| Juoppohullun päiväkirja / Juha Vuorinen. Diktaattori kustannus,2011 ( 2001). 360 sivua. |
Syyskuun viimeiseksi luetuksi kirjaksi jäi minun osaltani eilen illalla loppuun pääsemäni Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja. Tämä kirja löytyy myös Keskisuomalaisen klassikkolistalta, joten tällä kirjalla osallistun myös klassikkohaasteeseen, vaikka tämä nyt ei omasta mielestäni ihan ehkä "perinteinen klassikko" olekaan...
Juoppohullu, eli suomalaismies Juha, elelee arkeaan varsin mielenkiintoisella tavalla. Juha ryyppää paljon. usein yksin, toisinaan oudon kaverinsa Kristianin kanssa. Jossain vaiheessa kuvioihin astuu myös Kristianin kaveri Mikael. Yhdessä kaverukset sitten ryyppäävät, käyvät esimerkiksi risteilyllä, lentävät Tukholmaan ja viettävät mielenkiintoisen päivän Arlandan lentokentällä. Naisia tulee ja menee iso liuta, kun Juhan rahat ovat vähissä kokeilee hän jopa miespuolisen huoran työtä. Hän järjestää hauskoja jekkuja naapurilleen, pilaa naapurin Datsunin monen monta kertaa ja keksii ajankulukseen myös puuhattavaa Kristianille.
Juoppohullun päiväkirjassa ryypätään, naidaan ja kärsitään vitutuksesta. Siinä paskotaan olohuoneen lattialle ja auton konepellille, naidaan parvella, sohvalla, työpaikan invavessassa ja lentokentällä. Juha on varsin tunteeton suomalaismies, lähimmäksi tunteitaan hän taitaa päästä Tiinan kanssa, Tiinan, jonka hän tapaa käydessään yhden ainoan kerran AA-kerhon kokouksessa. Kokouksesta alkaa Tiinan ja Juhan intohimoinen ja tiivis suhde.
Juoppohullun päiväkirja on kirjoitettu (yllätys, yllätys!) päiväkirjamuotoon. Juha kirjoittaa hieman yli vuoden ajan päiväkirjaa elämästään, ja pian hän huomaa naapurin talon katolla majailevan miehen seuraavan hänen elämäänsä. Mies on toimittaja joka kopioi Juhan kirjoituksia internetiin ja siellä "Juoppohullulla" on iso kasa innokkaita seuraajia. Tämän häiriötekijän vuoksi Juha kirjoittaa jatkossa päiväkirjaansa vuoroviikoin keittiön pöydän ääressä ja vaatekomerossa.
Juha Vuorisen teksti on tietysti hauskaa. Jos paskajutuilla saa minut nauramaan ääneen, on se taitavaa. Kirjan loppua kohden sain kuitenkin välillä tarpeekseni ryyppäämis-, naimis- ja paskajutuista. Tavallaan siis ymmärrän Juoppisten suuren suosion ja jopa klassikkomaineen, mutta ihan minun kirjani tämä ei silti ole ja luulen, että jätän Juoppisten lukemisen nyt tähän ensimmäiseen kirjaan. Kirjassa oli myös "Pastori Kärmeen" tekemiä kuvituksia jotka olivat kokonaisuuteen sopivia, vaikka ei ehkä maailman upeimmista taidonnäytteistä olekaan kyse.
Juoppohullun päiväkirja ei siis ole minun kirjani, vaikka toki nauroin ääneen ja välillä (alussa) ihan nautinkin tästä hulluttelusta. Tulipa kuitenkin tämäkin luettua ja ensi vuonna ensi-iltansa saavan elokuvankin voisi jossain vaiheessa katsoa, sillä minusta tuntuu että tästä voisi saada aikaan aika hauskan elokuvan;)
★★★