Kuukauden klassikko: Järki ja tunteet / Jane Austen

Järki ja tunteet / Jane Austen

WSOY, 1999. 240 sivua.

Alkuteos: Sense and Sensibility, 1811.

Suomentanut: Aune Brotherus

Kannen suunnittelu: M.Hankama

Mistä minulle? kirjamessuostos

Uusi kuukausittainen juttusarja alkaa blogissani nyt! Yritän lyhentää Klassikkohaastelistaani lukemalla vähintään yhden klassikon kuukaudessa. Elokuun klassikkona on kovasti aikaani vienyt Jane Austenin Järki ja tunteet. Rakastuin aikoinaan Ylpeyteen ja ennakkoluuloon, eikä tämä ihan yhtä korkealle suosikkilistallani kyllä nouse.

Elinor (järki) ja Marianne (tunteet) ovat kiinnostava sisaruspari. Kirja kuvailee heidän kiemuraisia rakkaustarinoitaan. Taustalla vaikuttaa niin sisarten äiti kuin pikkuporvarillisen seurapiirin mielipiteetkin. Äiti toivoisi tyttärilleen hyviä ja kannattavia avioliittoja hänen miehensä juuri kuoltua. Raha-asiat eivät ole aivan mallillaan, ja onnistunut avioliitto takaisi tyttärille hyvän tulevaisuuden. Valitettavasti sisaret eivät kuitenkaan rakastu niihin helpoimpiin tai vapaimpiin miehiin, mutta kuten Austenin kirjoissa yleensä, kaikki päättyy kuitenkin onnellisiin häihin.

Kirjassa kiinnostavinta oli minusta ehdottomasti Elinorin ja Mariannen erilaisten persoonien kuvailu. Muutenkin koen Austenin vahvuudeksi juuri henkilökuvauksen. Hänen luomansa hahmot ovat tavattoman tarkasti ja uskottavasti kuvailtuja, ja yleensä hänen kirjoissaan on suuri määrä erilaisia persoonia - kuten tässäkin. Elinor on niin selkeästi kirjan järki, kun taas Marianne on välillä tuskastuttavankin tunteellinen. Pidin kuitenkin sisarten välisistä eroista, vaikka Elinor olikin paljon enemmän minun makuuni. Myös muita kiinnostavia henkilöhahmoja tästä kirjasta löytyi, oman analyysinsä voisi tehdä vaikkapa kirjan miehistä eversti Brandonista, kiinnostavasta Willoughbysta sekä ystävällisestä Edwardista.

Tapahtumien ja juonen kannalta pidin paljon enemmän Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, jos nyt taas ryhdytään vertailemaan. Minusta Järki ja tunteet oli tarinaltaan tylsempi ja pitkäveteisempi, eikä se onnistunut herättämään minussa sitä laajaa tunneskaalaa, johon Y&E aikoinaan pystyi. Austenin maalaamat brittimaaseudun maisemat, kiinnostavat ihmissuhdekiemurat pienessä seurapiirissä ja tarkasti kuvaillut, erilaiset persoonat loivat ihan kivan kokonaisuuden, mutta ei sen enempää. Luin tätä kirjaa tuskastuttavan kauan. Tarina ei jotenkin tuntunut etenevän ollenkaan, eikä Austenin kielikään ole minulle ihan sitä helpointa luettavaa. Kokonaisuutena silti ihan kiva lukukokemus, mutta kyllä Ylpeys ja ennakkoluulo on minulle yhä se kaikista rakkain Austen.

★★★

Viisasteleva sydän / Jane Austen (äänikirja)

Viisasteleva sydän / Jane Austen

Lukija: Erja Manto

Kesto: 10 tuntia, 8 CD:tä

WSOYn äänikirja, 1998
1. suom.kielinen painos: 1951

Alkuteos: Persuasion, 1816.

Mistä minulle? arvontavoitto Kirsin kirjanurkasta

Jane Austenin Viisasteleva sydän on ollut automatkojeni piristäjä viime aikoina. Nyt sain äänikirjan kuunneltua loppuun, joten tässä hieman ajatuksiani siitä.

Viisastelevan sydämen päähenkilö on jo kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä vanhapiika Anne Elliott. Anne on viisas ja avulias mutta perheensä täysin aliarvioima. Hänen roolikseen on jäänyt toimia perheen muiden jäsenten palvelijana. Anne oli aiemmin kihloissa varattoman Frederick Wentworthin kanssa, mutta purki kihlauksen perheensä suosituksesta. Anne kuitenkin katuu kihlauksen purkamista todella paljon, ja asia palaa mieleen kun herra Wenthworth palaa sodan jälkeen takaisin Elliottien seurapiireihin. Nyt Frederick on Kapteeni Wenthworth, merellä suosittu mies ja korkeassa asemassa. Varallisuuttakin hän on hankkinut itselleen mukavasti. Austenin tyyliin tästä seuraa ihmissuhdesotkuja ja väärinkäsityksiä, mutta myös loppu on taattua Austenia;)

Viisasteleva sydän on vakavampi kuin aiemmin lukemani Austenit. Tämä jäi Austenin viimeiseksi kirjaksi jonka hän kirjoitti jo ollessaan sairaana, joten epäilen sairauden ja ikääntymisen vaikuttaneen myös kirjoittamiseen. Viisastelevan sydämen sankaritar, Anne, on myös hieman erilainen kuin esimerkiksi Emma tai Elizabeth Bennet. Hän on välillä surumielinen, melankolinenkin, eikä aina kepeän iloinen kuten muut sankarittaret. Annen perhe on kuvailtu varsin tragikoomiseksi, välinpitämättömän isän ja ärsyttävien sisarten keskellä elävää Annea kävi sääliksi. Hän oli kaikessa herttaisuudessaan alistunut kohtaloonsa, joten uudet käänteet hänen elämässään tuntuivat todella tervetulleilta.

Viisasteleva sydän ei ole paras lukemani Austen. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ei taidakaan mikään voittaa, mutta tämä kamppailee kyllä tiukasti toisesta paikasta Emman kanssa. Olisin ehkä pitänyt tästä enemmän, jos olin lukenut tämän perinteisenä kirjana. Pidempiä automatkoja on viime aikoina tullut aika vähän, joten minulla oli kuuntelussa välillä parinkin viikon taukoja ja se hieman haittasi kuuntelu-urakkaa. Vaikka Viisasteleva sydän onkin vakavampi ja vähemmän iloisen kepeä kuin aiemmin lukemani Austenit, aion jossain vaiheessa lukea tämän ehdottomasti myös kirjana. Ja kirjaan perustuva elokuva on pakko nähdä pian!


★★★


Myös Norkku on kuunnellut tämän äänikirjana ja Juonittelua-blogissa voi keskustella juonesta enemmän.

Emma / Jane Austen

Emma / Jane Austen

WSOY, 1996. 462 sivua

Suomentaja: Aune Brotherus

Alkuteos: Emma, 1816
1.suom.kiel-painos 1951

Kannen suunnittelu: Eija Rossi

Mistä minulle? Löytö kirjamessuilta

Luin Jane Austenin Emman osana Austen-adventtihaastetta ja kirja sekä samanniminen elokuva taitavatkin jäädä ainokaisiksi tässä haasteessa minun osaltani. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt lukea enempää Austeneita.

Emma Woodhouse järjestelee ystäviensä avioliittoja ja on itse päättänyt olla menemättä naimisiin. Emman sisar Isabella meni naimisiin ja muutti miehensä kanssa pois ja tyttöjen äiti on kuollut vuosia aiemmin. Emma on luvannut isälleen ettei mene naimisiin, vaan jää kotiin isäänsä hoivaamaan. Emman avioliittojärjestelyt menevät kuitenkin usein pahasti mönkään kun hän hyväntahtoisuudessaan jättää monta asiaa huomiotta. Pian Emma saakin aikaan oikein kunnon parisuhdekiemurat jossa hänen oma läheinen ystävyytensä Harriet Smithin kanssa rakoilee. Kiemuroita oiotaan sitten oikein urakalla, ja lopussa kaikki ovat tottakai tyytyväisiä ja onnellisia.

Emma on toinen lukemani Austen eikä se missään nimessä nouse Ylpeyden ja ennakkoluulon veroiseksi lukukokemukseksi. Emma oli mielestäni paikoitellen hieman pitkäveteinen ja tylsä, kaipailin hieman enemmän tapahtumia ja toimintaa. Tapahtumat sijoittuvat Emman kotinurkille Hartfieldiin ja samat ihmiset pyörivät kuvioissa jatkuvasti. Henkilöt olivat kyllä huolella kuvailtuja ja kaikki ihanan persoonallisia. Mutta en tykästynyt tämän kirjan päähenkilöön samalla tavalla kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon Elizabeth Bennettiin, joten myös siksi tämä ei uponnut minuun niin hyvin.

Austenin kirjoissa rakastan niiden tunnelmaa. Mielessäni pyörii kauniit Englannin maaseudun maisemat ja vanhat kartanot sekä suuret puutarhat. Pimeät, lumiset ja kylmät talvi-illat kartanon salongin takkatulen ääressä ja iloiset, suuret tanssijaiset. Emmassa oli kaikkea tätä, joten siksi nautin tämän kirjan lukemisesta. Seuraavaksi taidan kuitenkin pitää pienen Austen-paussin ja palaan Viettelevän sydämen pariin ensi vuoden puolella.

★★★

Katsoin myös kirjaan pohjautuvan elokuvan Emma jonka pääosaa esittää Gwyneth Paltrow. Elokuva oli kaunis ja muistutti kirjaa tapahtumiltaan aika paljon vaikka kaikki tapahtuikin nopeammin ja lyhyemmin. Herra Knightley oli elokuvassa hurmaava, kuten myös vanha herra Woodhouse, mutta elokuvan parasta antia oli ehdottomasti maisemat ja se tunnelma; kartanot, vehreät puutarhat, pienet kivitalot. Tässä siis Lue kirja ja katso elokuva-haasteen toiseksi viimeinen suoritus!

(kuva)

Ylpeys ja ennakkoluulo / Jane Austen

Ylpeys ja ennakkoluulo / Jane Austen

Alkuteos: Pride and Prejudice, 1813

WSOY, 1996. n. 250 sivua.

Suomentaja: Sirkka-Liisa Norko-Turja
1.suom-kiel-painos 1947

Kannen suunnittelu: M. Hankama

Mistä minulle? löytö kirjamessujen divariosastolta

Aah. Olen rakastunut! Ihastuin herra Darcyyn, inhimilliseen Elizabeth Bennetiin, 1800-luvun fiilikseen, brittiläisiin maisemiin, Jane Austenin kerrontatapaan ja ihan jokaiseen henkilöhahmoon. Olen siis lukenut Jane Austenin klassikkoromaanin Ylpeys ja ennakkoluulo joka kertoo varmasti kaikille tutun tarinan herra Darcysta ja Elizabeth Bennetistä.

Herra Darcy saapuu ystävänsä herra Bingleyn kanssa Bennetien naapuriin. Bingley on ostanut Bennetien naapurikartanon Netherfieldin ja saapuu pian tervehtimään naapureitaan. Mukanaan hänellä on ystävänsä herra Darcy joka on ylpeä ja hieman röyhkeä. Rouva Bennet on varma, että herra Bingley rakastuu yhteen Bennetien viidestä tyttärestä ja pian hän huomaakin vanhimman tyttärensä,kauniin Janen, sekä herra Bennetin välillä syvempiä tunteita.

Herra Darcy jää kuitenkin ystävänsä varjoon, sillä hän ei osoita kiinnostusta ketään muuta kuin itseään kohtaan. Darcy on ylpeä, hiljainen ja murjottaa mielellään juhlien aikanakin yksin jossain kulmassa. Pian kuitenkin Darcyn ajatukset ja huomio suuntautuvat yhteen erityiseen naiseen, nimittäin Bennetien tytöistä toiseksi vanhimpaan, Elizabethiin. Lizzy on yhä sitä mieltä, että Darcy on ylpeä, epäystävällinen ja koppava mutta – niin kuin jo alusta oli selvää –Lizzyn ennakkoluulot muuttuvat ja Darcyn ylpeyskin häviää ja lopulta kaikki päättyy onnellisesti.

Tarina on tietenkin ennalta-arvattava, mutta se ei tee tästä kirjasta missään tapauksessa huonompaa. Jane Austen kirjoittaa hienosti, tapahtumat etenevät sujuvasti ja yllättäviäkin tapahtumia mahtuu mukaan. Austen on myös erittäin taitava kuvailemaan henkilöitä. Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt ovat omalla tavallaan tajuttoman mielenkiintoisia. En ehkä pitänyt kaikista yhtä paljon, mutta paljon tunteita he herättivät. Elizabeth Bennet on aivan ihanan inhimillinen, uskottava ja suloinen. Darcy taas omalla tavallaan ihastuttava ja esimerkiksi rouva Bennet ärsyttävyydessään ja dramaattisuudessaan varsin mielenkiintoinen tapaus. Isä Bennet oli minusta myös aivan hurmaava ja vaikka henkilöitä oli paljon, ei oikeastaan kukaan jäänyt etäiseksi. Ihan kuin kaikki henkilöt olisi oppinut tuntemaan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Englantiin, ihanan romanttiselle maaseudulle. Kartanot, vihreät niityt, metsäkävelyt ja hevosreissut sopivat mitä parhaiten tapahtumien keskipisteeksi ja minä jäin vain harmittelemaan, miksi en syntynyt parisataa vuotta aikaisemmin;)

Kuten varmasti on jo selvää, olen täysin myyty tälle kirjalle. Kaikki oli täydellistä, enkä malta odottaa että ehdin lukea seuraavan Austenin. Katsoin kirjan lukemisen rinnalla BBC:n kuusiosaisen minisarjan ”Ylpeys ja ennakkoluulo”  vuodelta 1995 ja se ei kyllä ole lainkaan kirjaa huonompi, vaan minusta kirja ja sarja täydentävät toisiaan hienosti. Colin Firth Darcyna on loistava ja Elizabeth Bennetiä näyttelevä Jennifer Ehle myös. Haluan vielä erikseen mainita Bennetien sukulaisen, herra Collinsin. Hän oli yksi kirjan ärsyttävimpiä henkilöitä mutta tv-sarjassa Collinsia näyttelevä David Bamber tekee aivan loistavan roolin. Hän on tv-sarjassa, jos mahdollista, vielä ärsyttävämpi kuin kirjassa, mutta taitavasti ärsyttävä! Tv-sarjan maisemat ovat ihanat, juuri sellaiset kuin kirjaa lukiessani olin kuvitellutkin. Aivan mahtava viime viikonloppu ja tämän viikon alku siis brittimaisemissa Lizzyn ja herra Darcyn seurassa. Suosittelen ihan kaikille, jotka eivät ole tätä klassikkoa vielä lukeneet ja toivon, että ehdin ihan kohta seuraavan Austenin pariin!

Tällä kirjalla osallistun sekä klassikkohaasteeseen, että tv-sarjan kera myös Lue kirja, katso elokuva-haasteeseen.


★★★★★


Myös Morre , Paula ja Booksy ovat lukeneet tämän.