Naimapuuhia / Jeffrey Eugenides

Naimapuuhia / Jeffrey Eugenides

Otavan kirjasto, 2012. 599 sivua.

Alkuteos: The Marriage Plot, 2011

Suomentanut: Arto Schroderus

Kannen suunnittelu: Anja Reponen

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Jeffrey Eugenidesin kaksi aiempaa suomennettua romaania Virgin suicides sekä Middlesex ovat molemmat minulle tärkeitä kirjoja. Niinpä kirjailijan uutuuskirja Naimapuuhia olikin minulle yksi odotetuimpia uutuuksia kevään kirjoista. Ja täytyy sanoa, että näin vaikuttavia kirjoja on ihana lukea!

Naimapuuhia on kertomus kolmesta nuorukaisesta 1980-luvun collegemaailmassa. Madeleine on kaunis, nuori nainen joka suorittaa viimeistä opintovuottaan yliopistossa tehden tutkielmaa 1800-luvun englantilaisista avioliittoromaaneista. Hän lukee paljon Austenia ja Eliotia ja on päättänyt uhrata vapaa-aikansakin uutterasti opiskelulle. Hänen suunnitelmansa kuitenkin muuttuvat, kun hän tapaa mielenkiintoisen Leonard Bankheadin. Leonardin ja Madeleinen välille syttyy intohimoinen ja syvä suhde, joka kuitenkin kohtaa vaikeuksia, kun Leonardia koettelee maanis-depressiivisyys ja pitkät sairaalajaksot.

Madeleinen vanha tuttava Mitchell puolestaan uskoo, että hänet ja Madeleine on luotu toisilleen ja yrittää lämmittää heidän välejään. Yliopiston valmistujaiset lähestyvät ja Madeleine tekee omat valintansa. Mitchell matkustelee ympäri maailmaa, tekee hyväntekeväisyystyötä Intiassa Äiti Teresan kanssa ja oppii paljon uutta matkatoveristaan Larrysta. Kun Mitchell palaa takaisin Amerikkaan, Madeleinen ja Leonardin suhde on vaikeuksissa jälleen Leonardin sairauden vuoksi. Kuka lopulta saa kenet tässä kirjan takakannenkin mukaan modernissa kolmiodraamassa?

Naimapuuhia on tiiliskivikirja (600 sivua) ja minulla kesti aika kauan lukea tämä, vaikka tarina imaisikin mukaansa ihan alusta saakka eikä tässä oikeastaan ollut mitään ylimääräistä. Pidin kirjan rakenteesta. Kirjan alussa kerrottiin joitain tapahtumia, joihin palattiin myöhemmässä vaiheessa. Tämä toimi minusta hyvin ja piti mielenkiinnon yllä, kun välillä sai pilkahduksia tulevasta. Minusta myös kirjan kolme keskeisintä hahmoa oli hyvin ja perusteellisesti kuvailtuja, ja etenkin Leonardin sairauden kuvaus vaikutti minuun voimakkaasti. Kolmen päähenkilön ympäriltä löytyi liuta muitakin mielenkiintoisia henkilöitä, esimerkiksi Madeleinen Phyllida-äiti.

Minä pidin myös ympäristöstä, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat. Yliopistomaailma kiinnostaa minua paljon ja luen mielelläni kampuselämästä, juhlista ja mielenkiintoisista ihmissuhteista.Lisäksi tässä kirjassa kirjallisuus, etenkin 1800-luvun brittikirjallisuus, oli vahvasti esillä ja sehän vain lisää mielenkiintoa. Kirjassa oli paljon muitakin aiheita - aikuiseksi kasvaminen, perhetaustan merkitys, uskonnolliset ja filosofiset kysymykset- joista Eugenides on onnistunut luomaan todella toimivan yhdistelmän. Kirjan loppukin on taitavan täydellinen!

Naimapuuhia on varmasti yksi vuoden mieleenpainuvimpia ja vaikuttavimpia kirjoja ja upea todiste Eugenidesin kirjoittajan- ja tarinankertojantaidoista!

★★★★+ 


Myös Ilselän Minna ja Jenni ovat ehtineet lukea (ja kehua!) tämän kirjan. Ja ihan juuri äsken myös Erja.


ps! Kiitos nyt jo kaikille arvontaan osallistuneille! Teitä on hurjasti enemmän kuin ikinä uskalsin arvata :).

Virgin suicides - Kauniina kuolleet

Jeffrey Eugenidesin esikoisromaani Virgin suicides - Kauniina kuolleet on romaani Lisbonin perheestä johon kuuluu rakastavien vanhempien lisäksi viisi kaunista, lahjakasta tytärtä jotka ovat kasvamassa lapsista nuoriksi naisiksi. Perheidylli kuitenkin rikkoutuu kun nuorin tyttäristä, Cecilia yrittää itsemurhaa ensin ja vuotta myöhemmin kaikki perheen tytöt ovat tehneet saman ja heidän nuoret ruumiinsa on haudattu. Tarinan kertoo Lisbonien naapurissa asuneet pojat jotka tarkkailivat tyttöja jatkuvasti, rakastivat, yrittivät lähestyä ja lopulta auttaa heitä mutta nyt, aikuisina miehinä he edelleen kaipaavat Lisbonin kauniita, mielenkiintoisia, omalaatuisia tyttöjä. Salakäytävän avulla naapurin pojat saivat aikanaan varastetuksi tyttöjen tavaroita -Cecilian päiväkirjan ja muita pikkutavaroita joiden avulla miehet nyt muistelevat rakastamiaan tyttöjä.

Romaanista on tehty myös elokuva jonka minä näin jo jonkin aikaa sitten. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut lukea kirja ensin ja katsoa leffa vasta sitten koska nyt lukemisesta jäi se uutuudenviehätys kokonaan pois koska muistin elokuvan kulun ja tapahtumat niin hyvin. Kuitenkin lukemisen arvoinen kirja, ehdottomasti. Romaani kertoo nuoruuden rakkaudesta, isoksi kasvamisesta, lapsuuden päättymisestä ja aikuisuuden alusta. Kirja tuo myös esille sisarten riippuvuuden toisistaan, heidän erilaiset luonteensa mutta myös kuinka he lopulta olivatkin niin kovin samanlaisia. Olisin varmasti antanut kirjalle enemmän pisteitä jos olisin ensin lukenut kirjan ja sitten vasta katsonut siihen perustuvan elokuvan joka on yksi ehdottomista suosikkileffoistani! Tällä kertaa nyt näin päin ja kirjalle pisteitä ***

Middlesex

Middlesex on mielenkiintoinen tarina interseksuaalisesta Calliesta. Tarina alkaa Callien isovanhemmista jotka ovat sisaruksia keskenään. Heidän mentyä naimisiin ja aloitettuaan suvun jatkaminen, alkaa myös erikoisen geenin tarina. Geeni aiheuttaa sen, että heidän lapsenlapsensa syntyy interseksuaalina, hermafrodiittinä, kahnde sukupuolen loukussa. Kirja kertoo Callien tarinan, siitä asti kun hän oli vielä syntymätön, lapsuudesta jonka hän vietti tyttönä siihen saakka kun hän nuorena naisena tajuaakin olevansa poika. Kirja on paksu (770 sivua) ja alussa ajattelin etten jaksa lukea sitä loppuun. Tarina kuitenkin tempaisi minut mukaansa ja en hetkeäkään enää pohtinut lopettamista. Middlesex on mielenkiintoinen romaani, aihe on erikoinen, kerronta sujuvaa, tapahtumat naurattavat, koskettavat ja ihmisten ajatuksiin on paikka paikoin helppo samaistua. Kirja kertoo ennen kaikkea ihmisistä, Amerikasta, kotimaansa taakse jättäneistä henkilöistä ja kaikkien ihmisten yksilöllisyydestä. Jeffrey Eugenides ei turhaan saanut romaanistaan Pulitzer-palkintoa 2002.

*****