| Eksyneen muistikirja / Selja Ahava. Gummerus 2010. 205 sivua. |
"Ei ole yhtenäistä tarinaa, on vain valaistuja hetkiä, ja loppu on pimeää." (Jeanette Winterson)
Tenttikiireiden keskellä sain luettua Selja Ahavan esikoisromaanin Eksyneen muistikirja. Romaani kertoo Annasta joka kärsii muistiongelmista. Annan tarina on katkonainen, mikä on totta, mikä ei? Kirjan alussa ja lopussa Anna on vuodeosastolla joka on täynä omituisia mummoja joiden puheesta ei saa selvää -jos he edes puhuvat. Toiset mummot huutavat, toiset makaavat hiljaa sängyssään silmät auki. Joku halailee jokaista vastaantulijaa, toiset lähtevät omin päin kävelylle, kuten Anna. Anna on aina lähtenyt kävelemään kun eteen tulee vaikeita tilanteita tai ongelmia. Vuodeosastolla Annaa käy piristämässä Jumala, kuka hän sitten onkaan. Hän tuo kukkia, vie Annan retkille ja ulos tupakalle.
Vuodeosastoelämän lisäksi lukija saa tutustua Annan aiempaan elämään. Hänen aviomiehensä Antti kuoli nuorena, Antti jota Anna niin syvästi rakasti ja joka toi turvaa saaren pikkumökkiin myrskyn runnoessa ulkona. Antin kuoleman jälkeen Anna asuu jonkin aikaa Lontoossa. Lontoossa on Thomas, metrot, lentokentät ja Thamesiin eksynyt valas. Lontoossa Annan mukana on myös kuusi lasta. Lapsettomaksi jäänyt Anna hoivaa Liinu-Liinua, Eino Oskaria ja muita lapsiaan tarkasti ja äidillisesti- kuvaukset olivat mieelstäni krijan koskettavimpia asioita. Välillä Anna kirjoittaa pitkiä listoja muistikirjaan -jotta ei unohtaisi kaikkea.
Eksyneen muistikirja on taitavasti kirjoitettu, koskettava mutta kuitenkin kaunis tarina vakavasta, tärkeästä aiheesta. Kirja kertoo Annan muistin heikkenemisestä, kuvaa muistisairaudesta kärsivän elämää ja arkea. Eksyneen muistikirjasta tulee väistämättä mieleen Edelleen Alice, uskon että aihe on molemmissa kirjoissa sama vaikka en keskenään ovatkin todella erilaisia. Selja Ahavan kieli on runollisempaa ja tarina kaunis vaikka aihe onkin vakava. Lukija elää Annan vaikeuksien mukana, toivoo että hän selviää vaikka unohtaakin kengät kotiin talvella ja toivoo että hän löytää kotiin vaikka onkin eksyksissä.
"Miksi jotkut hetket jäivät mieleen ja toiset katosivat? Oliko mieleenjääneissä jotain erityistä, vai katosiko juuri unohdukseen jotain, mikä olisi ehkä ratkaissut kaiken? Joskus Anna hämmästeli, millaisia asioita hän saattoi unohtaa. Toisinaan taas kaikkea sitä, minkä hän muisti. "
****