliksissä kirjaa lukiessani, pääsin nopeasti tunnelmaan ja osa minusta eli Annan perheen mukana Leppämäen talossa ja Annan mukana Helsingin tenteissä koko kirjan läpi. Välillä mieleen tuli Sami Hilvon Viinakortti - sen ja Kaksi rakkautta -romaanin välillä oli joitakin yhtäläisyyksiä:)

Läpinät sikseen, suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille!

*****

(Ensin mietin yhdeksää pistettä mutta en keksinyt mistä olisin voinut antaa miinuspisteitä, niinpä taas kerran täydet pointsit;)