Marionetit / Virpi Hämeen-Anttila

Marionetit / Virpi Hämeen-Anttila

Otava, 2013. 317 sivua

Kannen kuva: Jussi Kaakinen & Sami Piskonen

Mistä minulle? oma kirjakauppaostos

Kesälomni alkoi vähän yli viikko sitten ja suuntasin heti rinkkareissulle Keski-Eurooppaan vähän yli viikoksi. Nyt on reissulta palattu, ja olisi tarkoitus kiriä täällä blogin puolella kiinni kevään aikana rästiin jääneet luetut kirjat. Aloitetaan Virpi Hämeen-Anttilan Marionetit-romaanilla, jonka luin ehkä joskus huhtikuussa.

Emma ja Janne ovat nelikymppinen aviopari. Heidän elämäsnä vaikuttaa olevan kompromisseja täynnä: heidän avioliittonsa oli aikoinaan kompromissi, heidän uravalintansa on sitä ja elämäntapansa ylipäätään. Emman sisko Julia ja Jannen paras ystävä Mikael sen sijaan valitsivat unelmiensa tavoittelun kompromissien sijaan, ja ovat onnistuneet maailmalla omilla aloillaan. Emman ja Jannen lapsiperhearki järkkyy, kun Julia yllättäen palaa maailmalta Suomeen. Kun Mikaelkin taas palaa kuvioihin, herää kauna ja muistot menneisyydestä.

Marionetit oli ihan viihdyttävä ja kevyt kirja luettavaksi kesken kiireisen työkevään. Mutta jokin näissä Hämeen-Anttilan viimeisimmissä kirjoissa on vähän tökkinyt. Tämäkin jäi vähän heppoiseksi ja sekavaksi. Kirja lähti hitaasti käyntiin ja alku oli suorastaan tylsä. Sitten tuntuikin kuin yhteen tarinaan olisi laitettu vähän liikaa yksityiskohtia ja tapahtumia, Emman, Jannen, Julian ja Mikaelin tarinat olisivat kyllä selvinneet vähemmälläkin. Kliseitä ja ennalta-arvattavia käänteitä oli myös vähän liikaa ja kirja jäi aika pinnalliseksi ja jotenkin etäiseksi. Henkilöt olivat ihan mielenkiintoisia, ja heidän erilaiset persoonansa tulivat kivasti esille.

Pidin myös siitä, että kirjassa oli nukketeatteria, mimiikkaa ja kerrankin sellaista taidetta, mitä ei jokaisessa kirjassa ole. Tanssista ja teatterista olen viime aikoina lukenut ihan tarpeksi. Hämeen-Anttila kirjoittaa helppoa kieltä ja kirja oli varsin nopealukuinen. Välillä kieli oli minusta kuitenkin vähän tönkköä, ja tarinassa liikaa tapahtumia, joka vaikeutti juonen perässä pysymistä.

Kaiken mutinan jälkeen on kuitenkin todettava, että etenkin puolivälin jälkeen viihdyin kirjan parissa oikein hyvin, vaikka se olikin aika ennalta-arvattava. Tarina vei mukanaan ja kirja oli sopivan kevyt sen hetkiseen mielentilaani. Hämeen-Anttilan kirjat sopivatkin sellaisiin hetkiin, kun kaipaa varsin kevyttä luettavaa, mutta ei silti ihan hömppää.

★★★-

Railo / Virpi Hämeen-Anttila

Railo / Virpi Hämeen-Anttila

Otava, 2011. 333 sivua.

Kannen kuvat: Jussi Kaakinen & Mari Yli-Koivisto

Mistä minulle? kirpparilöytö

Virpi Hämeen-Anttila kuuluu niihin kotimaisiin kirjailijoihin, jonka teoksia olen haalinut omaan hyllyyni todella monta, mutta joista olen lukenut vain muutaman. Pidin aikoinaan Hämeen-Anttilan Suden vuodesta todella paljon, ja sen jälkeen olenkin lukenut vain Toisen taivaan alla -kirjan, joka oli ihan ok ja viihdyttävä kesälukeminen. Nyt päätin tarttua Hämeen-Anttilan Railoon osana oman hyllyni 24 kirjaa -haastetta.

Railon pääosassa on nuori aviopari, Tepa ja Inka. Tepa on aiemmin jäänyt työttömäksi IT-alan yrityksestä ja Inka toimii opettajana pääkaupunkiseudulla. Tepa kuulee yllättäen saaneensa perinnöksi isänsä suuren talon ja siihen kuuluvan maa-alueen Pohjois-Karjalasta. Kysymättä vaimonsa mielipidettä asiaan, Tepa suunnittelee Janne-ystävänsä sekä tämän aikuistuneen Kiia-tyttären kanssa perintömaille suuren lomahotellin ja siihen kuuluvan mökkikylän. Tepan suunnitelmissa on, että hän muuttaa Inkan ja pienen Kukka-tyttärensä kanssa isän vanhaan taloon ja siinä sivussa seuraa lomaparatiisin rakennusta. Inka ei ole Pohjois-Karjalaan muutosta aivan yhtä innoissaan, eikä rakennusprojektikaan saa Inkassa aikaan onnenhuutoja. Elämänmuutos on kuitenkin tosiasia, ja Tepan lapsuudenmaisemissa avioparin välit kiristyvät entisestään, monestakin eri syystä.

Pidän Hämeen-Anttilan tavasta kirjoittaa arkisista asioista. Tämäkin tarina oli mielenkiintoinen, joskaan ehkä ei täydellisen uskottava. Jotenkin en voi (tai halua) uskoa, että suomalaisissa parisuhteissa käyttäydyttäisiin sillä tavalla, kuten Tepa tässä kirjassa käyttäytyy. Minä suoraan sanottuna inhosin Tepaa henkilönä jo kirjan alusta asti. Inka oli henkilönä sympaattinen, ja hänelle toivoi jotenkin automaattisesti pelkkää hyvää. Tepa taas oli vastenmielinen heti alusta, jo se tosiasia, että hän salasi koko lomaparatiisiprojektinsa ja maalle muuton vaimoltaan oli minusta suorastaan sikamaista. En siis pystynyt lukemaan tätä kirja ärsyyntymättä sen henkilöihin, mutta tunteiden herääminen kirjan parissa ei tietenkään ole pelkästään huono asia.

Kirjassa käytetään aika paljon murretta, Karjalassa kun ollaan. Alussa koin murteen lukemisen vaikeaksi, mutta totuttuani siihen pidin lopulta kieliratkaisusta todella paljon. Se toi kirjaan lisää uskottavuutta ja sympaattisuutta, etenkin kun ihastuin murretta puhuvaan Tuukkaan kovasti henkilönä. Pohjois-Karjalan maisemat ja suomalainen maalaistunnelma tulee minusta kirjassa hienosti esille, ja se olikin yksi suosikkiasioitani koko kirjassa.

Railo kertoo arkisista aiheista ja kiemuraisista ihmissuhteista. Se on kuvaus ärsyttävästä ja rikkonaisesta avioliitosta, kuvaus epävarman ja itsensä kadottaneen miehen elämästä, ja kuvaus kiemuraisista, vaikeista ja menneisyyden tulehduttamista sisarussuhteista. Kirjassa oli paljon harmautta, riitoja ja erimielisyyksiä. Railo ei  ole hyvänmielenkirja, eikä juoni kanna aivan loppuun saakka. Olisin toivonut vähemmän ennalta-arvattavuutta ja vähemmän kömpelyyttä tekstissä ja itse tapahtumissa. Tepan ja Jannen yhteinen harrastus oli kuntosalilla käyminen, ja suuri osa näistä urheiluosioista oli varsin kämpelösti kirjoitettuja. Taustatyö on varmasti tehty hyvin, mutta jotenkin nuo kommentit maksimitoistoista alataljassa jne eivät vain istuneet luonnollisesti tekstiin.

Tarinaa seurataan vuoroin Inkan, vuoroin Tepan näkökulmasta. Tämä oli virkistävää, vaikka hieman yllätyinkin ensimmäisen kerran kun näkökulma vaihtui Tepasta Inkaan. Tarinaa seurattiin Tepan näkökulmasta varsin kauan, joten olin jotenkin valmistautunut siihen, että niin on myös jatkossa. Lopulta pidin kuitenkin enemmän Inkan osuuksista tarinassa, mutta siihen vaikuttaa varmasti myös se, että pidin hänestä henkilönä paljon enemmän!

Kokonaisuutena Railo oli ihan ok. Tarina meni välillä hieman pitkäveteiseksi, ja muutamat kömpelyydet osuivat silmään. Pohjois-Karjalan maisemat ja murre sekä maalaiskylän ihmiset taas ihastuttivat kovasti. Ihan kiva, mutta ei mikään tajunnanräjäyttävä lukukokemus, eikä missään tapauksessa Hämeen-Anttilan parasta.

★★★-

Toisen taivaan alla

Toisen taivaan alla / Virpi Hämeen-Anttila. Otava, 2010. 383 sivua.

 Toisen taivaan alla on toinen lukemani Virpi Hämeen-Anttilan romaaneista, vuosi sitten luin Suden vuoden. Hyllyssä odottaa Sokkopeli ja Päivänseisaus.

Toisen taivaan alla kertoo "globaaleista ihmiskohtaloista", kirjan päähenkilöitä on Englannissa asuva Olivia Lind jonka äiti oli tahitilainen. Olivia työskentelee vanhassa kirjakaupassa ja suree kuollutta, suomalaista aviomiestään Henrikiä. Olivian ja Henrikin poika Matthew, eli Matti, on ylpeä erilaisista juuristaan ja onkin lähtenyt Suomeen selvittämään juuriaan. Hän haluaa käydä isänsä kotikaupungissa Kokkolassa ja tavata sukulaisia, mutta ensin hänellä on työ hoidettavanaan Helsingissä. Matti on lavastaja ja osallistuu suomalaisen Narsissi-elokuvan tekoon. Elokuva kertoo suomalaisen miehen ja musliminaisen kielletystä rakkaudesta. Elokuvan tekoon osallistuu myös Miia Jansson, joka kiinnostuu Matista. Miialla ja Matilla on paljon yhteistä, he kiinnostuvat samoista asioista, kuten klassisesta musiikista ja ovat kumpikin kiinnostuneita perheensä historiasta.

Olivia kamppailee oman elämänsä kanssa Englannissa sillä välin kun hänen poikansa viettää kesää Suomessa. Olivian uusi suhde etelä-amerikkalaiseen mieheen on nostanut pinnalle vanhat kipeät muistot menneisyydestä. Nuorempanan Olivia kärsi syrjinnästä, häntä kiusattiin eikä hän voinut rakastaa tahitilaista äitiään oikein. Vaikka maailma on tuosta ajasta muuttunut paljon, ei Olivia ymmärrä vielä uutta suvaitsevaisuutta. Mitä hänen pitäisi ajatella? Vanhojen muistojen avulla, rakkaan isänsä tuella hän selvittelee menneisyytensä haamuja ja ymmärtää yhtä jos toistakin.

Toisen taivaan alla on ihan kelpo kesälukeminen, mutta ei se Suden vuodelle pärjää millään mitalla. Tässä oli jotenkin hieman liikaa henkilöitä, elokuvaprojektissa oli kymmenittäin eri tyyppejä jotka väkisinkin menivät lukiessa sekaisin. Matti Lind oli mielenkiintoinen kaveri, tykkäsin etenkin hänestä kertovista Suomi-osioista. Oliviakin oli tavallaan ihan kiinnostava, mutta Englanti-osioista kiinnostavinta oli seurata naisen työtä vanhassa kirjakaupassa eikä niinkään sukujuurien mietiskely...Suden vuodessa tykkäsin Hämeen-Anttilan kielenkäytöstä ja tässäkin se oli paikoitellen todella hienoa, mutta dialogit jotenkin tökkivät. En tiedä johtuiko se siitä, että tässä välillä niin kuin puhuttiin englantia, tai johtuiko se siitä että Matin suomenkieli ei ollut niin hyvää. Kokonaisuutena kuitenkin ihan kiva kesälukeminen!

***

Toisen taivaan alla on myös lukenut Susa, anni.m., Linnea ja Polka.

Loppuun muuten vielä yksi kysymys! Mikä on Hämeen-Anttilan paras kirja, eli minkä luen seuraavaksi? Suden vuosi on jo luettuna;)

Nyt suunta kohti Turkua ja lukupiiriä, mukavaa viikonloppua kaikille!

Suden vuosi

Suden vuosi / Virpi Hämeen-Anttila. 2003. 399 sivua

Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaani Suden Vuosi kertoo yliopisto-opettaja Mikko Gromanista sekä hänen oppilaastaan, epilepsiaa sairastavasta Sari Karaslahdesta. Romaani kertoo yliopistomaailmasta ja ei-sopivasta rakkaudesta. Gromanin avioliitto suomenruotsalaisen Mikaelan kanssa ei voi hyvin ja kun nuori opiskelija Sari Karaslahti alkaa näyttää kiinnostumisen merkkejä päättää Groman muuttaa elämäänsä. Groman ja Karaslahti päätyvät suhteeseen, molemmat ovat täysiverisiä humanisteja, yhteisiä kiinnostuksen kohteita on esimerkiksi kirjat ja kirjallisuus joista pari saa aikaiseksi pitkiä,mielenkiintoisia keskusteluja. Kun Gromanien avioliitto päättyy ja vaimo haluaa Mikon ulos pariskunnan hienosta huoneistosta mies käy totaalisen pohjalla. Rahat loppuvat, hän on ilman talvivaatteita ja ilman kattoa pään päällä. Kun Sari sitten tarjoaa Mikolle kämppäkaveruutta, suostuu mies tarjoukseen ja niin pari asuukin jo saman katon alla. Suhde etenee nopeasti -alkaa toki toveruudesta mutta johtaa aika nopeasti yhteiseen sänkyyn. Gromanin ja Karaslahden suhde ei ymmärrettävästi saa kovinkaan hyvää vastaanottoa. Vanhempi opettaja ja nuori lahjakas oppilas eivät ympäristön mielipiteistä välitä, vaan suhde jatkuu ja voi hyvin. Mikko on epilepsiasta sairastavan Sarin tuki ja turva, kohatuksen tullen Mikko hälyttää paikalle apua eikä Sarin tarvitse olla yksin. Nuoren Sarin hoivissa Mikosta kasvaa tyylikäs ja menestynyt mies jonka myös Mikon ex-vaimo Mikalea huomaa ja on jopa hieman näreissään. Mikon ja Mikalean teinitytär ei aluksi hyväksy isänsä uutta suhdetta nuoreen Sariin, mutta kirjan loppua kohden tytöstä ja Sarista tulee ystävät. Kirja päättyy onnellisiin tunnelmiin ja sen loputtua jäi fiilis, että Sari ja Groman jatkoivat yhteistä arkeaan juuri niin kuin siihenkin asti.

Virpi Hämeen-Anttilan romaani on kaunis. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, varsinkin Sariin pystyin samaistumaan ja myös Mikko Gromanin kohtalo ja alussa onneton avioliitto sai tuntemaan myötätuntoa miestä kohtaan. Kaikki kääntyi kuitenkin paremmaksi, onneksi. Kirjan kieli oli sujuvaa, vaikka sivuja oli noin 400 oli kirja nopealukuinen ja oivallinen valinta pitkän junamatkan luettavaksi. Halusin tietää, miten Sarin ja Gromanin käy. Seuraavaksi pitäisi varmaan katsoa kirjaan perustuva elokuva! Kirja oli mielestäni erittäin hyvä, olin oikeastaan jopa hieman yllättynyt!

****