Sydäntorni / Jennifer Egan

Sydäntorni / Jennifer Egan

Tammen keltainen kirjasto, 2013. 346 sivua

Alkuteos: The Keep, 2006.

Suomentanut: Heikki Karjalainen

Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Suvun raikulipoika Danny kutsutaan Howard-serkkunsa omistaman vanhan, ränsistyneen linnan restaurointipuuhiin jonnekin keskelle Itä-Eurooppaa. Linnan sijainti on salaperäinen, eikä Danny ole valmistautunut siihen, mitä linnalle saapuessaan kohtaa. Internetyhteys ei toimi ja sijainti on muutenkin keskellä ei-mitään. Linnan vanhin ja hienoin osa on melkein tuhat vuotta säilynyt sydäntorni, johon on linnoittautunut 98-vuotias paronitar von Ausblinker joka ei suhtaudu kovinkaan myötämielisesti Howardin hotellihankkeeseen.

Yllä tiivistetyn tarinan kirjoittajana toimii Ray, vankilan kirjoitusryhmään osallistuva vanki. Rayn elämä vankilassa ja hänen kertomansa tarina Dannysta ja Howardista, sekä vanhasta salaperäisestä linnasta nitoutuvat yhteen ja rakentavat kiinnostavan ja vaihtelevan kokonaisuuden, Jennifer Eganin Sydäntornin.

Sydäntorni on kiinnostava ja aika erilainen kuin moni kirja jonka olen viime aikoina lukenut. Tunnelma on salaperäinen, ja lukijana arvaa, että jotain mystistä tässä on. Egan on minusta rakentanut kirjansa siten, että se pysyy mielenkiintoisena koko ajan. Kaikkea ei paljasteta lukijalle heti, vaan pienoinen jännitys säilyy pidemmän aikaa. Minä koin tämän kirjan jopa paikoin hieman pelottavaksi, ja kuten kirjan takakannessa mainitaan, tätä voisi kyllä kutsua jonkinmoiseksi goottilaiseksi kauhuromantiikaksi (mitä se sitten pitääkään sisällään).

Kirja tempaisi mukaansa ja luin tätä jopa varsin ahnaasti. Henkilötkin olivat kiinnostavia, ja tapa jolla etenkin serkusten menneisyys nitoutui tämän päivän tapahtumiin vanhalla linnalla, oli minusta onnistunut valinta. Hieman toista mieltä olen sitten siitä tavasta, jolla Egan päätti ikään kuin yhdistää Rayn sekä Howardin ja Dannyn tarinat. En nyt voi juonipaljastamatta liikaa kertoa tästä tarkemmin, mutta minulle olisi riittänyt se, että Ray toimi tarinan kirjoittajana.

Sydäntorni oli kuitenkin varsin vakuuttava kirja ja Eganin edellinen suomennettu romaani, Aika suuri hämäys, oli sen verran suuri pettymys minulle että yllätyin vähän kun pidinkin tästä näin paljon. Sydäntorni oli sopivan mystinen, hieman jännä ja pelottava ja kiinnostavasti rakennettu, jossain määrin oikein yllättäväkin!

★★★+

Aika suuri hämäys / Jennifer Egan

Aika suuri hämäys / Jennifer Egan

Tammen keltainen kirjasto, 2012. 410 sivua.

Alkuteos: A Visit from the Goon Squad, 2010.

Suomentaja: Heikki Karjalainen

Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Odotin Jennifer Eganin Pulitzer-palkitun romaanin A Visit from the Goon Squad suomennosta todella innolla. Suomenkielinen versio romaanista sai nimen Aika suuri hämäys, joka nimenä ei kertonut minulle kovinkaan paljon. Ihan mielenkiintoinen ja osuva nimi minusta, vaikka tykkään myös tuosta alkuperäisestä.

Aika suuri hämäys on sekalainen kertomus erilaisista ihmisistä. Kirjan alussa levy-yhtiössä työskentelevä Sasha on treffeillä Alexin kanssa. Sasha yrittää hallita kleptomaanisia piirteitään, hänellä on tarve varastaa tavaraa kanssaihmisiltään aina tilaisuuden salliessa. Levy-yhtiön pomo Bennie Salazar vuorostaan kamppailee avioeron, vanhenemisen ja musiikkibisneksen muuttumisen kanssa. Hän yrittää hurmata assistenttiaan Sashaa, mutta miettii samalla niin ex-vaimoaan kuin tuoreempia naistuttavuuksiaankin. Romaanissa seurataan usean henkilön elämää ja edesottamuksia, mutta kaikki henkilöt ovat jollakin tapaa sidottuina Sashaan tai Bennieen. Kaikki tapahtumat liittyvät jollakin tapaa näihin kahteen, safari-ajelua ja teinitytön powerpoint-muotoista päiväkirjaa myöten. Henkilöitä ja tapahtumia seurataan 1970-luvun punk-kaudesta aina johonkin tulevaisuuteen saakka.

Minä en kyllä täysin tähän ihastunut, vaikka kirjassa on minusta myös paljon hyvää ja hienoa. Henkilöitä oli minusta kuitenkin liikaa, menin ihan sekaisin kaikkien nimien kanssa ja usein minulla kesti kauan ennen kuin tajusin millä tavalla kukin tarinaan liittyi. Koko kirjasta jäi hieman sekava ja epäselvä kuva, tämä oli sekoitus kaikenlaista outoa, enkä minä missään vaiheessa onnistunut saamaan selkoa kokonaisuudesta. Henkilökaartiin mahtui toki monta mielenkiintoista tapausta ja esimerkiksi 70-sivuinen teinitytön powerpointpäiväkirja oli ihan kivan erilainen ratkaisu, mutta ei minusta tuonut tarinaan hirveästi mitään lisää. Lisäksi vaakatasoista powerpoint-muotoista tekstiä oli minusta ärsyttävän vaikea lukea.

Egan kirjoittaa ehdottomasti hyvin ja kirjan idea on omaperäinen ja erikoinen. Tapahtumissa on myös monta hyvää pointtia ja opetusta, kirjan (suomenkieliseen) nimeenkin viitaten mainitaan monta kertaa, että aika on suurta hämäystä etenkin Bennien miettiessä vanhenemistaan nuorten naistensa rinnalla. Egan on myös onnistunut luomaan tapahtumia, jossa on mukana suuri osa elämän kirjoa. Kirjan henkilöt kohtaavat surua, tragediaa, iloa ja onnea. Tapahtumat ja tunnetilat on elävästi kuvailtuja, ja ajan kuluminen on rakennettu juonen sekaan taidokkaasti.

Kaikesta hyvästä huolimatta kirjasta jäi minulle hieman sekava ja epäselvä kuva. En oikein ikinä päässyt tarinaankaan kunnolla sisään, ja huomasin kaipaavani jo muuta luettavaa. Erikoinen ja mielenkiintoinen idea kuitenkin, ja varmasti hieman toisenlaiselle lukijalle posittivinen lukukokemus vaikka minulle tämä olikin pettymys.


★★★


Egania on lukenut myös ainakin Noora, Valkoinen kirahvi, anni.M. ja Minna. 

Oikein ihanaa äitienpäivää muuten kaikille! Minä vaihdan siistimmät vaatteet päälle ja suuntaan sukulaisten kanssa kohti ravintolaherkkuja. :)