Puolinainen / Lisa Genova
WSOY, 2012. 333 sivua.
Alkuteos: Left Neglected, 2011.
Suomentanut: Leena Tamminen
Kannen kuva: Marco Scataglini/Fennopress
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Ihastuin Lisa Genovan romaaniin Edelleen Alice joka oli koskettava ja kaunis kertomus Alzheimerin tautiin sairastuvasta naisesta ja tämän elämästä. Genovan uutuus, Puolinainen, oli siis ehdottomasti lukulistallani ja odotin kirjalta paljon. Puolinainen kertoo Sarahista joka on ahkera, tunnollinen ja hurjasti työtä tekevä kolmen lapsen äiti. Sarah työskentelee arvostetussa yrityksessä, tekee ylipitkiä työpäiviä ja jatkaa työntekoa vielä iltaisin kotona saatuaan lapset nukkumaan. Sarah rakastaa toki lapsiaan ja aviomiestään, mutta työ on vähintään yhtä tärkeää kuin perhe-elämä. Sarah haluaa kaiken: menestystä ja arvostusta työpaikallaan ja onnellisen perhe-elämän.
Koko Sarahin elämä heittää kuperkeikkaa, kun hän ajaa kolarin työmatkallaan. Sarah saa aivovamman, joka aiheuttaa vasemmanpuolisen neglectin. Sarah ei ole tietoinen vasemmasta puolestaan, ei vartalonsa vasemmasta puolesta, ei ruokalautasen vasemmasta puolesta, koko vasemmanpuolimmainen näkökenttä puuttuu. Vammansa vuoksi Sarahin elämä vaikeutuu ja ennen niin aktiivinen ja energinen Sarah saakin nyt opetella elämän perusasioita uudelleen. Vamma aiheuttaa paljon vaikeuksia, mutta muuttuu lopulta pelastukseksi.
Puolinaisen aihe on kiehtova ja kiinnostava. Genova on neurotieteiden tohtori ja tietää ehdottomasti mistä kirjoittaa. Neglect on uskomaton seuraus aivovammasta, ja Puolinainen antaa vaivasta todentuntuisen ja uskottavan kuvan. Kirjan kieli on vaivatonta ja sujuvaa ja kirja oli nopealukuinen. Kirjan henkilöhahmot tulivat läheisiksi, mutta ärsyynnyin moneen kertaan etenkin päähenkilö Sarahiin. Välillä minusta tuntui, ettei Sarahin käytös ja reaktiot oikein sopineet yhteen tapahtumien kanssa. Sarah reagoi aivovammaansa, koko onnettomuuteen ja elämänmuutokseen välillä rasittavan naiivisti ja lapsellisesti. Etenkin kirjan alussa ärsyynnyin Sarahin käytökseen ja hurjaan stressaamiseen. Halusin ravistaa naista, saada hänet lopettamaan stressaamisen, vähentämään töitään ja keskittymään enemmän perheeseensä.
Kirja käy välillä myös hieman pitkästyttäväksi, kun Sarahin lastensa kanssa käytyjä keskusteluja kuvaillaan sanatarkasti, Sarahin vessakäyntejä toistetaan monen rivin verran ja muutenkin vammautumisen jälkeisiä vaikeuksia kuvaillaan monta kertaa todella yksityiskohtaisesti. Edelleen Alice kosketti minua tätä kirjaa enemmän. Tarina tuli iholle eri tavalla kuin tämä ja kirja lähti näpsäkämmin vauhtiin. Puolinaisen aihe on kuitenkin kiinnostava ja tärkeä, kieli sujuvaa ja kirja imi minut vauhtiinsa melko nopeasti. Koko tarina ja Sarah henkilönä jäi kuitenkin hieman etäiseksi, ja olisin mielelläni lukenut enemmän Sarahin miehen ja lasten ajatuksia Sarahin vammautumisesta.
Vaikka en Puolinaiseen ihastunutkaan ihan yhtä paljon kuin Edelleen Aliceen, suosittelen kuitenkin Lisa Genovan kirjoja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Genova kirjoittaa ammattimaisesti ja tarkasti, kuten neurotieteiden tohtorilta sopii odottaa.
⋆⋆⋆
Myös Tuulia on lukenut tämän.