Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bookerpalkitut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bookerpalkitut. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. syyskuuta 2014

Jeesuksen lapsuus / J. M. Coetzee


Jeesuksen lapsuus / J.M. Coetzee

Otavan kirjasto, 2014. 292 sivua.
Alkuteos: The Childhood of Jesus, 2013
Suomentanut: Markku Päkkilä
Kannen suunnittelu: ? (kirjaston viivakooditarra juuri tämän tiedon päällä. Murr)
Mistä minulle? kirjastolaina


J.M. Coetzee: Nobel-voittaja, etelä-afrikkalainen joka asuu ja opettaa kirjallisuutta Australiassa. Kaksinkertainen Bookerpalkittu, erikoinen kirjailija. Olen joskus lukenut jonkun Coetzeen kirjan, mutta en muista edes sen nimeä. Se oli hieman outo, vaikea ja aika mitäänsanomaton lukukokemus.

En edes tiedä miten Jeesuksen lapsuus lähti mukaani kirjastosta, mutta niin se vain lähti ja tuli nopeasti vieläpä luetuksikin. Lukukokemus oli hieman ristiriitainen ja erikoinen, ja listaankin nyt kirjan herättämiä ajatuksia hieman eri tavalla kuin yleensä koska en saa selvää ajatuksistani tämän kirjan kohdalla.

Jeesuksen lapsuus...

...tempaisi mukaansa alusta saakka
...oli tunnelmaltaan huikea, hyytävä, hieman ahdistava mutta koukuttava

Kirjan henkilöt...

...olivat kiinnostavia, mutta varsin erikoisia
...-päähenkilö Simón erityisesti- oli outokäytöksinen, varsin vastenmielinen mies

Kirjan kieli...

...oli helppolukuista
...oli temmoltaan tiivis, ja aikaansai kirjalle koukuttavan tunnelman

Kirjan tyyli...

...jäi hieman epäselväksi
...on takakannen mukaan "arvoituksellinen allegoria", mitä se sitten tarkoittaakaan
...sisälsi kummallisuuksia

Kirjan juoni...

...sisälsi orvoksi jääneen pojan ja hänen holhoojakseen alkaneen Simónin
...vei pojan ja Simónin tuntemattomaan maahan pitkän matkan päätteeksi
...kuvaa, millaista on elämä maassa, jonka tavat ovat outoja ja uusia
...kuvaa myös sitä, millaista on elämä tuntemattomassa, jossa saa uuden elämän ja uuden henkilöllisyyden

Loppuratkaisu...

...oli ärsyttävä ja pliisu, jos ymmärsin sen oikein

Kirjasta jääneet fiilikset...

...ovat ristiriitaisia
...saivat miettimään, menikö minulta juonen suhteen jotain ohi
...ovat toisaalta ihailevat, toisaalta kummastelevat

Kokonaisuutena...

...kirjasta jäi mieleen tiivis ja huikean taitavasti luotu tunnelma, oudot ihmiset, kummallinen tarina ja fiilis siitä, että jotain jäi ymmärtämättä. Mutta tällä kertaa se ei haittaa ihan hirveästi, luin tätä silti mielelläni.

Jos haluatte erilaisen lukuelämyksen, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Coetzeen kirjoihin! ;)


★+

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Känslan av ett slut / Julian Barnes



Känslan av ett slut / Julian Barnes

Forum, 2012. 192 sivua.
Alkuteos: The Sense of an Ending, 2011.
Kääntänyt: Mats Hörmark
Kannen suunnittelu: Suzanne Dean
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Julian Barnes sai viime vuonna Booker-palkinnon romaanillaan The Sense of an Ending. Romaani ilmestyy tämän syksyn aikana suomeksi ja on jo kesän aikana ilmestynyt ruotsiksi. Minä myhäilinkin tyytyväisenä, kun löysin tuoreen ruotsinnoksen Känslan av ett slut kotipaikkakuntani pikkukirjastosta.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Tony on nuori opiskelijamies 1960-luvun Lontoossa. Hän nauttii nuoruudestaan kolmen läheisen ystävänsä kanssa. He opiskelevat, juhlivat ja haaveilevat unelmiensa naisista. Tony alkaakin pian seurustelemaan Veronica-nimisen tytön kanssa, ja heidän suhteensa kukoistaa pienistä ongelmista huolimatta. Tony tutustuu jopa Veronican perheeseen, ja vaikka hän tuntee olonsa mukavaksi Veronican seurassa, ei Veronica kuitenkaan ole ihminen helpoimmasta päästä. Pian Tony huomaakin, kuinka läheisetkin voivat pettää luottamuksen ja Veronica jää miehelle pelkäksi muistoksi.

Kirjan toisessa osassa Tony on jo eläkkeellä ja muistelee nuoruuttaan ja aikuisikäänsä. Nuoruusvuosien jälkeen Tonyn elämä on ollut tasapainoista ja kohtuullisen onnellista. Onnellinen avioliitto, rauhallinen avioero jonka jälkeen hän on edelleen hyvissä väleissä ex-vaimonsa kanssa ja mukava työpaikka. Nyt rauhallisiin eläkepäiviin tulee kuitenkin muutos, kun hän saa kirjeen menneisyydestä. Kirjeen sisältö uhkaa muuttaa Tonyn loppuelämän ja mies joutuu kohtaamaan menneisyytensä uudelleen.

Känslan av ett slut on kiinnostavasti koottu. Pidin siitä, että kirjan tapahtumat oli jaettu kahteen selkeään osaan. Pidin myös Barnesin helposta, hienostelemattomasta ja sujuvasta kirjoitustavasta. Tekstissä ei ole ainuttakaan ylimääräistä lausetta, kaikilla sanoilla on merkityksensä ja oma paikkansa. Kirjassa oli minusta sopiva määrä henkilöitä, mutta jostain syystä etenkin Tonyn nuoruudenystävät jäivät minulle hieman etäisiksi vaikka heillä olikin kohtuullisen iso rooli kirjan tapahtumissa. Tonysta muodostui kuitenkin inhimillinen ja lämmin kuva. Eläkeläismiehen ajatuksia oli ihana lukea, ja hänelle toivoi pelkkää hyvää.

Barnes onnistuu luomaan kirjaansa lämpimän, mutta jännittävän tunnelman. Lukijana tapahtumien ratkaisua odottaa jännittyneenä, kirjan sivuja ahmien. Kirjan loppuratkaisu on myös taitavan upea, varmasti yksi hienoimmista lopuista joita olen ikinä lukenut. Minulle tulee Barnesin kirjasta mieleen Ian McEwanin romaanien tapahtumat, jotka alkavat arkisina mutta muuttuvat yllättäen trillerimäisiksi jännitysnäytelmiksi. Hieno, vaikuttava romaani jota voin lämpimästi suositella kaikille.


★+

Kirjanurkkauksen Zephyr on lukenut kirjan englanniksi.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Joutavuuksien jumala


 Arundhati Royn Booker-palkittu romaani Joutavuuksien jumala kertoo kaksosista, Rahelista ja Esthasta ja siitä intialaisesta kylästä jossa he asuvat. Kaksosten lapsuuteen kuuluu rakas äiti Amma, isoäiti Baby Kochamma, naistenmies-eno Chacko sekä Chackon ex-vaimo Margareta Kochamma joka ilmestyy kaksosten kotikylään vierailulle uuden miehensä kuoltua. Tuo vierailu osoittautuukin käännekohdaksi, sillä vierailua seuraava tragedia muuttaa lopulta perheen koko elämän.

Joutavuuksien jumala on aika vaikea kirja mutta varsinkin viimeiset sata sivua osoittavat, että kirja kannattaa lukea läpi. Kesken jättäminen kävi tosin mielessä jo siinä sadan sivun paikkeilla mutta päätin kuitenkin jatkaa. Ja voi kyllä sanoa, että loppu palkitsi lukijan. Kirjan kieli oli erittäin runsasta, välillä jopa mielestäni liian runsasta -paikka paikoin se teki kirjasta hitaasti etenevän. Kirja oli myös kirjoitettu niin, että se hyppi menneisyydestä nykyhetkeen ja taas takaisin menneisyyteen. Sekin seikka teki kirjasta hieman vaikeasti seurattavan.

Summa summarum - lukemisen arvoinen teos, vaikka ehdottomasti yksi vaikeimpia kirjoja joita olen lukenut.

***+

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Valkoinen tiikeri


Olen jo kauan haaveillut reissusta Intiaan ja ahmin kaikki kirjat jotka jollain tapaa liittyvät tähän maahan. Aravind Adigan Booker-palkittu Valkoinen tiikeri on samalla hauska, tunteita herättävä, mielenkiintoine ja ajatuksia herättävä romaani. Ahmin kirjan muutamassa päivässä, uppouduin päähenkilön - köyhissä oloissa kasvaneen Balramin selviytymistä rikkauteen - tarinaan täysin ja kirja vei mennessään. Kirjan edetessä sain lukijana kokea Intian kastijärjestelmää, köyhyyden ja rikkauden eroja, Valkoisen tiikerin lempinimen koulussa saaneen Balramin kehitystä köyhästä pojasta rikkaan perheen autonkuljettajaksi ja lopulta - keinoilla millä hyvänsä -itse rikkaaksi businessmieheksi. Tykkäsin kirjasta todella paljon ja suositelen sitä ehdottomasti! Booker-palkinnosta en ole ennen tiennyt oikeastaan mitään, joten kirjan luettuani selailin netissä hieman palkinnon saaneita kirjoja ja löysin muitakin lukemisen arvoisia romaaneja. Seuraavaksi taidan tarttua Arundhati Royn Joutavuuksien jumala-romaaniin joka voitti ko. palkinnon vuonna 1997.

****+.

********maailmanvalloitusprojekti: Intia*********