Kansalliskirja / Turkka Hautala

Kansalliskirja / Turkka Hautala

Gummerus, 2012. 112 sivua.

Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Voi että. Turkka Hautalan Kansalliskirja on osuva, ihana, viihdyttävä, hauska, loistava pieni kirja. Ainoa miinus on, että kirja on liian ohut ja niin nopeasti luettu. Kansalliskirja on koottu noin viidestäkymmenestä lyhyestä tarinasta Suomesta ja suomalaisista. Jokainen tarina on jollain tavalla osuva, Hautala on aivan selvästi seurannut tarkasti suomalaisten elämää ja edesottamuksia.

Hautalan tarinat ovat inhimillisiä ja voisivat kertoa ihan kenestä vain, meistä tavallisista tallaajista. Minusta Kansalliskirjassa on tavoitettu suomalaisuus hyvin. Miehet muistelevat menneitä, nuoruuden rakkauksia ja isovanhempiaan, valitsevat naisen sijasta kaljareissun pikkukaupunkiin kavereiden kanssa. Kirjassa vilahtaa toki myös makkara, tuulipuvut ja olutkassit. Läpi kirjan ihmisten kuvailu on lempeän ironista, ja sen kuvan kirja myös meistä suomalaisista jättää. Ei tuulipuvuissa ja lauantaimakkarassa ole mitään vikaa.

Olen ihastunut Hautalan kirjoitustyyliin ja sanataiteiluun jo miehen romaaneissa Salo sekä Paluu. Myös Kansalliskirjassa Hautalalla on sana hallussaan. Kirja on pullollaan uskomattoman hienoja ja tehokkaita lauseita jonka avulla Hautala rakentaa kirjaansa sen tunnelman ja kuvat suomalaisuudesta. Jokainen kirjoitusvirhe on oikealla paikallaan, ja täyttää tehtävänsä hienosti.

Hautala ottaa tarinoissaan huomioon niin suomalaiset lapset, nuoret kuin varttuneemmatkin. Prisman peliautomaateilla voi nähdä kolme erilaista ihmistyyppiä, suomalaiset miettivät helpointa tapaa päästä Ennätysten kirjaan ja mopopoikien syljen avulla voisi tehdä bisnestä. Suomalaisesta kodista huomaa hyvin, onko jääkiekon arvokisafinaali voitettu vai hävitty ja maisteri unohtaa kaikki lukemansa kirjat kävellessään kauniin neidon ohi. Kansalliskirja on täynnä tällaisia pieniä ja tarkkanäköisiä huomioita.

Hautalan lyhyet tarinat saivat minut nauramaan ja tunnistamaan monesta tarinasta tutun ihmisen, perheenjäsenen tai jopa itseni. Nautin kovasti näiden herkkupalojen lukemisesta, olisin vain toivonut niiden jatkuvan kauemmin. Kansalliskirja on ulkonäöltäänkin minusta täydellinen. Kirja on kovakantinen, mutta kansipaperien sijasta kansikuva on kiinni kannessa (miten ihmeessä tämän selittäisin...;). Kannessa poseeraa suloinen poika Mikki Hiiri -paidassaan, kädet housuntaskuissa. Myös kirjan sisältä löytyy pari ihanaa valokuvaa.

Hieno, hieno kirja niin sisällöltään, kuin esineenäkin.

★★★★+


Kansalliskirjaa on luettu blogeissa jo paljon. Linkitän nyt löytämäni arviot: Lumiomena, Sara, Kirsi, Pekka, Minna, Jenni, ja Maria.

Paluu / Turkka Hautala

Paluu / Turkka Hautala

Gummerus, 2011. 315 sivua.

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

Mistä minulle? omasta kirjahyllystä, alkuperä ei muistu mieleen?

Ihastuin kovasti Turkka Hautalan esikoisromaaniin Salo jonka luin aiemmin tänä vuonna joten en yllättynyt kun tykästyin kovasti myös tähän Hautalan toiseen romaaniin.

Hautalan toisen romaanin, Paluun, päähenkilönä on Väinö Linna joka opiskelee valokuvausta Helsingissä. Kesäloman koittaessa Väinö päättää lähteä tapaamaan isäänsä lapsuuden kotikaupunkiinsa. Isän ja Väinön välinen kirjeenvaihto harveni jossain vaiheessa ja viime aikoina kirjeitä ei ole tullut enää lainkaan. Väinön isä, Linnan Hessu, kavereiden kesken Hänkki, on naistenmies, alkoholista nauttiva ex-kustannuspomo. Päivänä, jolloin Väinö muutti Helsinkiin opiskelemaan oli isä niin kehnossa kunnossa edellisen yön juomaputken jäljiltä, että hän ei pystynyt hyvästelemään poikaansa.

Kun Väinö palaa kotikaupunkiinsa hän haluaa tietysti tavata isänsä mutta myös selvittää paljon ajatuksia ja muistoja lapsuudesta. Väinö tapaa tuttuja menneisyydestä ja lopulta myös isänsä. Paljon muistoja palaa mieleen ja Väinö kaipaa selityksiä epäselville muistoilleen. Miksi isän ja Väinön sisaren Eevan suhde yhtäkkiä muuttui niin oudoksi, miksi he lopettivat keskenään puhumisen? Miten ja miksi äiti oikeasti kuoli aivan liian aikaisin? Miksi isä, joka joskus oli kännissä hauska ja leikki Väinön kanssa aarteenmetsästystä yhtäkkiä muuttui kännissä pahaksi, ilkeäksi, vihaiseksi?

Turkka Hautala on kirjailijana taitava niin monella alueella, etten tiedä mistä aloittaisin kehumisen. Ensinnäkin henkilöhahmot ovat niin huolella kuvailtu, että he tulevat lukijaa todella lähelle. Kaikki henkilöt ovat todentuntuisia, ihmisiä oikeasta elämästä. Kirjassa ei mässäillä erityisillä tapahtumilla, vaan tapahtumat etenevät Väinön lapsuusmuistojen kautta, välillä piipahdetaan myös isän päiväkirjamerkinnöissä. Pidin kirjassa myös sen "suomalaisuudesta", siitä, kuinka Paluussa kuvaillaan tavallista suomalaista yhteiskuntaa penkeillä makaavine spurguineen ja sylkevine teineineen.

Vaikka Paluu kertoo rankoista ja surullisista aiheista -alkoholismista, kuolemasta, perheen rikkoutumisesta, salailusta ja rankasta kasvamisesta nuoresta ujosta pojasta itsenäiseksi mieheksi - on kirja minusta silti jollain tavalla kaunis ja toivoa antava. Hautalan kieli on kaunista ja sujuvaa ja kirjan tapahtumia, isän ja pojan suhdetta, kuvaillaan todentuntuisesti. Minua tämä kirja kosketti ja en voi kuin innolla odottaa Hautalan seuraavaa romaania ja toivoa, että mahdollisimman moni muukin lukisi tämän kirjan.


★★★★★-

Paluu on luettu myös seuraavissa blogeissa: P.S. Rakastan kirjoja, Kirsin kirjanurkka, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Lumiomena ja Juuri tällaista.

Ps! Kirjan kansi on minusta todella kaunis ja kirjaan sopiva:)

Salo

Salo / Turkka Hautala. Gummerus, 2009. 320 sivua.

 Turkka Hautalan Salo oli Finlandiaehdokkaana vuonna 2009, eikä syyttä. Salo kertoo pienehköstä suomalaisesta kaupungista ja sen asukkaista, kaupungin nimeä ei mainita, mutta kirjan nimi antaa ehkä joitain viitteitä... Yksitoista eri asukkia kertoo elämästään kaupungissa aina yhden luvun ajan. Nämä yksitoista liittyvät jollain tavoin yhteen, he tuntevat tai tietävät toisensa aina jotain kautta.

"salo

1. suuri (asumaton) metsäalue, erämaa, sydänmaa, korpi

2. vanh. iso metsäinen saari "

Lukija saa tutustua esimerkiksi maahanmuuttajapoikaan joka työskentelee isänsä kebabravintolassa. Isä patistaa poikansa puhumaan huonoa suomea asiakkaille, koska suomalaiset haluavat kebabinsa ripauksella eksotiikkaa, vaikka neljävuotiaasta Suomessa asunut poika muuten puhuu täydellistä suomea.  Myös kaupungin erikoisin persoona, Hattuleidi, kertoo yhden luvun ajan elämästään, sitä ennen lähes kaikki muut kertojat ovat jo maininneet hänet sivulauseessa.

Suuren tehtaan pomo tietää, että tehdas joudutaan sulkemaan, ja että samalla kuolee koko kaupunki. Rasistiteinipoika hakkaa kavereineen pizzataksikuskin ja rikkaampaa elämää kaipaava nuori mies yrittää iskeä postinkantajatytön aamuyöstä samalla kun hautaustoimisto hakee ruumiin samasta rapusta. Suomalaisen kaupungin yöelämää seuraa eläkeikää lähestyvä Tiina nakkikiskan luukulta. Hän tarjoilee makkarat ja lihapiirakat baareista palaaville kaupunkilaisille, ja ehtii siinä sivussa huolehtia poikansa lapsuudenkaveristakin.

Romaanin rakenne on mielenkiintoinen. Jokaisessa luvussa on eri päähenkilö jonka kautta saa seurata eri-ikäisten miesten ja naisten elämää ja sitä kautta suomalaisen pikkukaupungin elämää 2000-luvulla. Yhdessä luvussa ollut sivuhenkilö siirtyy seuraavassa luvussa pääosaan, joistakin tapahtumista saa kaksi eri versiota mutta yhtäläisyyksiä on varsin vähän, eikä ne pienet kertaamiset ärsytä ollenkaan.

Hautala kirjoittaa mielestäni loistavasti eri-ikäisten näkökulmista ja yhteentoista lukuun mahtuu jo ne oleisimmat henkilöhahmot suomalaisesta yhteiskunnasta. Vaikka mukaan mahtuu kauheitakin tapahtumia, kuten paloittelumurha ja vakavaa rasismia, kertoo Hautala niistä hauskasti ja huumorilla. Nauroin useaan otteeseen ääneen kirjaa lukiessani, ja se ei ole minulle tavallista;) Todella loistava esikoisromaani joka on ehkä jäänyt monelta huomaamatta? Tai sitten syynä sille, etten ole nähnyt tästä hehkutuksia missään on se, etten ole ollut täällä kirjablogimaailmassa vielä vuonna 2009 kun kirja ilmestyi;) Odotan jo innolla että pääsen lukemaan Hautalan uusimman kirjan, Paluun, joka jo odottaa kirjahyllyssä.

Pisteitä ****+